torstai 1. elokuuta 2013

Eräjormana


 Käytiin miehen kanssa eilen eräjormailemassa laavuretkellä. Mieshän nyt on muutenkin enemmän ulkoilmaihminen, minä taas ihan vimosen päälle sisähiiri, ja rehellisesti sanottuna hyvinkin vieraantunut luonnosta. Kun pari viikkoa sitten kotipuolessa käydessä kirosin kärpäsiä ja maatilan tunkion käryä, toteis äippäkin, että sun täytys muistaa, mistä oot kotoisin. Tunkiolta?



No niin, että tämä laavuretki täällä Pirkanmaan metsiköissä oli siis uusi yritys löytää itsestään sisäinen luonnonlapsi, maalainen ja tunkion kupeessa kärpästen kaverina leikkinyt räkänokka.
 


Emmää tiiä, löysiks mää. Oli rauhallista, rentouttavaa ja ajatonta. Kiireetöntä, eikä ihmisiä mailla halmeilla yhtä koiranulkoiluttajaa ja marjoja äitinsä kanssa poimivaa lasta lukuunottamatta.



Lompsittiin uudet kuminkäryiset kumpparit jalassa ja nautittiin eräjormailusta parhaimmillaan. Vähän mää kyllä murehdin, että entäs jos tulee karhuja vastaan, niin pitikö heittäytyä kuolleeksi, yrittää kiivetä puuhun, haastaa kontiainen sylipainiin vai juosta ja lujaa, mutta mies meinasi, että karhut taitaa liikkua VÄHÄN kauempana asutuksesta. Jaa niin, musta me oltiin ihan metsän keskellä. Olihan sinne laavulle kilometri matkaa kumminkin..... Mutta hei, me nähtiin hirmuisten suurten sudenkorentojen lisäksi hiiri, minikokoinen sammakko ja sisilisko. Aika viidakkomaista vai mitä?



Grillattiin laavulla makkaraa ja vaahtokarkkeja - ja niin, tutkittiin puhelimesta blogeja. Ai että mä tunsin itseni puhtaaksi luonnonlapseksi. Vaan miten ne luolaihmiset pärjäs ilman puhelinta? Tai nettiä?


Kun kotona vielä onnistuin illalla leipasemaan meille muutaman teeleivän seiskaluokan kotitalouskirjan reseptillä ihan alusta saakka niin koin olevani hyvin puhdashenkinen ja omavarainen. Kun totesin tuon ääneen, mies nauroi mulle päin näköä. Eiks omavaraisuuden määrittelyyn muka riitä parin tunnin luontokävely ja leivän leipominen? ;)


 Tänään Iso-T kävi tohtorilla. Käytiin vuosittaisessa astmakontrollissa ja Taavilta poistettin samalla hammaskiveä. Lisäksi toimenpide-erittelyssä luki, että hampaat on myös kiillotettu. Valitettavasti iso poika on ollut ihan kanttuvei nukutuksen vuoksi koko päivän, enkä ole päässyt tutkimaan, miten kiiltävät ne hampaat nyt on. Nukutus tuntui ottavan tällä kertaa aika koville, ja vaikka tohtorissa käytiin jo aamusta, on Taavi vasta illansuussa alkanut olla yhtään perillä tästä maailmasta. Vaan eipä tuo mitään, meille kun lankesi tämä kotihoitajien rooli, oli hyvä syy viettää leffapäivä ja tuijottaa kaiken maailman humpuukiohjelmat kissa sylissä nukkuen.


Korustamon Eila muisti blogiani tällä tunnustuksella. Kauniisti kiitän, niiaan ja kumarran. Kiitos Eila. :)


 Koska miltei jokainen postaus on viime aikoina käsitellyt minikokoisia asioita, laitan tähän vielä esimakua tulevasta - ohessa joitakin keskeneräisiä roomboxviritelmiä. Vaikka kuinka tuli laavulla käytyä, niin kyllä taitaa nyt niin onnellisesti käydä, että jatkossakin mun postaukseni tulee koostumaan pääasiassa näistä sisätiloihin liittyvistä asioista. Villieläinpuolesta tässä taloudessa huolehtivat Alvin ja Kertu. Siinä on mulle luontoa kyllikseen. Luulen, että luontobloggaajana ura ei ihan urkenisi, vai mitä luulette?

Toivotan sinulle oikein hyvää, kaunista ja luonnonläheistä loppuviikkoa!

12 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ainakin sait erämaasta!
    Ja vaikka itsekin viihdyn luonnonhelmassa, ei tällä iällä jaksa ainakaan teltassa enää nukkua. Nuorena naisena saatoin olla viikonkin saaressa telttailemassa ja kaloja paistamassa:)
    Mutta nykyisin saan auringosta ihottuman ja huonon olon sekä itikoiden pistoista julmetut paukamat,joten sisäkkönä vaan mieluummin viihdyn nykyisin.
    Ilokseni huomasin saappaan tuossa tulevien roomboxien esittelyssä. Taas on mukavaa odotusta ilmassa:)
    Ja ole hyvä tunnustuksesta!

    VastaaPoista
  2. Voi, miten ihana postaus! Olet kyllä taitava sanankäyttäjä, sillä saatoin melkein kuvitella sinut siellä notskilla puhelinta hiplaamassa! Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista, joten on kiva lukea myös tällaisista luontokokemuksista!

    VastaaPoista
  3. Tiedätkös mitä? Eilen kuljeskelin iltatorilla ja arvaa mitä sieltä alitajuisesti katselin? Pikkuruisia esineitä! Siellä oli lapsia leluineen, mutta myös antiikkia ja huomasin kiinnittäväni huomioni kaikkeen ihan pieneen. Enhän minä niitä olisi tarvinnut, mutta jotenkin ajattelin niitä sinun huoneitasi....hassua.

    VastaaPoista
  4. Mahtavia kuvia! Luonnon kuvaamiseen voi jäädä koukkuun, vaikka ei eräjormaksi muuten ryhtyisikään. ;)

    VastaaPoista
  5. Olipas hauska postaus ja hienoja kuvia...terveisiä maalta!:):) äiti

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia... mie kyllä oisin metässä vaikka koko ajan vaan täällä on karhuja aika paljon kaverina :-D

    VastaaPoista
  7. Hihittelin itsekseni tästä lukiessani :-D
    Koiranomistajana tulee aika usein metsässä kuljettua, mutten kyllä siellä öitäni ryhtyisi viettämään enää tällä iällä. Kauniita kuvia vangitsit kameralle!

    VastaaPoista
  8. Nauroin ääneen postauksellesi ;D

    VastaaPoista
  9. Mukavaa luettavaa ja sieltähäbn minäkin, tunkion reunalta lähtöisin:-) Pelloilla kävellessä avojaloin osui jalka joskus lehmänläjään ja kovasti tursus p.. varpaitten välistä. Eipä se haitannut, jalka pyyhittiin mättääseen ja matka jatkui:-)

    VastaaPoista
  10. HELPOSTI voisit ajatella luontobloggaajankin "pestiä" Ihania kuvia ja mukavasti kirjoitettu. Mukavaa Viikonloppua.

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa Elina!!! Kyllä sustakin vielä kunnon eräjorma tulee...tai ainakin jotain sinne päin :)

    Terkuin ystäväsi eräjorma

    ps. seuraavat rehvit onkin sitten metsän siimeksessä :)

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)