...sitä ompeluhuoneen keltaista tunnelmaa sitten kahta viikkoa kauempaa. Säälittävää, mutta totta. Tarina keltaisesta hairahduksesta siis täällä.
Että kiitos vaan jokaiselle, jotka tuitte ja tsemppasitte mua kommenteissanne tästä keltaisesta valinnasta, vaan tämä suhde ei nyt yksinkertaisesti toiminut.
Loppuviikosta alkoi jo nyppiä, ja sunnuntaina matto kirkui lattialla, että vie minut pois täältääääää... Mies meinasi, että turhaan viet varastoon, et sä sitä sieltä kumminkaan enää takaisin tuo. On itse vielä minuakin väriallergisempi, joten oli vallan tyytyväinen tähän keltaisesta hairahduksesta heräämiseen, vaikka ei sitä suoraan sanonutkaan.
Eipä juurikaan tule näin onnettomia heräteostoksia tehtyä, maton rääpäle kun ehti olla lattialla vain pari viikkoa. Mulla tosin on onneksi sellainen työpaikka, jossa on moisille aina käyttöä, joten tänään kiikutin sen sinne. Siellä surullinen, hylätty matto otettiin riemukkaasti vastaan, ja sekä matolla että minulla oli taas hyvä mieli. Matto pääsi eroon minusta ja minä matosta.
Me olimme vain niin erilaisia. Meillä oli aivan liian vähän yhteistä. Meitä ei oltu luotu toisillemme. Kasvoimme erillemme, vaikka ehdimme olla yhdessä vain kaksi viikkoa. Emme koskaan unohda toisiamme.
Kun matto lähti, tuli samalla piilotettua kaapin kätköihin se kaikki keltainen, mitä silloin into piukassa maton kaveriksi etsin. Se keltainen retrovekkari, kummitytön tekemä keltainen pullo, muorin tekemä keltainen kana sekä äipän keltaiset ja oranssit pitsiliinat. Kaikki menivät piiloon - ehkä seuraavaksi vuosikymmeneksi.
Tämä kaikki pyörityshän alkoi siitä aiemmasta, pyöreästä valkoisesta nukkamatosta, jonka hävitin, kun oli niin harmaantunut eikä toiminut ompeluhuoneessa, jossa lattia on aina täynnä pikkuroskaa. Keltaisen maton lähdetty kaivoin toisen valkoisen, jo hippasen harmaantumaan päässeen maton varastosta, ja levitin sen lattialle. Nukkamaton. Juu, ja sinne samaan huoneeseen, jonka lattia on edelleenkin aina täynnä langanpätkiä, puutikkuja, helmiä ja muuta pikkuroskaa. Olemme jälleen alussa.
Mutta hei, ei se mitään. Nyt on taas harmoninen fiilis. Sen kunniaksi istuin koko illan ompeluhuoneessa ja kaahasin singerillä nilkka suorana.
Keltaisen hairahdus on nyt eletty.
Mahtava ompeluhuone, upea varustelu kaikkea tarpeellista <3
VastaaPoistaNo voi!
VastaaPoistaOnneksi olette kaikki onnellisia :)
tuksu
Oho! "säälittävää" sielläkin?
VastaaPoistaHihihi, te ette vain kuuluneet yhteen :) Toivottavasti seuraava kamalanihana matto ei ole esimerkiksi limenvihreä :P
VastaaPoistaMä ymmärrän sua - sä lähdit mukaan siihen, mutta kasvoit ihmisenä ja olit rehellinen itsellesi, ja tienne erkanivat. Te ette olleet luotuja toisillenne, ehkä toinen aika, toinen paikka, toinen tila... Mutta se tuli katsottua, ja nyt vielä vahvempana ja onnellisempana eteenpäin!
VastaaPoista[Täysin ulkopuolisen blogikurkkijan silmin, se keltainen matto ei ollut _lainkaan_ teidän seesteisen, kauniin kodin juttu.]
Ja hei, mulla on erittäin hyvä ystävä, jolla on kuusi lasta (+vävy sekä miniäkokelaat lisäksi) ja kissa sekä koira, JA hänen KEITTIÖSSÄ on valkoinen nukkamatto. Mä en voi ymmärtää sitä yhtälöä, mutta jotenkin se näyttää toimivan... Tai sitten silläkin on varastossa jemmassa valkoisia nukkamattoja, monta ;))
Voi miten ihana ompeluhuone, kuin minun unelmissa, heh... Tämä oli nyt se mikä sai minut täysin koukuttumaan blogiisi. jään siis heti langoille keikkumaan uutena lukijana :) Ehkä joskus saan itsekkin tuollaisen telineen kaikille lankarullilleni :) ja tietenkin ennen sitä sen koko ompeluhuoneen :) Terkkuja heinästä heiluvasta
VastaaPoistaHö:-) mutta eihän sille mitään voi jos aharistaa niin aharistaa:-D Mulla on yks koru työn alla jossa puukiilat ei pysy järjestyksessä ja nyt koitan tulla toimeen sen asian kanssa!
VastaaPoistaMinulla on myös ihanan iso ompeluhuone, mutta se ei koskaan ole noin siistin näköinen. Kangaspakkoja tursuaa nurkissa ja kaikki kaapit on täynnä käsityötarvikkeita. Kirjahylly on jo taynnä käsityökirjoja ja vitriini pullistelee langoista ja muista tarvikkeista. Tuo sun huone on UNELMA.
VastaaPoistaOn tuo huone kyllä vaan kaunis, oli siellä keltaista tai ei! :)
VastaaPoistaOmpa kaunis tuo ompelukoneen päällys, siitäpä sainkin idean.. ;) Tässä tapauksessasi vaihtamalla parani! =D
VastaaPoistaMinä muistan ajan kun asuin äidin kanssa , Silloin keittiössä kaikki mahdollinen oli oranssia. Nyt en ole omaan kotiini halunnut yhtään oranssia tavaraa. tuli jotenkin oranssi kammo.
VastaaPoistaNo aina ei suhde toimi:( Vanha on parempi kuin pussillinen uusia-sanotaan:)) Kaunis on tuo vaalea huone<3
VastaaPoistaVoi tuohan on oikea löytöretkeilijän paratiisi, sinun ompeluhuoneesi. Niin kauniita tavaroita, tuolla menis tovi jos toinenkin ihastellessa
VastaaPoistaKaikkea on näköjään kokeiltava kerran, myös keltaista mattoa!
VastaaPoista