keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ja lisää pukkaa...


 Hmm. Mun postaukset on näemmä ihan samanlaisia nykyään. Jos katsoo tätä, edellistä ja sitä edellistä postausta, niin kaikissa on kuvattu jotakin otusta tällä samalla tuolilla samassa nurkassa. Toistaa, toistaa, toistaa - vaan toistakoon nyt vielä tääkin. ;)


Tämä tytteli sai vaatteet ja tukan tänään. Kuvat kertokoot tarkemmin, millaiset.









Ja yhteiskuva siskonsa kanssa. Saas nähdä, kumpi Lillaan lähtee. 



Avustaja väsähti jo. Mulla vielä virtaa piisaa.
Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Nyhvöilyä


Viikonlopun aikana sain valmiiksi kaksi nyhvöä.


 Sisko halusi valkoiseen saunaansa vaalean saunatontun kera valkoisen parran. Tässäpä tämä.



Kaverilla on mittaa n. 40 cm + lakki. Tuollainen hoikka poika.





Toinen valmistunut nyhvö on saunapoikaa suurempi versio. Vaatteet ompelin tälle daamille vanhasta pitsityynynliinasta sekä pellavaisesta pöytäliinasta. Jostain kumman syystä mulle tulee tästä mieleen joku Hollywood -elokuvien stereotyyppi amissinaisesta.


No, onhan se ehkä aika vanhoillisen ja pullossa kasvaneen näköinen. Ei tiedä tästä todellisesta maailmasta mitään.


Tämän naikkosen tukka on tehty raakapellavasta, sellaisesta vielä raaemmasta kuin yleensä käyttämäni. On siis tuollainen oikein metsäläishenkinen. Irrottelin jopa heiniä seasta.


Tälle tytölle on valmistumassa sisko (tai sen ruho on kyllä jo valmis, mutta vaatteeton ja tukaton vielä), ja kunhan sen saan valmiiksi, pääsee Pepi valitsemaan, kelpaako jompikumpi Lillaan. 


Pepi tosiaan kyseli itselleen nyhvökaveria Lillaan. Lilla kiinnosti vaatetettua nyhvötyttöä ja hänen alastonta siskoaan kovasti, joten määpä tein niille valokuva-albumin Lillasta. Pääsevät nyt perehtymään siihen etukäteen, ja hän, kumpaa lopulta onnistaa, osaa sitten käyttäytyä Lillaan päästyään.





Nahkakantinen valokuvakirja muuttaa Lillaan sitten sen tytön mukana, kumpi sinne lopulta lähteekään. Valinnan voipi tehdä yllä ja alla olevien kesken. :D



Nyhvötyttö vielä saunakollin kanssa yhteiskuvassa.


On tää elämä aika nyhvöä touhua.


Meidän nahkakollilla oli merkkipäivä eilen. Tasan vuosi sitten kotiutui tuo nahkainen ulkoavaruuden olento meidän talouteen. Alvin juhlisti päivää repimällä kylpyhuoneen lattiakaivon kannen irti ja uittamalla leikkihiirtä kaivossa. Lisäksi kissa söi parikymmentä senttiä villalankaa ja jäi jumiin sängyn alle. Siinä olikin aika vähän yhteen päivään.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kyösti ja Milja


Eilen yömyöhään valmistui kaksi vanhasta pellavapöytäliinasta ommeltua pupua, joille tein tänään vaatteet vanhoista pitsityynynliinoista. Ja saanen esitellä, tässä he nyt ovat - Milja ja Kyösti. Pupuille tuli mittaa 45 cm.


Hän on Kyösti. Hieno herrasmies, joka irrottelee pelaamalla rahapelejä - joskin nyt vain muutamalla eurolla läheisellä huoltoasemalla aina perjantai-iltaisin. Ei juo, ei polta, ei haise eikä lyö. Puhuu ja pussaa. Omaa tosin paljon vahvoja mielipiteitä ja on mielellään aina oikeassa. Koska käyttäytyy kuitenkin fiksusti, saa hänen kanssaan tarvittaessa hyvät ja intensiiviset keskustelut vireille.






Milja on tunnontarkka, siisti ja huolehtivainen pupunainen. Hän harrastaa ringetteä ja kahvakuulailua, mutta mieluiten viettää aikaansa kotona puuhastellen, siivoillen, järjestellen ja ruokaa laittaen. Milja on ehkä hieman niuhokin siivoamisen ja puhtauden suhteen, toisaalta se tuottaa hänelle hurjasti mielihyvää ja hän rakastaa sitä, kun koti tuoksuu raikkaalta ja puhtaalta. Siisti ja kaunis koti on Miljalle tärkeä asia ja sitä hän odottaa myös miesehdokkailta. Rauhallisesta Miljasta kuoriutuu sotkuisen miehen kanssa tarvittaessa hurjapäinen pirttihirmu.






Kameran edessä on hyvä patsastella. Erityisesti Kyösti on varsin polleaa poikaa ja rinta rottingilla - vai johtusko se tosta naisen läheisyydestä... ? (Molemmat menivät tänne.)


Se olis taas perjantai. Musta kyllä tuntuu, että nykyään on aina perjantai, mutta en toki tätä fiilistä valita. :) Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle, joka täällä piipahdit!

torstai 23. tammikuuta 2014

Ihminen on omituisten piirteidensä summa

 

Jos mussa on jokin piirre, joka on sekä suuri vahvuus että suuri heikkous, se on käsite on-off.

Se on aina liittynyt kaikkeen omassa elämässä, asiat täytyy tehdä joko hirveän hyvin, äärimmäisen sitoutuneesti ja omistautuneesti tai sitten ei oikein ollenkaan. Välivaihetta ei oikein ole koskaan löytynyt. Olen kyllä monen asian suhteen yrittänyt, mutta tässä viime vuosina olen enemmänkin ajatellut, että tuonkin ominaisuuden kanssa täytyy vain oppia elämään ja näkemään asian parhaat puolet. Parhaimmillaan se on kuitenkin vahvuus.


Teini-ikäisenä innostuin hiihdosta. Olin aina inhonnut koko touhua, mutta kerran sitten lähdin kaverin kanssa hiihtämään. Sen jälkeen hiihdettiin 4-5 kertaa viikossa 16 km lenkki niin kauan, kun lunta riitti. Sama toistui monta vuotta. Hiihtäminen oli ihan puoli elämää, ja jollen hiihtänyt, niin voitelin suksia, sitäkin vissiin monta kertaa viikossa. Sitten se loppui kuin seinään. Olen vissiin kolme kertaa tuon jälkeen laittanut sukset jalkaan, nekin vain siksi, että töissä hiihdettiin lasten kanssa.


Esimerkkejä voisi kertoa elämänmitallisen, mutta hiihtelen sujuvasti työelämään. Työelämässä tuo intohimoisuus ja asialle omistautuminen on tuonut paljon ja vienyt paljon. Se, että työ on ollut puoli elämää ja siihen on panostanut joka tasolla älyttömän paljon, on antanut tosi paljon, eikä työ ole koskaan ollut mulle pakkopullaa. Toinen puoli on se, että kun suhtautuu työhön liian omistautuneesti ja antaa sille kaikkensa, väsyy. Varsinkin, jos sen oman päätyön ohessa on kymmenen muuta rautaa tulessa erilaisissa sivutyöprojekteissa.


Käsitöissä sama toistuu. Kun innostuu jostain, niin sen sijaan, että tekisi jotakin yhden, voi tehdä kerralla seitsemänsataa kappaletta. :D Toisinaan on intohimoisia ompelukausia, jolloin ompelisi vaikka 24/7, toisinaan taas ompelukone on kuukausia käyttämättä, kun mielenkiinto on satasella jossain muussa hommassa. Tai kun virkkasin kummitytölle leikkiruokia, niitä piti virkata into piukassa niin paljon (sen seitsemänsataa kappaletta niitäkin), että lopulta meni hetkellisesti kokonaan into virkkaamiseen. Noista minipuuhista ei tarvitse vissiin edes puhua...


Kissan hankintaa mietittiin hyvin kevyellä liekillä kymmenen vuotta. Kun sitten ensimmäinen tuli, piti hankkia heti perään kolme lisää. Sen jälkeen tää on ollutkin yhtä kissaa. :)


Yksi ehkä suurimmista eroista miehen kanssa on se, että hän suhtautuu asioihin yleensä kohtalaisen tasaisesti ja rauhallisesti, oli sitten kyse mistä vaan. Minä taas innostun milloin mistäkin niin, että meinaan ratketa liitoksistani, tai kimpaannun vastaavasti yhtä lailla. Mikä siinä onkin, kun jokaiseen itselle tärkeään asiaan pitää tarttua valtavalla roihulla. Joskus vois ihan rauhallisesti pössytellä ja pitää sellaista tasaista liekkiä. Mutta ei se olis kyllä yhtään mun tyylistä...


Intohimoinen suhtautuminen ja omistautuminen asioille näkyy unissa. Mä oon aina ollut äärimmäisen vilkasuninen (kiitos vaan äipälle näistä geeneistä), ja kaikki, mikä on oikein pinnalla, tulee kyllä uniin varmasti. En näe unia illalla katsotuista rikossarjoista tai päivän touhuista muuten, mutta ne asiat, mihin sitoutuu omistautuneesti, ovat unissa ihan varmasti. Opiskeluaikana olin opintojen ohella töissä tutkimusfirmassa ja tein tutkimushaastatteluja, ja iltatöiden jälkeen haastattelin ihmisiä unissani. Kun olin yhden joulun vuosia sitten postissa, lajittelin joulukortteja laatikkokaupalla öisinkin. Kun menin töihin päiväkotiin, laskin lapsia öisin että ovat varmasti tallella. Jos olen menossa vetämään koulutuskeikkaa, olen kouluttanut varmasti jo edellisen yön unissani. Kun siirryin esimiestehtäviin, olivat usein sängyssä öisin niin asiakkaat, alaiset kuin ylemmät esimiehetkin. Alkoi olla tunkua.


Nythän mä oon kevään vain kotona. Elämäni ensimmäinen pätkä, kun en oikeasti tee mitään pakollista. En yhtä päätyötä enkä kymmentä sivutyötä. Elän itselleni, parisuhteelle ja kissoille. Mä mietiskelinkin marraskuussa virkavapaalle jäädessäni, että millaisia unia mä mahdan nyt nähdä...


Miniasiat kostautui. Kahtena edellisenä yönä olen ollut Harry Potter.

Olen sanaton. :D