perjantai 18. toukokuuta 2012

Superlatiivikissa

 Varoitus kaikille ei-kissaihmisille: Kissapostaus tulossa.


Meillä asustaa superlatiivikissa nimeltä Kertu. Viron kissatarhalta meille joulun alla muuttanut, juuri kaksi vuotta täyttänyt Kertu on nimittäin meidän kolmesta kissasta, ja monissa asioissa myös kaikista tuntemistani kissoista, eniten kaikkea ääripäätä.

 
...villein...
...aktiivisin...
...uteliain...
...häikäilemättömin...
...huomionkipein...
...koomisin...
...tungettelevin...



...hellin...
...pureskelevin...
...läheisyydenkipein...
...rasittavin...
...nopein...
...hölmöin... 
...pienikokoisin...

 
...kovin haastamaan riitaa...
...kovin hoitamaan ja hellimään lajitovereitaan...
...hyppii korkeimmalle...
...mahtuu pienimmistä koloista...
...tunteita herättävin - niin hyvässä kuin pahassa....

 
...raivostuttavin...
...fiksuin...
...kekseliäin...
...tottelemattomin...
...omapäisin...


...kovapäisin...
...väsymättömin...
...räivin...
...leikkisin...
...sitkein...
...rohkein...

 
Nukkuessaan näyttää kiltimmältä kuin mikään muu kissa, mutta on herätessään täydellinen täystuho.


 Uskomattoman sympaattinen, suloinen ja rakastettava kissa, toisinaan niin rasittava ja raivostuttava, ettei mitään rajaa. On kaikkialla samaan aikaan, haluaa osallistua kaikkeen, tunkeutuu kaappeihin, laatikoihin, vessanpönttöön, onnistuu provosoimaan muut kissat mukaan rikollisiin puuhiin, haastaa eniten riitaa, jyrsii ihmisiä jatkuvasti, oppii koko ajan uusia jekkuja (aukoo laatikoita, levittelee ja pudottelee tavaroita, kuljettaa ja piilottelee esineitä, koodailee kannettavan päällä kävellessään tietokoneen jumiin monta kertaa viikossa, keksii keinot kaikkeen)... Toisaalta on uskomattoman läheisyydenkipeä, tekee kaikki keinot päästäkseen syliin ja ihmisen viereen,  luottaa ihmiseen loputtomasti, tekee tuttavuutta kaikkien kanssa, rakastaa kaikkea ja kaikkia. 


 Viime syksynä me etsittiin rauhalliselle ja laiskanpulskealle Taaville rauhallista, aikuista leikkikaveria. Joskus kysyn itseltäni, miksi me hankittiin kissa, jonka esittelytekstikin jo kertoi kissan olevan äärimmäisen aktiivinen, samaan aikaan kaikkialla ja haluavan olla mukana ihan kaikessa, mitä tapahtuu? Miksi ihmeessä me valittiin kissa, joka teki ensivaikutelman ensikodissaan kävelemällä häikäilemättä syliin ja puremalla vimmatusti sormia? Miksi ihmeessä me se otettiin?

 

 No kun se on Kertu. Kaikessa raivostuttavuudessaan se on vaan aivan uskomattoman valloittava persoona. Meidän älykääpiö. Tuhma-jussi. Superlatiivikissa. :)

18 kommenttia:

  1. Ihana, sitä kummasti vaan jaksaa ja jaksaa antaa anteeksi kaikki hölmöilyt. Kertu on ottanut vahvan paikan sydämissänne, on se kyllä niin rakastettavan näköinen ja viattoman ♥

    VastaaPoista
  2. Meidän Tyyne vois olla Kertun bestis, niin kovin samanoloisia :D. Tyyne ei kauhiasti pureskele, onneksi, paitsi välillä hellittelyjä kerjätessään saattaa leuasta näykkäistä.

    Kivoja kuvia oot saanut kisusta. Meidän Tyyne ei pysy riittävän kauaa yleensä paikallaan, paitsi nukkuessaan.

    Ihanaa viikonloppua sinulle ja kaikille karvakamuille!

    -Tuija-

    VastaaPoista
  3. Nonni :) Morris vois sitten olla Kertun poikakaveri :D
    Niillä menis kyllä sitten tosi lujaa kimpassa!

    Kissat on vaan niin kummallisen ihania elikoita. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi ja miten ja missä.. Ja juurikin niin raivostuttavia välillä,mutta silti niin lutusia :)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin toinen kissa on samaa maata :D Raivostuttavan ihana. Kuka vielä väittää että kissat ovat tylsiä ja persoonattomia lemmikkejä?

    VastaaPoista
  5. Voi tuo kuulostaa niin tutulta :) Meijän Martti kisu on paljo samanluontonen.
    Osaa aukoa väliovet ja on hajottanut paljon tavaraa pudottelemalla hyllyltä... (onneksi nyt näyttää vähän rauhottuneen)
    Tykkää leikkiä vedellä, haalaa mun tossua ku koiranpentu, tietää missä kaapissa hänen ruoat pidetään ja osaa myös mennä sinne kaappiin, kuolaa, pussaa, kehrää, halaa, pelkää muurahaisia... jne... mutta siis niin raivostuttavan rakastettava ja hellyyden kipeä katti <3 on ne ihania!

    VastaaPoista
  6. Näyttää olevan oikein kunnon kissa eikä mikään pehmolelu =)

    VastaaPoista
  7. Oi kuinka hurmaava <3 ja kuulostaa kaikessa rakastettavuudessaan ja raivostuttavuudessaan ihan meidän Pekka-kissalta :)

    VastaaPoista
  8. Vahingossa eksyin blogiisi, ihana blogi. Itse tykkään valtavasti kissoista ja tuo kissa muistuttaa meidän Miisua, väriltään, olemukseltaan jne... Miisumme jouduimme laittamaan kissojen taivaaseen kun lapsemme sairastui astmaan ja on niin allerginen kissoille ettei voi missään olla missä kissoja. Edelleen Miisu on puheissamme ja elämässämme mukana. Ottaisin uudelleen monta kissaa mutta valintoja on tehtävä ja lapseni on rakkain, muuttanut jo kotoa maailmalle.

    VastaaPoista
  9. Oi miten ihuna blogi täällä. Minäpä jään ehdottomasti lukijaksi. Niin ja P.S Blogissani on sinulle jotain ;)

    VastaaPoista
  10. Uusin lukijasi ilmoittautuu :) Tämä onkin aivan ihastuttava blogi ♥
    Tervetuloa joskus vastavierailulle!

    VastaaPoista
  11. Ihana Kertu <3 Kuulostaa kovin tutulta. Tulis varmaan meidän Moskan kanssa hyvin toimeen :D Moska on tällä hetkellä keksinyt alkaa käyttään meidän takkaa vessana...

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)