Kellon uumenissa

Jos oikein tarkkaan kuuntelee, kuuluu vanhan kaappikellon uumenista klassista musiikkia. Minikokoiset musikantit soittavat minikokoisella volyymilla, joten täytyy kuunnella todella tarkasti kuullakseen. Mä en ole vielä kuullut, mutta luulen, että Grisli on, niin tarkasti se korviaan kellon vieressä heristelee.

Idea tähän viritykseen tuli itse asiassa mieheltä.

Isäukon nikkaroima, kotikonnuilta meille ennakkoperintönä kulkeutunut kaappikello sai sisäänsä musiikkisalin.

Lattian tein Bilteman sytyketikuista, jotka liimasin toisiinsa ja maalasin kulutetun valkoiseksi. Lattia ei ole millään kiinni, vaan se nojaa kellon alaspäin kapeneviin sisäreunoihin. Siksi on siis helposti irrotettavissa, jos musiikkisalin haluaa kellosta kadottaa. Seinälle tulostin nuottitapetin, joka on muutamalla paperiliiman pyyhkäisyllä kiinni, eli siis myös helposti irti nypättävissä. Lamppu on led-tuikku, jonka varjostin syntyi pitsin pätkästä ja Hesburgerin ketsuppikupista.

 

Tästä tuli oikeastaan aika vinkeä. Kaappikello, jossa on elämää.

Nyt kelpaa minikokoisten asukkaiden soitella.

Lisää minikokoisia juttujahan löytyy täältä.

Kaiken kattava elintarvikekioski...?

Esittelyssä hittavaismaassa täällä.

Pingviinikannu

Terassilla useamman vuoden palvellut, sittemmin pohjasaumoistaan vuotamaan alkanut sinkkinen kastelukannu muuttui minikokoisten olentojen puutarhaksi.

Tällä hetkellä kannussa asustaa pingviini, vaan kunhan hittavainen tähänkin asumukseen valmistuu, saa pingviini potkut takaisin Etelämantereelle.

Kannun pohjalla on ruukku, jossa kasvaa kultaköynnös. Koko pohja ja kukan multa on peitetty hiekalla, ja muu maisema on rakennettu hiekkapohjalle.

Asuntona toimii muovinen päärynä, joihin leikkasin sisustuslehdestä ikkunan sisämaisemat ja pahvista oven.

Maisema rehevöityi pienillä tekokukilla ja kasveilla.

Oksalla roikkuu rihkamakaulaketjussa legorengas, joka toimii pingviinin keinuna.

Puutarha valmistui ilta-aikaan, ja seuraavan aamun koittaessa asumuksen edessä ollut valkoinen puusaavi oli kadonnut, samoin pingviini. Molemmat löytyivät lattialta. Nostin pingviinin piiloon lehtien katveeseen, ja myöhemmin näkyi, että joku oli yrittänyt käydä pingviiniin uudelleen käsiksi. Arvatkaa, ken... Jättihän tuo otus kyntensä jäljet hiekkaan, kun oli pingviiniä luokseen yrittänyt kaapia, mutta ei onnistunut tällä kertaa. Voitteko uskoa, sen jälkeen tämä maja on saanut olla rauhassa - jo pari päivää. Minä ja pingviini olemme valmiina seuraavaan iskuun, sillä tämän talon otukset tuntien se tulee vielä.

Eräjormana

 Käytiin miehen kanssa eilen eräjormailemassa laavuretkellä. Mieshän nyt on muutenkin enemmän ulkoilmaihminen, minä taas ihan vimosen päälle sisähiiri, ja rehellisesti sanottuna hyvinkin vieraantunut luonnosta. Kun pari viikkoa sitten kotipuolessa käydessä kirosin kärpäsiä ja maatilan tunkion käryä, toteis äippäkin, että sun täytys muistaa, mistä oot kotoisin. Tunkiolta?

No niin, että tämä laavuretki täällä Pirkanmaan metsiköissä oli siis uusi yritys löytää itsestään sisäinen luonnonlapsi, maalainen ja tunkion kupeessa kärpästen kaverina leikkinyt räkänokka.

 

Emmää tiiä, löysiks mää. Oli rauhallista, rentouttavaa ja ajatonta. Kiireetöntä, eikä ihmisiä mailla halmeilla yhtä koiranulkoiluttajaa ja marjoja äitinsä kanssa poimivaa lasta lukuunottamatta.

Lompsittiin uudet kuminkäryiset kumpparit jalassa ja nautittiin eräjormailusta parhaimmillaan. Vähän mää kyllä murehdin, että entäs jos tulee karhuja vastaan, niin pitikö heittäytyä kuolleeksi, yrittää kiivetä puuhun, haastaa kontiainen sylipainiin vai juosta ja lujaa, mutta mies meinasi, että karhut taitaa liikkua VÄHÄN kauempana asutuksesta. Jaa niin, musta me oltiin ihan metsän keskellä. Olihan sinne laavulle kilometri matkaa kumminkin..... Mutta hei, me nähtiin hirmuisten suurten sudenkorentojen lisäksi hiiri, minikokoinen sammakko ja sisilisko. Aika viidakkomaista vai mitä?

Grillattiin laavulla makkaraa ja vaahtokarkkeja - ja niin, tutkittiin puhelimesta blogeja. Ai että mä tunsin itseni puhtaaksi luonnonlapseksi. Vaan miten ne luolaihmiset pärjäs ilman puhelinta? Tai nettiä?

Kun kotona vielä onnistuin illalla leipasemaan meille muutaman teeleivän seiskaluokan kotitalouskirjan reseptillä ihan alusta saakka niin koin olevani hyvin puhdashenkinen ja omavarainen. Kun totesin tuon ääneen, mies nauroi mulle päin näköä. Eiks omavaraisuuden määrittelyyn muka riitä parin tunnin luontokävely ja leivän leipominen? ;)

 Tänään Iso-T kävi tohtorilla. Käytiin vuosittaisessa astmakontrollissa ja Taavilta poistettin samalla hammaskiveä. Lisäksi toimenpide-erittelyssä luki, että hampaat on myös kiillotettu. Valitettavasti iso poika on ollut ihan kanttuvei nukutuksen vuoksi koko päivän, enkä ole päässyt tutkimaan, miten kiiltävät ne hampaat nyt on. Nukutus tuntui ottavan tällä kertaa aika koville, ja vaikka tohtorissa käytiin jo aamusta, on Taavi vasta illansuussa alkanut olla yhtään perillä tästä maailmasta. Vaan eipä tuo mitään, meille kun lankesi tämä kotihoitajien rooli, oli hyvä syy viettää leffapäivä ja tuijottaa kaiken maailman humpuukiohjelmat kissa sylissä nukkuen.

Korustamon Eila muisti blogiani tällä tunnustuksella. Kauniisti kiitän, niiaan ja kumarran. Kiitos Eila. :)

 Koska miltei jokainen postaus on viime aikoina käsitellyt minikokoisia asioita, laitan tähän vielä esimakua tulevasta - ohessa joitakin keskeneräisiä roomboxviritelmiä. Vaikka kuinka tuli laavulla käytyä, niin kyllä taitaa nyt niin onnellisesti käydä, että jatkossakin mun postaukseni tulee koostumaan pääasiassa näistä sisätiloihin liittyvistä asioista. Villieläinpuolesta tässä taloudessa huolehtivat Alvin ja Kertu. Siinä on mulle luontoa kyllikseen. Luulen, että luontobloggaajana ura ei ihan urkenisi, vai mitä luulette?

Toivotan sinulle oikein hyvää, kaunista ja luonnonläheistä loppuviikkoa!

Balettisalissa

 Asunto Oy Hittavaislinnassa on myös balettisali. Balettisalin kuvaaminen olikin takaseinän peilin vuoksi yllättävän haastavaa, mutta eiköhän näistä kuvista ideasta kiinni saa.

Tästä balettisalista tuli hyvin tyttömäinen, pahoittelut vaan kaikille lajin miespuolisille harrastajille. Hittavaiset vaan taitaa olla sellaisia, hyvin tiukasti sukupuolirooleista ja -normeista kiinni pitäviä. Senhän huomaa myös siitä yltiöpinkistä tyttövauvan huoneesta, tai poikalapsen täyssinisestä huoneesta. Nää on niin konservatiivisia, nää hittavaiset.

Balettisalin nurkassa on pöytä. Enpä ole tullut balettisalissa koskaan käyneeksi, mutta oikeassa balettisalissa tuskin on pöytää. Hittavaiset kummiskin halusivat omaansa sellaisen, että voivat hypistellä koruja ja kuvitella olevansa ihkaoikeita balettiprinsessoja. Pöydän tein neliskanttisen, pienen lasirasian pohjasta ja korurasian kannesta. Kuumaliimasin sekä pöydän kannen alle että jalan taakse pinkkejä helmiä antamaan lisää yltiötyttömäisyyttä.

Hameen askartelin vaaleanpunaisesta korupussista.

Hittavaisten balettisali sijaitsee kerrostalon kattohuoneessa yhdeksännessä kerroksessa. Siksi sen sisustuksen täytyi painottua myös kattoon, koska ylimmän kerroksen huoneista näkyy eniten juurikin huoneiston yläosaa.

Katossa on kaksi lamppua, jotka ovat pieniä lasituikkuja. Lisäksi katossa kiertää pinkeistä ja kirkkaista helmistä koottu pallorimpsu. 

Lattiana tässä on laminaattilattian mallipala, seinissä netistä tulostettu pinkki laudoitus ja katossa pinkki pilvimaisema. Takaseinällä on peili. Tangon tein kahdesta bambusukkapuikosta. Vielä kun saan joskus askarreltua tuohon tangolle roikkumaan pienet balettitossut satiininauhoineen, niin tämä huone on valmis. Ja ehkäpä pieni jakkara tuohon seinällä roikkuvan ruusukimpun alle. Sellainen pieni, vanhanaikainen, valkoinen, jolla hittavainen voi istua solmiessaan balettitossuja jalkoihinsa. :)

Moni on kysellyt, missä nämä roomboxit meillä sijaitsevat, ja olen tätä pantannut, kun kokonaisuus ei ole ollenkaan valmis. Vaan ehkä mä voin nyt keskeneräistäkin vilauttaa. Tässä tämä siis on, Asunto Oy Hittavaislinna:

Kaiken kaikkiaan kokonaisuudessa on 27 roomboxia. Katto on vielä osin keskeneräinen, ja talossa on toistaiseksi kolme kokonaan tyhjää roomboxia sekä neljä boxia, joissa on vasta seinät ja lattiat tehtynä. Lisäksi mää vähän haaveilisin sellaisesta hissistä tuohon vasempaan reunaan... ;)

 Ylimmässä kerroksessa, eli yhdeksännessä kerroksessa on vielä keskeneräinen avaruusobservatorio. Keskellä on balettisali, joka näkyy tässä kuvassa huonosti kattolampun heijastuman vuoksi. Reunimmainen on tyhjä, mutta sinne olen varovaisesti suunnitellut makuuhuonetta, sellaista ruusutapettista, hörsöistä ja romanttista, kaikella kauniilla ja pienellä yltiötäytettyä kattohuoneistoa. Kahdeksas kerros alkaa tyhjällä boksilla, johon olen kaavaillut kummitushuonetta, yhden huoneen autiotalomeininkiä minikoossa. Sen vieressä ovat The Cake Bakeryn leipomo ja myymälä. Seitsemännessä kerroksessa on Pub Ruusu, joulutupa ja Hawaii-huone.

Keskikerroksen bokseista kuudennessa kerroksessa sijaitsevat vauvan huone, kirkko ja koulu. Viidennessä kerroksessa on keittiö, keskimmäinen vielä tyhjänä (siihen saattaapi tulla jäätelökioski) ja reunimmaisesta on tulossa taideateljee. Neljännessä kerroksessa on verstas, vielä tekemätön kylpyhuone/spa ja sisustusliike Nappi & Nuppi.

Kolmannessa kerroksessa sijaitsee pojan huone, salonki ja teinin huone. Kakkoskerroksen ensimmäiseen huoneeseen on valmistumassa elintarvikemyymälä/kioski, keskellä on mummola ja reunassa kasvihuone. Alimmaisessa kerroksessa sijaitsevat sauna, varasto ja kellari, josta myös puuttuu vielä portaita ja kissaa lukuunottamatta muu sisustus.

Joskus musta tuntuu, että kohta meiltäkin puuttuu kissoja lukuunottamatta muu sisustus. Muutamana hikisenä ja kuumana yönä on jouduttu nakkaamaan kissat pois sängystä ja laittamaan makuuhuoneen ovi kiinni, jotta verkottamatonta ikkunaa voisi pitää yölläkin auki. Alvin ei pitänyt ratkaisusta, ja kun ei ole yöllä saanut tarpeeksi huomiota ja läheisyyttä, on tehnyt sitten päivisin kolttosia senkin edestä. Nyt intohimo on tuo valkoinen nahkasohva, johon kissa iskee kynsiään kiinni aina, kun liikut lähistöllä. Mikäli olemme yläkerrassa, ei kissa sohvaan koske, mutta auta armias, kun menet alakertaan, on katti heti kynsillään kiinni sohvassa ja valmiina säntäämään karkuun, kun menet tiukasti komentamaan. Hauskinta on, että toisinaan katti säntää sohvaan uudelleen kiinni jo ennen kuin selkäsi käännät, ja säntää uudelleen karkuun, ennen kuin olet ehtinyt edes suusi avata. Tässä kissassa on niin vietävästi tuota luonnetta.

No nyt on sitten todettu, että antaapi makuuhuoneen oven olla auki ja ikkunan kiinni. Vallatkoot koko sängyn. Kyllähän me mahdutaan sinne parisängyn reunoille. Pidetään vaan lattia tyhjinä sängyn vierestä, että jos Taavi sattuu vaikka potkaisemaan meidät yöllä siitä reunasta lattialle, niin ei pahasti satu. Paahdutaan me ennemmin kuumina öinä hengiltä kuin tuotetaan mielipahaa näille pienille rääpäleille. Eikös ne curlingvanhemmat toimi juurikin niin? ;)

Kertu ja Taavi lähettävät terveisiä Terhin tukijoukoille, Kertulla ja Taavilla on kuulemma ihan omat fanit ruutujen takana. :D Kuva kertoo, että Taavi yksinkertaisena kissana on tästä saamastaan huomioista aivan hämmentyneenä. "Mitä, mitä - emmää vaaan tajuu." Kertu suuren egonsa kanssa sen sijaan laskeskelee päässään, montako fania hänellä tämän kylän häijyimpänä ja fiksuimpana kattina mahtaa ollakaan. Ei sillä, että moni olisi ilmoittautunut, mutta kysehän onkin siitä, mitä itselleen uskottelee. :)

Iloista mieltä ja ripaus ilkikurisuutta sinun iltaasi!