Tuiketta pimeyteen

Jukran pujut mää tykkään kynttilöistä. Sytyttelen niitä into piukassa pitkin kämppää, vaan koska en osaa vain olla, siirryn tuota pikaa ompeluhuoneeseen, ja sammuttelen juuri sytytetyt kynttilät saman tien. Ompeluhuoneessa kun ei oikein uskalla savustella... Mutta toisinaan, ihan toisinaan, sitä malttaa hetken istua, fiilistellä ja vain olla.

Vaan koska nuo hetket ovat näemmä erittäin huonoja kuvattavia, täytyi räpsäistä valot päälle ja kuvata sitten valojen kera.

Lupasin miehelle, etten ala hössöttää mitään joulujuttuja ennen marraskuuta. Onneksi on tätä lokakuuta enää huominen jäljellä. Punaisen kynttilän kuitenkin jo laitoin pari päivää aikaisemmin. Kohta saa aloittaa joulutykityksen kotona oikein kunnolla. :)

Taisi olla joku hääsivusto, josta löysin idean pienistä kakkupapereista ledivaloissa, ja täytyihän sitä kokeilla. Kertu tietenkin oli riemuissaan, että tein moiset revittävät paperikoristukset ihan häntä varten, ja kissahan kiipeilee tuossa peilissä vähän väliä ja raastaa kakkupapereita irti. Oikein tuhovimmaisten öiden jälkeen kakkupaperin riekaleita löytyy pitkin taloa. Mutta ajatus oli kiva, ja sitkeästi nostelen valoja takaisin pelin päälle ja metsästän kakkupapereita lattioilta takaisin valoihin. Vaan ei nää kyllä joulua tule näkemään...

 Tällä kertaa olikin hyvin kuvapainotteista asiaa. Eilen ostamani tontun partavillat polttelevat mieltä, joten lienee parempi siirtyä loppuillaksi ompelukoneen seuraksi. Kunhan päästään marraskuun puolelle, täytyypi teillekin esitellä, millaisia tonttumiehiä täällä on rakenneltu.

Ps. Huominen vielä aikaa osallistua kolme sanaa -kilpailuun. Muutamia vahvoja suosikkeja on löytynyt, vaan vielä ehtii. :)

Päivän kertumainen annos

Olin pitkän päivän töissä, ja palasin palaveri-illan jälkeen kotiin vasta yhdeksän tienoilla. Kertu teki kaiken ilahduttaakseen väsynyttä emäntäänsä - tai palvelijaansa, niinkös se kissoilla menikin. :)

Tässäpä siis sinullekin päivän annos Kertua:

Aukusti ja Sofia

Lauantain puhteina syntyivät pupukaverukset Aukusti ja Sofia.



 

Aukusti on letkeä nuorimies, joka on viettänyt nuoruusvuosiaan seilaten merellä merijäniksenä. Sittemmin Aukusti on palannut maankamaralle löydettyään kaukaisilta saarilta ystäväkseen pupuprinsessa Sofian.

 

 

 

 Pupuprinsessa Sofia eleli kaukaisella pupusaarella, kunnes eräänä päivänä urhea mertenseilaaja Aukusti saapui meripupuseurueineen saarelle ja ystävystyi pupuprinsessan kanssa. Kun sitten tuli Aukustin aika lähteä takaisin koto-Suomeen, päätti pupuprinsessa hypätä Aukustin paatiin ja seilata hänen kanssaan tuntemattomaan maailmaan kohti uusia seikkailuja.

 

 

Pupuystävykset seilasivat kaukaiselta saarelta koleaan Suomen maahan eräänä lokakuisena iltana, ja saivat juuri tiedon, että heidän uusi kotikolonsa on löytynyt Porvoon suunnilta. Kauaa ei siis tämä pariskunta kanssani aikaa viettänyt - vaan kestän sen, ja toivotan Sofialle ja Aukustille hyvää matkaa. :)

Talonvaltaus

 

Pahvilaatikosta saa paljon iloa irti. Talonvaltaus -videota tähdittävät Taavi -talonvaltaaja ja Kertu, tuo sitkeä reviirinsä puolustaja. Taustalla lymyää myös Grisli, jota laatikkoleikki kiinnostaa, mutta samalla myös vähän kammottaa.

Lumitähtiä rukinpyörässä

 Jo pari vuotta sitten ostin kirpparilta rukin pyörän, joka on pyörinyt nurkissa odottamassa tuunausta ja ennen kaikkea sitä The Ideaa. Sitä en tiedä, oliko tämä sellainen, mutta jos ei nyt ihan The Idea, niin ainakin se an idea. 

Eli tarvittiin se tummanvihreä rukinpyörä ja valkoista maalia....

...sekä pieniä, sekalaisia pitsiliinoja, jotka tärkkäsin koviksi.

Koska vähän saa jo olla joulua, ihan vähän, hyppäsi pyörään kiinni myös muutama lasinen kuusenkäpy ja sydän.

Valmis.

Kötöstykselle löytyi paikka aulan katosta vanhan sängyn päältä.

Ja siellä samaisessa aulassa syntyvät nykyään myös nämä jutut.

Loppuun taas kissakevennys a´la Taavi. Olisko tää nyt sitten prinssi ja herne, vai enemmänkin jälleen kerran paras mahdollinen paikka, joka talosta löytyy... Ja kissa kun tosiaan on sen verran kookas, että juuri ja juuri pysyi tuon vaatekasan päällä, joka oli pyykkitelineeltä päästyään hetkeksi jäänyt odottelemaan kaappiin laittamista. Mikähän kumma siinä on, että kissojen on mentävä makaamaan aina sinne, missä on jotakin poikkeavaa - pöydälle levitetty sanomalehti, lattialle jäänyt vaate tai ompeluhuoneessa oleva kangaspakka. Meillä makoillaan kilpaa jopa muovipussin päällä, mikäli sattuu johonkin hetkeksi jäämään ruokia kaupasta tullessa jääkaappiin tyhjentäessä.

Lamppu

 Mua on pitkään poltellut mielessä ajatus kokeilla pitsiliinalampun tekemistä, ja viimein alkuviikosta sain projektin alulle. Mustaa pistilamppua aloin väsätä meidän mustaan makuuhuoneeseen.

Olen matkan varrella keräilemiäni ja saamiani kaikenkirjavia pitsiliinoja värjännyt mustiksi,ja tähän projektiin poimin mukaan sekalaiset pitsiliinat ja pitsin palat, sellaiset, joille ei oikein ole käyttöä löytynyt. Koska kyseessä on paksuista puuvillalangoista virkattuja, märkinä painavia pitsiliinoja, en uskonut, että ilmapallotekniikka toimisi, joten Ikeasta löytyi tämän lampun pohjaksi muutaman euron riisipaperivalaisin.

Pyöreä riisipaperivarjostin toimi pohjana yllättävän hyvin, sillä vaikka tapettiliisteröidyt pitsiliinat olivat painavia ja kastelivat tietysti myös varjostimet kauttaaltaan, oli riisipaperi kestävää eikä repeillyt liinojen painon alla.

Liinojen liisteröintiprojekti toteutettiin neljänä peräkkäisenä päivänä. Kerrallaan ei pystynyt liisteröimään kuin maksimissaan kolmanneksen pallon pinnasta, koska muuten painoa tuli niin paljon, että varjostinkehikko alkoi uhkaavasti litistyä märkien pitsiliinojen alla. Vaan kun aina malttoi antaa tekeleen kuivua seuraavaan päivään, niin jo taas pääsi jatkamaan.

Viimein oli viimeiset liinat ja pitsinauhan pätkät kiinnitetty.

Koska liisteri teki pitseistä harmahtavia, kuten yläkuvasta näkyy, ja halusimme mustaan makuuhuoneeseen hyvin mustan lampun, sprayasimme viimein kunnolla kuivuneen varjostimen mustalla maalilla. Samalla pitsien raoista näkyvät valkoiset kohdat peittyivät ohuen musta maalikerroksen alle.

EDIT: Lisätty kuva pallosta ilman valoa.

Valo paistaa kauniisti mustasta lampusta läpi, vaan valoteho, vaikka sisällä on kirkas led-valo, on olematon. Makuuhuoneessa tykkäämme kuitenkin hämärästä tunnelmasta, eikä siellä ole tarvetta kirkkaalle valaistukselle, joten hämärä, mustanpuhuva lamppu sopii meille. Enemmän valoa kaipaisi lähinnä vain silloin, kun siivoaa.

Mutta hei, mitä tykkäätte? Rehellisesti? Itse olen kyllä aikas tyytyväinen. Tosin siinä vaiheessa, kun käsissä oli harmahtava, liisterinen, painava pallo, epäilytti aika tavalla...  

Ja koska lampussa on käytetty monia erilaisia liinoja ja pitsin paloja, lamppu näyttää erilaiselta riippuen  suunnasta, josta katsoo.

Täällä projektit jatkuu - on hurja draivi päällä kaikenlaisten pitkään mielessä muhineiden viritysten ja myös ihan tavanomaisten ompeluiden kanssa. Kai se on tuo orastava joulufiilis jo niin pinnalla. :)