Keltaista - tässä kodissa?!

Voi juku. Nyt on kesä pehmittänyt pään.

En tykkää retrosta. En tässä kodissa. En sitten yhtään. Enkä ole koskaan juurikaan erityisemmin pitänyt keltaisesta. Ja nyt mulla on keltainen luovuushuone. 

Etsiskelin ompeluhuoneeseen, tuonne luovuuden tyyssijaan, uutta mattoa. Aikoinaan olohuoneessa ollut, kahteen kertaan kissan oksennusten vuoksi pesulassakin käytetty ja siltikin kovin harmaantunut alkujaan valkoinen nukkamatto ei oikein toiminut tässä tilassa, kun lattia on jatkuvasti täynnä langanpätkiä, helmiä, puutikun palasia ja muuta pikkuroskaa. Käytiin miehen kanssa tutkimassa siellä ja täällä, löytämättä oikein mitään puhuttelevaa. Ja sitten se tuli vastaan. Anttilan hyllyssä kökötti keltainen räsymatto. Keltainen. Hyi olkoon. Ei koskaan meille.

Mutta olipas kerrassaan aika luovan värinen matto. Aika pirstakka. Ja ihan niiden ompeluhuoneen hyllyllä olevien maatuskojen värinen. Mutta että keltainen...

Kun olin kypsytellyt asiaa yön yli, ajettiin Tampereelle Anttilaan mattoa noutamaan. Vielä kaupassa pähkin ja mähkin, että onks tää ihan hirvee - onhan se. Ja niin vaan lähdettiin matto kainalossa kotiin. Epäillen ja valmiina palauttamaan sen saman tien levitin maton lattialle ja hihkuin riemusta. Oli niin just. Niin hirveä, ja niin ihana.

 Pengoin koko illan kaappeja ja etsin keltaisia esineitä. Yllättäen ei ollut juurikaan mitään. Löysin muutaman äitin pitsiliinan, jotka olin aikonut värjätä. Oransseja ja keltaisia. Ja lisäksi yhden keltaisen retrovekkarin. Ja Viron kummilapsen tekemän keltaisen koristepullon, sekä Muorin tekemän kanan. Keltaisen. Siinähän niitä olikin. Ja ne maatuskat siellä hyllyllä tämän kaiken syypäinä.

Kaivoin esille myös vireän jakkaran, joka oli ollut hylättynä varastoon, väärän värisenä, mutta niin ihanan aitona, ettei sitä maalatakaan voinut. Nyt se sopii tähän kummalliseen kokonaisuuteen.

Ahdistaa ja ihastuttaa. Samalla ihan hirveä ja hirveän ihana. Entinen huoneen vaalea tunnelma oli hurjan paljon sivistyneempi, hienostuneepi ja rauhallisempi. Kauniimpi. Mutta sehän on vaan matto ja pari esinettä siinä rinnalla. Olkoonkin, että ovat keltaisia. Kyllä mä selviän. :)

Keltainen ja kaikki muu värillinen pysyy visusti tässä huoneessa. Muualle emme tätä päästä leviämään. :)

Tänään meillä vietetään juhlapäivää, Alvinin 1-v synttäreitä. :) Sen aion viettää pesemällä olohuoneen ikkunat, joihin herra on jättänyt tahmaiset jälkensä kiillottelemallla tassunpohjiaan ja pyrkimällä vapauteen, sekä pesemällä ja silittämällä verhot yrittäen saada samalla häviämään nuo loputtomat merkit, joita Alvin on kynsillään verhoihin tehnyt. Tiedättekö, ohuet voileeverhot ja kissankynnet - ei ihan hirveen onnistunut yhdistelmä... Mutta hei, nyt tuo pieni riiviö on vuoden ikäinen - Kertun kohdalla elettiin kolmivuotiaaksi, ennen kuin neiti rauhoittui pahimmasta uhmaiästään. Alvinin kohdalla on siis enää kaksi vuotta täystuhomeininkiä jäljellä. Ehkä. ;)

Ha-ha-hauskaa sunnuntaita!