Tein loppusyksystä 3-v täyttäneelle kummitytölle joulukalenterin, josta löytyi nukkekoti, asukkaiksi liuta pupuja sekä kalusteita ja muita nukkekotitavaroita. Tytön äiti, eli isosiskoni, tilasi sitten myös toiselle tytölle joulukalenterin teemalla oli lastenhuoneen sisustus. Luukkuja tässä oli suunnilleen joka toiselle päivälle.
Kahdessa luukussa oli vaaleanpunasävyiset kuumailmapallot kattoon roikkumaan. Toisessa matkustajana kissoja, toisessa oravia.
Lisäksi luukuista löytyi kettu sekä kaksi pupua...
...kirahvi sekä nyhvöneiti...
...pari sydäntä...
...viirinauha ja puputyyny...
...sekä pehmotaulu ja nimellä varustettu sydänrivistö.
Sisustuskalenterin saaja oli vasta 1-v, joka sisustuksen sijaan oli enemmän kiinnostunut 3-v siskonsa nukkekotikalenterin asukkaista. Sisustukselliset luukut jäivät siis kalenterin tilanneen äitin avattaviksi. Niin no, jos olisi ollut kyse lapsista, niin ne olisivat saattaneet malttaa avata luukut silloin, kun niiden aika oli, mutta kun kyse oli tyttöjen äitistä, päätyi tuo avaamaan kaikki luukut jo puolessa välin kuukautta. :D
"Huoneesta tuli niin kaunis, että oli pakko kaikkien sääntöjen vastaisesti avata kaikki. Mä tunsin olevani muori, joka ei malta olla huijaamatta pasianssissa." Tällä viittasi jo vuosia sitten sinisemmille vesille siirtyneeseen mummoomme, joka pasianssia keittiön pöydässä pelatessaan aina ihan vain hitusen kurkisti korttien taakse ja piilotti ne sitten vaivihkaa itseltään pakan alle, jos näytti siltä, ettei peli muuten mene läpi.
