Alvin

Edelliseen postaukseen tulleessa kommentissa sain pyynnön laittaa Alvinista lisäkuvia - ja tiedättekö, täähän on ihan sama, kun pyytäis hormonihöyryissään oleva äitiä kertomaan lisää pienestä vauvastaan. Ei tarvi pyytää toista kertaa. Mä oon aina valmis kertomaan näistä nelijalkaisista otuksista - varmasti enemmänkin, mitä nyt ihan jokainen välttämättä haluaisi kuulla tai lukea. :D

Mutta Alvinista. Mä olin haikaillut tuollaisen karvatttoman omituisuuden perään jokseenkin vuosikausia, vaan sitten yllättäen tammikuun alkupäivinä sain päähäni, että nyt mää sen haluan. Miestä täytyi vähän puhua ympäri, koska nahkakissa ei häntä innostanut lainkaan, mutta suostui sitten tulemaan tutustumaan rotuun tamperelaiselle kasvattajalle.

Siellä se sitten riehui, kaahasi kasvattajan kotia ympäri, sinkoili paikasta toiseen eikä me juurikaan pystytty koko kissaan edes koskemaan, kun katilla oli niin kiire koheltaa ja kouhottaa. Mentiin kasvattajan luokse vain tutustumaan tähän kiinnostavaan rotuun, vaan niinhän siinä kävi, että tämä silloin puolivuotias, harmaa poikapentu odotteli yhä omaa kotiaan. Oltiin jo aiemmin puhuttu, että jos sfinx joskus hankittaisiin, listalla olisivat nimenomaan harmaa tai ruskea.

Ei mennyt kuin pari viikkoa, ja Alvin muutti meille. Kissan virallinen nimi on Alfa Romeo, mutta meidän suuhun ei oikein istunut kumpikaan osa siitä. Niinpä kissasta tuli Alvin.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja nykyään nahkamies tunnetaan paremmin nimellä Nose (juu, ja lausuttuna juurikin kuten kirjoitetaankin). Nose tuli käyttöön kyllä ihan vahingossa, alkuun väännöksenä Alvinous, ja sen jälkeen jäi käyttöön nimen loppuosa, joka lopulta muuttui Noseksi. Toisinaan käyttöön jää kummallisia nimiä, joista yrittää oppia poiskin, mutta nose on niin kuvaava tälle katille, joka tunkee nokkansa kaikkialle. Vielä useammin nimeen tulee lisäliite Nose-peekele, koska tämä kissa todellakin osaa härnätä. :)

Alvinin rotu on Kanadan Sphynx, ja kaveri on häntää ja nenää lukuunottamatta karvaton, joskin ihoa peittää kauttaaltaan ohut nukka. Nenässä on tiheämpää, lyhyttä karvaa, ja hännässä pidempiä haivenia.

 Alvin on äärimmäisen utelias, rohkea, vauhdikas, touhukas, aktiivinen ja puhelias kissa. Alvin rakastaa ihmisiä, miesten partoja, joita vasten itseään hieroa, höyhenillä varustettuja leluja sekä leikkihiiriä, esineiden noutamista ja kanniskelua, roskiksien tonkimista, toisten kissojen härnäämistä, syliä, kissanmaitoa sekä lämpöä - oli se sitten peiton alla vieressä, omassa lämpöpussissaan, saunan lauteilla, tietokoneen päällä tai ikkunan edessä auringon porottaessa.

Aktiivisuutensa takia Alvin kaipaa vauhdikasta kissaseuraa, ja haastaa riitaa jokaisen kissamme kanssa vuorotellen, jaksaa painia kyltymättömiin ja nauttii ympäri taloa koheltamisesta, kaahaamisesta ja riehumisesta varsinkin, jos saa siihen muut kissat mukaan. Kertua ei nyt tietenkään tarvitse kauaa houkutella, mutta Taavia ja Grisliä toisinaan vähän enemmän. Ihmisiä Alvin rakastaa, jos mahdollista, vielä enemmän kuin toisia kissoja. Kasvattaja totesikin, että kyllä se muista kisssoista tykkää, mutta eniten se on kiinnostunut ihmisistä. Ihmisten suhteen kissa on tarvittaessa hyvinkin herkkis, ja jos joku toinen kissa sattuu lähelle tulemaan silloin, kun Alvin on sylissä tai vieressä, lopettaa kissa kovaäänisen kehräämisensä välittömästi ja lähtee loukkaantuneena tiehensä. Mieheeni Alvin on erityisen rakastunut, ja hyvin usein Alvin kulkee miehen perässä huomiota kerjäten, naukuu kovaäänisesti ja odottelee tunnollisesti jopa vessan ovella, että pääsisi taas näköetäisyydelle.

 Alvin on myös fiksu kissa, ja keksii jos jonkinmoisia koiruuksia päiviensä ratoksi. Ainoaksi kissaksi tämä otus tuskin koskaan soveltuisi, koska kaverin puutteessa oletettavasti purkaisi aktiivisuuttaan kohtalaisen radikaalisti ja tekisi tuhojaan kestämättömissä määrin...

Ja sitten, kaiken koheltamisen jälkeen, on aika käpertyä lämpimään paikkaan ja nukahtaa. Tämä kissa osaa äärimmilleen ihastuttaa ja vihastuttaa, mutta näitä tunteita herättäviä radikaalejahan tässä kissakatraassa löytyy toinenkin (kyseessä tietysti rämäpäämme Kertu). Rotuna sphynx on kyllä hyvin erikoinen, ja mikäli nyt lähtisin sitä viidettä kissaa etsimään, mitä tosin en tee, päätyisin todennnäköisesti toiseen sphynxiin.

Jos siis kaipaat kissan ja koiran yhdistelmää pienen räivän lapsen piirteillä varustettuna, on sphynx oikea valinta. :)