sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vangitut kissat?


 
Kissaihmisten keskuudessa on yksi asia, joka herättää ihan hurjasti kuumia tunteita puoleen jos toiseen – kissojen ulkoilu vapaana vs. sisäkissailu. Mulla ei ole kuumia tunteita kumpaankaan suuntaan, mutta kolme sisäkissaa, joista todennäköisesti vain yksi pärjäisi vapaasti ulkoilevana.

 
 
Kotikonnuilla maalla meillä on ollut kissa tai pari koko elämäni ajan. Lapsuuden kissaystävät elivät loputtoman vanhoiksi mielensä mukaan sisä- ja ulkoelämää viettävinä ja metsästävinä, vapaina kissoina, jotka pitivät hiiret ja myyrät maatalosta poissa ja olivat meille lapsille ihan parhaita kavereita, seurasivat mukana kaikkialle ja kuuluivat tietysti minun ja veljeni salapoliisikerhoon vakoojakissoina. 


Kertu pitkän nenänsä kanssa olisi myös aika hyvä vakoojakissa, vai mitä? :)


Vaikka maalla asuttiinkin, eivät kissoja vieneet paljon nettikeskusteluissa vapaana liikkuvien kissojen riskeinä pelotellut sudet tai haukat eivätkä silloin autotkaan, mutta vuosikymmenien aikana liikenne on lisääntynyt ihan hurjasti ja nopeudet kasvaneet, ja nyt myöhemmin vanhempani ovat joutuneet hautaamaan monet auton alle jääneet kissaystävät. Ja kun riittävän monet itkut on itketty, oli lopputulos se, että kotipuolessa eletään ilman kissaa. Maalaistalossa, jossa on totuttu elämään ovet levällään ja ikkunat auki, mennään ja tullaan, olisi haastetta opetella siihen, että sisällä on jotakin, joka ei saa päästä ulos. Vapaan kissan ihanne on ihana, ja olenhan minä itsekin nähnyt, miten kotipuolen kissat elivät täyttä ja nautinnollista elämää kulkiessaan aivan oman mielensä mukaan. Vaan jos kissan elämä päättyy muutamaan elinvuoteen tarjolla olevista paristakymmenestä, jää miettimään sen vapauden hintaa.



Oman kissan ottamista me pohdimme miehen kanssa vain kevyet kymmenkunta vuotta. Vapaana vs. sisäkissana eläminen pohditutti. Vapaana kulkevan kissan mielikuvat lapsuudesta painoivat vaakakupissa, mutta toisaalta selvää oli, ettemme ottaisi vapaana kulkevaa kissaa tänne, missä elämme nyt. Emmehän mekään kaupungissa asu, mutta emme myöskään varsinaisesti maalla. Vieressä kulkee vilkkaasti liikennöidyt tiet, ja vaikka täälläkin jokusia kissoja kulkee vapaana, olen myös törmännyt kohtalaisen tiiviisti asutulla asuinalueella myös vapaana kulkevien kissojen herättämiin ärsytyksiin, kun kissat tekevät tarpeitaan lasten hiekkalaatikoille ja kollit käyvät merkkailemassa naapureiden terassikalusteita. Siinä on jotakin, mikä saa miettimään, minkälaiset alueet sopivat kissojen vapaalle elämälle, ja missä kohtaa taas otetaan jo paljon riskejä.



Meille kotiutuneet kissat valitsivat sisäkissailun käytännön syistä tavallaan itse. Olen kertonutkin Taavin astmasta. Kaverihan on alkujaan ilmeisesti ollut ehta kujakolli, eli elämän vapaat puolet on kyllä nähty. Kissakodille kulkukissana päädyttyään Taavista tuli sisäkissa, ja toisinaan pohtii, mahtaako kissa kaivata villiä elämäänsä. Taavin kannalta sisäkissailu on kuitenkin ainoa vaihtoehto. Astmapiippua on otettava aamuin illoin, jotta kissa pysyy kunnossa (juu, ne huonot ajat on todellakin nähty, eikä kaipuuta niihin ole). Jos Taavi kulkisi vapaana omien aikataulujensa mukaan, saattaisi olla varsin epävarmaa, että kaveri olisi paikalla silloin kun pitää. Siitepölyt, pakokaasut ja muut saattavat myös laukaista astmakohtauksen, ja koska kissa ei osaa avaavaa lääkettä itse (vielä :) ) ottaa, on sisäelämä Taaville ainoa vaihtoehto.

video

Lyhyt videopätkä Taavin astmakohtauksesta viime talvelta. Tätä meillä oli viime talvi, useiden minuuttien pituisia kohtauksia monta kymmentä kertaa päivässä. Eipä Taavi silloin huonoimpana aikana ennen lääkityksen kuntoon saamista jaksanut muuta tehdäkään kuin yskiä ja nukkua.


Parivuotiaat Grisli ja Kertu ovat sen sijaan eläneet koko elämänsä sisäkissoina, eli eivät villistä ulkoelämästä tiedäkään. Rauhallista elämää rakastava kotihiiremme Grisli on niin arka vieraita ihmisiä, ääniä, liikkeitä ja ylipäätään kaikkea vierasta kohtaan, että jos ulos pääsisi, taitaisi singahtaa saman tien paniikissa tiehensä tulematta ikinä takaisin, jos nyt ylipäätään pihalle suostuisi menemään. Kertu olisi meidän kissoista ainoa, joka saattaisi oppia ulkoilemaan vapaana, koska rohkeutta neidiltä ei puutu. Kertu on kyllä sen verran utelias, että saattaisi kuljeksia sisälle taloihin, autoihin, varastoihin ja autotalleihin, mutta periaatteessa Kertu varmaan oppisi ulkoelämän salat.


 
Meillä valittiin sisäkissailu, vaan ei mitenkään äärettömän yksiviivaisella ajattelulla. Puolensa kaikessa. Siitäkin huolimatta, että meidän kissat ovat ehkä jonkun mielestä vangittuja sisälle, väitän, että ne pystyvät yhtä lailla elämään aktiivista, onnellista ja täysipainoista elämää. Tässä elämänvaiheessa ulkoilutarhan mahdollisuutta ei ole, ja happea haukataan verkotetun parvekkeen oven kautta (meillähän ei siis ole mitään oikeaa parveketta, vaan tuo hienosti nimetty ranskalainen parveke = pelkkä ovi). 


Väki valvoo takapihan lintuja - ja Grislin suun asennosta päätellen myös jutellaan ja kovaa.

 
Toivottavasti tulevaisuudessa on mahdollista tarjota kissoille myös ulkotarha – mutta ei vielä tässä kodissa. Ja vaikka meidän valintamme oli sisäkissailu, en kuitenkaan omaa tiukan kielteistä kantaa kissojen vapaana liikkumista kohtaan. Ei tämä meidän Suomen maa ole ollenkaan niin urbaania aluetta, etteikö täältä löytyisi ripakopallinen alueita, joissa kissat mahtuvat elämään vapaina pitkän elämän ilman huolta naapurisovun menetyksistä ja kohtalokkaan vilkkaasta liikenteestä. :)

 
  
Olen muutamankin kerran joutunut tahtomattanikin keskelle tiukkaa väittelyä aiheesta sisäkissat vai vapaana liikkuvat kissat, ja tiedän, että aihe herättää äärimmäisen kiivaitakin mielipiteitä. Keskustelu jää helposti vatkaamaan äärilaidoissa ”mitä kissan elämää on elää vangittuna sisälle” vs. ”vapaana liikkuva kissa on merkki vastuuttomasta ja lemmikistään piittaamattomasta omistajasta”. Vaan jos pitäydytään pois tiukoista ääripäistä ja mustavalkoisuudesta, uskaltaudun kysymään, millaisia ajatuksia teidän muiden kissaihmisten mielissä aiheesta pyörii?


Aihetta pohtivat tänään Eena ja kolme karvaista vankia :)

10 kommenttia:

  1. Taitaa vaan olla yksin kertaisesti niin, että toisilla paikoilla asuttaessa, sisäkissaus on jees ja toisaalla taas sopii ulkoillakin. Meidän katit kulkevat ulkona, mutta ulkoilut suuntautuvat niillä pelloille ja metsään. Niin oli meidän ekalla kissallakin, joka tuli kotiin jalkaan ammuttuna ja jouduttiin lopettamaan. Luultavasti pulunmetsästäjillä oli ollut tylsää:( Ja Nöpö jäi auton alle ihan tuossa hiljaisella tiellä, missä ei ole paljoakaan liikennettä. Se oli se ainoa kerta, kun se lähti pois pihasta:(
    Maalla kuitenkin kissalla on tehtävänä pitää hiirikannat kurissa ja kuten itsekin totesit, ovet ovat aina levällään. Meillä nämä nykyiset katit pysyvät aikas kivasti meidän kanssa ulkonakin, mutta kuten sanottu, se yksikin kerta voi olla liikaa. toisaalta, niinhän se voi olla minullekin...
    En kuitenkaan usko, että sisäkissat olisivat sen onnettomampia kuin ulkona käyvät, joten asia on meidän ihmisten ratkaistavissa- toivon kuitenkin, ettei kumpaakaan ratkaisua tuomittaisi, vaan annettaisi sen olla jokaisen henkilökohtainen.
    Ihania kuvia muuten teidän kolmikosta!

    VastaaPoista
  2. mustakissa: Kävinkin joskus lukemassa teidän jalkaan ammutun kissanne tarinan. Juku, että ihmiset osaavat olla julmia. :( Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että toivoisi, ettei kumpaakaan ratkaisua, sisä- tai ulkokissailua tuomittaisi, sillä lemmikkejään rakastavat omistajat kyllä varmasti pohtivat tarkkaan, mikä on se kullekin oikea ratkaisu. Ja se oikea ratkaisu kun voi olla toisille vapaana ulkoilu ja toisille sisäkissailu.

    VastaaPoista
  3. Kuinkahan monta kissaa on elämässäni ollut, monta...ja vain yksi oli sellainen ulkoilija, joka oli pakko antaa "parempaan kotiin" -eli sellaiseen, jossa se pääsi kulkemaan ulos ja sisään vapaasti. Ei tarvinut kenenkään enää istua mökillä lähtövalmiina odottamassa aamutunneille, että herra suvaitsee saapua :)

    Yksi oli sellainen, joka oppi mökkireviirinsä, kaupungissa ei edes kaivannut ulos, joskus otin olkapäille valjaissa -ja siinä makoilikin turkiskauluksena.
    Muuten kaikki olleet sisäkissoja.
    Joku sopeutuu johonkin, joku ei mihinkään, niinhän se menee...
    Nytkin olisin (sisä)kissan omistaja jos se vaan suinkin olisi mahdollsita, mutta kun ei niin ei.

    Ihailen ja rakastan muiden kissoja -ja sinun ihanat kuvasi ovat lumonneet täysin :D
    Ja sieluni silmillä näen ja kuulen tuon ikkunalla tapahtuvan keskustelun :))

    VastaaPoista
  4. Tää on niin jakava aihe... En viitti nyt tähän koko stooria alkaa vuodattamaan, mutta meidän asuinaluella oli viime kesänä sellanenkin kissasota, että oksat pois. Ja kun se oliskin ollut vaan asialinjalla, mutta siihen vedettiin niin rasismi kuin väkivallalla uhkailu mukaan. Lopuksi osapuolet hoiteli asiaa poliisin avustuksella, kun ei seljennyt omin voimin...

    Itse tykkään kissoista, mutta meille ei niitä miehen allergian takia oteta. En kuitenkaan tykkää siitä, että vieraat kisssat kakkii meidän pihaan ja sit mä joudun kymmeniä kakkoja pihastani keväällä siivoomaan, kun lumi sulaa. Eli jokainen ottakoon niin monta kattia, kun pystyy hoitamaan hyvin, mutta oli se lemmikki mikä vain, täytyy huomioida toiset ja toisaalta myös lemmikin turvallisuus, eli hoitaa eläimensä niin, että se ei häiritse muita. Eikä jää liikenteen jalkoihin.

    VastaaPoista
  5. pepi: on varmasti paljonkin kissasta kiinni, mihin sopeutuu. Muuten en ole sisäelämään sopeutumattomiin kissoihin törmännyt, mutta velipojalla oli kissasiskokset, joista toinen kapinoi niin rajusti sisällä oloa (vaikka oli sisäkissa aina ollutkin), että lorotteli kaikkialle, raapi ja hyppi jatkuvasti terassin oven kahvaan ja maukui ovella kaiken yötä. Joutui pakkomuuton eteen, kun taas siskonsa tyytyi täysin sisäelämään.

    katja: juurikin nämä naapurustoasiat meitäkin paljon mietityttivät. Täällä, vaikka kissoja jonkun verran vapaana kulkeekin, en ole törmännyt pihakakkoihin, vaan lasten hiekkalaatikoihin sontiminen on jotakin aika tunteita herättävää, mihin törmää tuolla päiväkotimaailmassa.. Kun siinä joku asiakas haukkaa suuhunsa kouran täydeltä kissanp**kaa, jää minulla, vaikka kissaihminen olenkin, sympatiat kissaa, tai ehkä ennen kaikkea sen omistajaa kohtaan vähiin... :D

    VastaaPoista
  6. Tää on näitä aiheita mistä on oikeastaan turha kinastella... kissan omistajia kuten kissojakin on niin erilaisia, että jokainen tavallaan ja toivottavasti kissan parhaaksi myös :D

    Meidän yksivuotias leikattu kollikissa on sisäkissa, joka ulkoilee valjaissa.
    Kissa on pihalla kiinni valjaissa kun mekin ollaan pihalla ja tykkää olla, mutta vapaana emme uskalla päästää kuleksimaan.
    Meidän kissa on myös karavaanarikissa. Kun me mennään reissuun kissa on perheenjäsenenä mukana. Automatkat nukkuu kiltisti kuljetuskopassa ja vaunuun se on jo kotiutunut... ja kun vaunun ovi on auki niin oven pielessä paikka missä kissa on kiinni ja saa kulkea valjaissa sisään ja ulos.

    Tyytyväiseltä vaikuttaa elämäänsä meijän Martti ja osaa näyttää kiintymyksensä meihin (minuun) ihan täydellä sydämmellä <3

    VastaaPoista
  7. Meillä oli kaksi sisäkissaa joilla oli aina mahdollisuus häkki ulkoiluun ja satunnaisesti vapaana kuljeskeluunkin. Toinen oli pelokas ja kulki vaan mun jaloissa seuraten joka paikkaan. Toinen oli vapaana elementissään ja nautti siitä täysin rinnoin. Molemmat tottui työpäivän jälkeiseen ulkoiluun ympäri vuoden. Juhlittiin toisen kissan ensimmäistä ulkokakkaa :D :D Voi kuinka rakkaita ne olikaan <3 <3

    Välillä haaveilen kissakaksikosta mutta en uskalla ottaa riskiä etten niitten kans astmani kans pärjäisi =/

    VastaaPoista
  8. Voi tuota Taavia. Väkäleuka on ottanut vähän elintasokiloja. <3

    Meillä Tassumies on visusti ovien takana sisällä ja näyttää nauttivan elämästään erityisen paljon. Aamut ja illan herra viettää valjaissa terassilla ja välillä käydään fleximin kanssa tassuttelemassa pidemmälläkin.

    En kestäisi, jos karvakaverimme jäisi auton alle - eikä tiuhaan asutulla omakotitaloalueella muutenkaan ole mielestäni sopivaa päästää eläimiä vapaaksi.

    Eli myös meillä sisäkissaillaan.

    VastaaPoista
  9. Ihana tarina!!Hyvää kesää teidän suloisille kissoille<3

    VastaaPoista
  10. Tämä on tosiaan keskustelua herättävä aihe. Lapsuudessani oli kissa, joka eli kaupunkialueella sisäkissana ja mökillä oli ulkona. Kaupungissa ollessaan kaipasi tosin ulos :/ Lapsuudenaikainen koirani jäi mökillä auton alle irti ollessaan joten omaa kissaa hankkiessani tulin siihen johtopäätökseen että en kissaani halua liikenteen vaaroille menettää... sisällä taas en sitä väkisten pidä, mutta voin pitää ulkona valvotusti ja ratkaisuni on ollut valjaissa ulkoilu :) Kissa on ollu tyytyväinen ja se tosin vaatii omistajalta panostusta ja halua heilua flexin nokassa päivittäin. Nyt kun on pientä pihan tynkää niin kissa voi olla takapihalla valjaissa narussa, tosin sisältä valvotaan. On saanut elää "kissan elämää" narunkin nokassa ja pyydystänyt useamman hiirenkin :) Jokainen tekee tavallaan, tärkeintä että niin ulko-ja sisäkissalla on rakastava a huolehtiva koti.

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)