Hellurei pitkästä aikaa!
Meinaa minulla olla kovin pitkät postausvälit tätä nykyä, tuntuu tuo arki työn ja kahden opinahjon parissa vähän turhankin tiiviiltä. Vaan tänään otin vapauden viettää laatuaikaa ompelukoneen kanssa. Muutaman tuttavan avustuksella varastoon on kertynyt aikamoinen kasa rikkinäisiä tai vanhoja, vähän liian pieniä farkkuja odottamaan jatkokäyttöä.
Samoin löytyy kasa erilaisia kravatteja, joita jäi yli viimeisimmästä kravattimekosta. Tänään päätin näitä sitten alkaa uuteen muotoon tuunailemaan.
Tämä ensimmäinen hamonen syntyi työkaverin vanhoista farkuista (kiitosta vaan Liisa, siinä ne nyt on uudessa muodossaan).
Tässä seuraavassa (ylä- ja alakuva) oli vähän enemmän haastetta. Farkut ovat miniteinikokoa, ja minulle siis vyötäröstä auttamatta liian pienet. Sekalaisesta kokoelmasta kravatteja ompelin taakse lisäkaistaleen, ja tästä tulikin sitten oikeastaan aika veikeä.
Tämä mekko (ylä- ja alakuva) on tehty samoin kuin edellinen, tähän käytin karmeita punaisia ja violetteja kravatteja ja edelleen aivan liian pieniä teinifarkkuja.
Tämä viimeinen hame syntyi hirmuisen kapeista ja pienistä caprifarkuista ja veljen vanhasta farkkutakista. Neljä ompelukoneen neulaa meni poikki, neljä hametta tuli valmiiksi, että aika sopiva saavutus. Vielä on aikamoinen farkkukasa jäljellä työstöä odottamassa, samoin kokoelma keltaisen ja ruskean sävyisiä kravatteja, niitä kun vielä löytäisin jostakin lisää niin saan seuraavan kokonaan kravateista tehdyn hameen valmiiksi.
Sellaista ompeluksia tänään. Kiitän paljon kaikista onnitteluista, joita tuli tuon hääpostauksen jälkeen. Sitä on nyt reilu kuukausi takana rouvana oloa ja viime viikolla saapui viimein uusi ovikyltti yhteisellä sukunimellä. Hieno oli. :)
Voikaahan hyvin ihanat blogiystävät!
Aiempia kierrätysmekkotuunauksia löytyy
http://eenuca.blogspot.com/2010/09/ekomekkoja.html
http://eenuca.blogspot.com/2010/04/farkkujen-uusi-elama.html