Lemmenlukkoja

Mun mielestä yksi kiintoisimpia sosiokulttuurisia ilmiöitä Tampereella ovat patosillan lemmenlukot. Se, mitä patosillan lukoille tapahtui viime kesänä (Aamulehden juttua aiheesta mm. täällä) vain lisää näiden lukkojen kiinnostavuutta. Vuoden aikana lukkoja on tullut patosiltaan ihan hurja määrä lisää, ihan kuin rakastavaisten hurjana kapinana viime kesän lukkoepisodille, jonka tuloksena lukkoja irroteltiin yöaikaan ja sulatettiin yhdeksi kuutioksi taiteen nimissä. 

Tämä lukkoihin liittyvä taide-episodi oli oikeastaan aika hauska, mutta lopputulos oli kyllä vähän säälittävä. Jos nyt sen vaivan näkee, että käy irrottelemassa kymmenittäin, ehkä jopa sadoittain lukkoja yöhämärissä, olisivat tehneet oikeasti näyttävän teoksen, sillä olis kai tuosta määrästä lukkoja saanut vaikka millaisen taideinstallaation. Tai ehkäpä mun taiteellinen minäni ei ole vielä niin kehittynyt, että ymmärtäisin ihan kaikkea nykytaiteesta. ;)

Lemmenlukkojen historiasta löysin jotain netistä, ja sen mukaan perinne on syntynyt Unkarissa, Pecsin kaupungissa 80-luvulla. Siellä rakastavaiset hankkivat riippulukon, kaiversivat siihen nimet tai nimikirjaimet ja ripustivat lukon kaupungin keskustassa olevaan porttiin. Perinne on levinnyt sieltä myös moneen muuhun maahan ja kaupunkiin.

Tampereen lukkotaide-episodin jälkeen osa lukkojen kiinnittäjistä on varmistanut lukkojen kaiteessa pysymisen hankkimalla "hieman" järeämmät lukot. :)

Perinteeseenhän kuuluu heittää avain pois, mutta tämän lukon kiinnittäjä on päättänyt jättää vähän pelivaraa ja kiinnittänyt lukkoon myös avaimen, mikäli sattuisi rakkaus hiipumaan.

Patosiltahan näyttää siis toiselta puolelta tältä. Lukkoja on paljon, mutta ei vielä niin paljon, että ne juurikaan peittäisivät kaiteen läpinäkyvyyttä. Googletin mielenkiinnosta kuvia näistä love lockseista muualla maailmassa, ja Patosillalla on vielä matkaa suuren maailman meininkiin.

Tampereella noita lukkoja on vähäkseltään myös muissakin silloissa, mm. Kehräsaaren sillalla. Toinen paikka, missä olen nähnyt lemmenlukkoja, on Valasten putous Virossa. Olemme siellä muutaman kerran lastenkotimatkalla pysähtyneet. Putous itsessään on huikea, ja lukkoja kiertelee pitkin näköalatasanteelle kulkevia kierreportaita.

Viimeisimmästä käynnistäni Valasten putouksella on useampi vuosi, enkä tiedä, mahtaako lukkojen määrä olla kasvanut. Ehkäpä yritän ehdotella matkaseuralle syyskuun lastenkotireissua ajatellentaas kieppaamista Valasteen kautta - niin lukkojen kuin putouksenkin vuoksi.

 Meillä ei ole lukkoa Valasteella eikä Tampereella, ei täällä Tampereen kupeen maaseudulla eikä missään muuallakaan. Kun noita lukkoja patosillalla ihasteltiin, tuli hetkellisesti sellainen fiilis, että olishan se aika hauskaa, kun siellä olis omakin lukko. Vaan onneksi on olemassa kekseliäät kuvanmuokkausohjelmat, joten nyt meillä on sitten virtuaalinen lukko. Sillä pärjätään oikein hyvin. :)