Grisli

Hännänhuippuna tässä kissaperheemme esittelyssä saa vuoronsa Grisli.

Grisli saapui kissapesueeseemme kolmantena kissana puolitoista vuotta sitten. Kissasisarukset Kertu ja Grisli ovat molemmat muuttaneet meille Rekku Rescuen kautta kissatarhalta Virosta, jonne sisarukset on pentuina hylätty. Sisarukset ehtivät olemaan erossa toisistaan puolisen vuotta, eikä Grislin todellakaan ollut tarkoitus meille tulla. Kissaluvun piti jäädä kahteen. Kävipä kuitenkin niin, että Kertuakin Suomessa alkuun hoitanut Rekku Rescuen kotihoitaja haki Kertun jo meille muutettua Grislin Virosta luokseen kotia etsimään ja kertoi Rekkujen nettisivuilla Grislin vetäytyneen, passivoituneen ja vihamielistyneen jouduttuaan eroon ainoasta turvastaan Kertusta. Silloin jotain liikahti, ja niin Grislikin muutti meille.

Grisli on hännänhuippu - vähän kaikessa. Kotihoitajan luona pääasiassa piileskeli kaapin päällä ja oli arka ja sulkeutunut kissa. Grisli oli ollut myös tarhalla aina Kertun perässä kaikessa, ja uskalsi, jos Kertukin, mutta yksin ei tehnyt oikein mitään.

Grisli on samalla käsittämättömän huomionkipeä ja pyörisi vaikka tuntikaupalla siliteltävänä, mutta taas toisinaan äärimmäisen arka. Neiti haluaa tehdä kaiken omaan tahtiinsa, ja kaikki huomio, mitä kissa haluaa, täytyy lähteä kissan omasta tahdosta. Kaikenlainen käsittely, kynsien leikkaaminen, harjaaminen, tms., on Grislin mielestä ahdistavaa, pelottavaa ja järkyttävää. Näissäkin ollaan hurjasti edetty, mutta toki kun mittapuuna vieressä on vaikkapa Taavi, joka voi kipata sylissä selälleen ja kaikessa rauhassa napsia kynnet poikki kovaan ääneen kehräävän kissan tekemättä elettäkään vastustellakseen - niin, että Grislissä on vähän enemmän haastetta. :) 

 Grisli rakastaa silittelyä, ja huomiota kaivatessaan tuo harmaa neiti tunkeutuu ihan kylkeen kiinni, kieppuu, hyörii, pyörii, kehrää ja hyrisee. Sylikissaa Grislistä ei kuitenkaan koskaan tule, sillä tämä tyttö haluaa seisoa omilla jaloillaan.

Grisli leikkii harvoin, eikä juurikaan innostu palloista tai hiiristä. Toisinaan kissoja leikittäessä innostuu Grislikin mukaan, mutta vain lyhyen hetken, ja pitkän tarkkailun seurauksena. Grisli on kyllä muiden kissojen koheltamisessa mukana seuraamassa tarkkaavaisesti, ja neiti valitsee itselleen yleensä turvallisen tarkkailupaikan sohvan alta, hyllyn tai lipaston päältä tai nurkasta verhojen alta. 

Innostuuhan neiti kyllä juoksemaankin, mutta mieluummin valitsee Taavin seuran ja rauhallisemman tahdin varsinkin, kun juoksuleikit saattavat johtaa siihen, että joko Kertun tai Alvinin suhteen leikki käy Grislin mieleen liian rajuksi. Silloin neiti lopettaa leikin ja siirtyy takaisin tarkkailijan rooliin.

Grisli on varsin mielenkiintoinen persoona, ja turvallisuuden hakuisuus lienee yksi kissan elämää määrittelevimpiä piirteitä. Automatkat ovat mielenkiintoinen esimerkki tästä. Grisli voi pahoin automatkoilla, naukuu, teputtaa koppaa ympäri, paksu vaahto valuu suusta ja useimmiten kissa myös oksentaa. Viimeisimmillä reissuilla ollaan aseteltu koko kissajengin asuntovaununa toimiva suuri nailoninen kuljetuskoppa niin, että saan tungettua tarvittaessa käteni vetoketjun raosta kuljetuskoppaan. Tällöin hermostunut Grisli painaa päänsä kämmenpohjaani, menee makaamaan ja rauhoittuu. Kuolaaminen loppuu, kissa ei oksenna ja jokaisen matkanteko on miellyttävämpää.

Grisli tarvitsee viereensä toisen, rohkean kissan oikeastaan mihin tahansa. Grislin elämän tarha-ajat tuo turvakissa on ollut Kertu, vaan täällä meillä asuessaan Grisli turvautuu kaikessa enemmänkin Taaviin. Sopivatpa noiden kahden luonteetkin paremmin yksiin. Taavin rinnalla on hyvä olla, ja siinä lauhkean ja suurikokoisen kollin vierellä jopa ujo hiirulainenkin voi toisinaan vaikuttaa rohkealta, itsevarmalta ja itsenäiseltä. :)