Sunnuntai, Singer ja minä

Luin sen ajatuksen jonkun teidän blogista. Että vaikka tykkäisi kesäloman jatkuvan, tekee hyvää palata töihin. Että kun tarpeeksi pitkään lomailee, ei saakaan enää yhtään mitään aikaan. Ja kun palaa taas takaisin arkeen, alkaa taas luovuuskin kukkia ja saa tehtyä ehkäpä paljon enemmän kaikenlaista kuin lomalla.

Niin mulle ehkä vähän kävi viimeisellä lomaviikolla. Oli se fiilis, että haluaisin tehdä jotain, mutta ei ollut visioita, ei intoa eikä toimeenpanokykyä. Samalla mietti, että nyt sitä kannattais, kun on lomaa ja aikaa, että töihin palatessa ei enää ehdi mitään. Vaan nyt olen palannut loman jälkeiseen arkeen ja viettänyt viikonloppua ekan työviikon jälkeen, olen taas ihan virtaa, intoa ja ideoita täynnä.

Tänään pyörittelin kankaita, nappeja ja nauhoja. En ole ommellut vissiinkään yhtään mitään koko kesänä, kun tuo minitouhu vei mennessään. Katselin koko kesän unholassa ollutta, surullisen, hylätyn ja mielensä pahoittaneen näköistä Singeriä, ja ajattelin, että josko kokeilisi, olisiko tuo vielä yhteistyökykyinen. Ja olihan se.

Me päätettiin sitten tehdä pari tyynyä. Minä, Alvin ja Singer siis. Alvin toimi virallisena valvojana hyllyn päällä kököttäessään, ja minä ja Singer hoidettiin tuo käytännön työ.

Ompeluvarastoa tutkiessa valikoin mukaan pakan valkoista kangasta, pellavanväristä aidakangasta ja kirpparilta mukaan haalittuja pitsiliinoja. Lisäksi yhdistelin tyynyihin kankaalle painettuja carte postale -kuvia, puisia nappeja, pitsinpätkiä, helmiä ja sen sellaista vastaan tullutta.

Kyltti kertoo, kumpi tyynyistä valmistui ensimmäisenä.

Tyynyt on tehty isoäidintyynyn idealla. Takana on kiristysnauhat, joiden kautta tyynyn sisälle saa sisätyynyn täytteeksi.

Kolmannesta tyynystä tuli pieni ja pitkulainen. Näitä on tekeillä useampiakin, ja näiden materiaaleina toimivat Kanadan perintöpellavaliinat sekä ystävältä saadut pienet pellavaiset pöytätabletit. Ehtaa kierrätystä, siis. Lisäksi ompelin tähänkin pieniä pitsiliinoja, carte postale -kuvia sekä tekstinauhaa.

 

Näitä oli mukava tehdä. Mulla on kohtalaisen tiivis syksy tulossa, ja olen kyllä henkisesti varautunut siihen, että muutama isompi projekti vie myös vapaa-aikaa siinä määrin, ettei mulla ehkä ihan hirveästi ole aikaa ommella - tai ainakaan niin paljon, kuin toivoisin. Vaan haluan ajatella myös niin, että silloin kun aikaa on, voi tehdä kaikenlaista jännittävää, ihanaa ja mieltä rentouttavaa. Sillä jaksaa taas. :)

 Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, joka täällä arkesi lomassa piipahdit!