perjantai 16. elokuuta 2013

Onko isäs noita?


Kattikvartetti kun kaahailee täällä öisin, joutuu usein aamulla nostelemaan lattialta sohvatyynyjä ja vilttejä, suoristelemaan mattoja ja korjaamaan muita öisten aika-ajojen jälkiä. Vaikka mies on muun muassa paljon siistimpi eläjä kuin minä ja pitää kodin paremmin järjestyksessä, ei silläkään tuo sisustussilmä ihan aina pelaa. 


Kiihdytysajojen seurauksena olohuoneen nurkassa kököttävä tonttupariskunta on usein singottu pitkin lattioita. Näin oli taas eräisenä yönä käynyt, ja mies aamulla ruokki kissat ja järjesteli tuhoja mun naristessa vielä väsyneenä sängyssä. Vasta töistä tullessa silmä osui tuohon tonttupariskuntaan, jonka mies oli somasti nostellut lattialta takaisin jakkaralle.


Se ei edes kysyessä hoksannut, että mikä tässä asettelussa oli pielessä. ;)




Töiden alkaessa oon taas huomannut, että aivot jää aina osin töihin, ja mulla on paha tapa jäädä pyörittelemään työkuvioita kotiin tullessa. Silloin olen yleensä hetken niin toisissa sfääreissä, etten kuule enkä tajua mistään, kun mietin ja pyörittelen kaikenmoista omassa päässä.



 
Tänään käytiin kauppareissulla töiden jälkeen ja viikot jutut rullasivat päässä, vaikka näennäisesti yritinkin olla kovin aktiivinen ja olla tässä hetkessä läsnä. Mies testasi. Alkoi automatkalla puhumaan puuta heinää, ja minä hymähtelin, myötäilin ja nyökyttelin ymmärtämättä mitään, mistä puhui, koska omassa päässä pyöri sata asiaa, enkä kuunnellut yhtään. Ties paljonko kerkesi puhumaan ja kyselemään mitä sattuu, mihin vastailin myöntävästi, ennen kuin havahduin siihen, että kysyi, "onko sun isäs muuten noita?"




"Siis että häh?!" Juku että oli tyyppi riemuissaan, kun pääsi todistamaan, etten ollut taas kuunnellut ensimmäistäkään sanaa vaikka aktiivisesti kyllä vastailin ja nyökyttelinkin.




Se olis taas ihanainen viikonloppu, ja saa miettiä pari päivää ihan muita asioita. Tai olla miettimättä. Olla vaan ihan tässä päivässä ja hetkessä, ilman aikatauluja ja velvollisuuksia.  



Ajattelun arvoinen ajatus löytyi Positiivareilta: 

Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme. Emme voi peruuttaa yhtään tekoa jonka olemme tehneet eilen; emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa. Eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt. 

Huominen on yhtä kaukana kuin eilinen - saavuttamattomissa. Huomisen aurinko nousee joko loistavana tai pilvillä verhoiltuna. Mutta se nousee. Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.

Näin meillä jää vain yksi päivä. Se on tänään.


Onnellista tätä hetkeä sinulle!

9 kommenttia:

  1. Näin sen pitäisikin olla, tämähetki on se tärkein!
    Meillä on mies se,joka ei kuule välillä(lue usein) mitään...
    Onneksi mun ajatukset jää sinne työmaalle, mutta kotiasiat taitaa seurata töihin. Ainakin näinä aikoina, kun poika vielä kuntoutuu.
    Mukavaa ja nautinnollista tätä hetkeä ja kai laitoit tonttuparin taas
    hellittelemään♥

    VastaaPoista
  2. Ihana koti sinulla! Vastaan otsikon kysymykseen, että KYLLÄ ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana tottupariskunta :) Huippu tuo kissanmökki tai talo :) Mistä olet tuon hankkinut? Tykkäisiköhän meidän kisut tuollaisesta talosta :)

    VastaaPoista
  4. Vähän on tonttupariskunta sen näköinen kuin miettisivät, että ketäs me nyt sitten halailtais :D

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa niin tutulta, ajatukset toisaalla...
    Ihana, kaunis koti! Ja nuo nukeat, aaaah! Oletko jollain kurssilla tehnyt ne itse? Jos, niin millä kurssilla?
    Täällä meilläpäin järjestetään sukkatrikoonukkekursseja, mutta haluttaisi kokeilla muitakin tekniikoita...

    VastaaPoista
  6. Mulle lapset usein juttelevat mitä sattuu ja saavat sitten hyvät naurut.
    Kerran havahduin, kun tyttö sanoi:" ja sitte vedin nenän täydeltä kokaa" Täh! No kyllä lapset nauro, että tarttee näköjään olla tosi raffia ennen kuin meidän mamma herää ajatuksistaan.

    Tainut tontuille tulla yöllä eripuraa:)
    Mukavaa viikonloppua!


    ps. Oilikki on palvellut oikein hyvin. Olen saanut paljon kysymyksiä siitä, mistä moisen kaunokaisen olen löytänyt - ja tietysti olen kertonut:)

    VastaaPoista
  7. Hilu: Kissanmökki on ostettu aikoinaan Löytötavaratalosta. Oon meinannut sen monta kertaa hävittää, koska Alvin on repinyt pohjan rikki ja talo on jo aika heikossa hapessa, vaan on niin aktiivisessa käytössä ja tuottaa noille päivittäin suurta riemua, niin en ole hennonnut. Koska pohja on revitty rikki, on talo usein kyljellään, ja kissan kaahailevat läpi talon, ovesta sisään ja pohjasta ulos. Ei siis mikään eheä sisustuselementti, mutta kissojen mielestä nyt parhaiten toimiva. :)

    VastaaPoista
  8. SatunNainen Paula: Tontut eivät ole itsetekemiäni, vaan ostin nämä viime jouluna nähdäkseni hyvin edullisesti täältä http://tonttuset.vuodatus.net/. Mulla ei taito riittäisi noin aitoihin naamoihin ja ilmeisiin, ja olinkin ihan liekeissä, kun tuon blogin löysin.

    VastaaPoista
  9. Ihana koti sinulla, meillä ei taitaisi kissat antaa tonttujen olla...yksi niistä repii rikki kaikkea huovutettua...

    VastaaPoista

Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)