Langalta maistuvaa kesäevästä

Sain eilen valmiiksi pidempään työn alla olleen leikkiruokasetin. Näillä keleillä ei ihan hirveästi innosta virkata, mutta toisaalta virkaaminen on hirveän hyvä tekosyy katella illalla samaan aikaan televisiota - sikäli mikäli mää nyt oon koskaan mitään tekosyitä itseäni varten kaipaillut.

Tällä kertaa langoista syntyi dominoita niin vanilja-, banaani- kuin mansikkatäytteelläkin.

Muffinsseissa on valkoiset leivosvuokat sekä päällä kunnon sokerimassakuorrutteet - kyllä on paljon E-kirjaimia näissä kuorrutuksissa.

Muutamia juustosarvia löytyy myös, sekä pari tikkaria.

Kasvispuolelta löytyy herneitä, kesäkurpitsoja ja suolakurkkuja.

Ruokaisampaa puolta edustaa munat, munakkaat, nakit, lihapullat ja makaronit - sekä vaalempina että rukiisempina versioina.

Jälkiruokana tarjoillaan langan makuisia jäätelöitä. Slurps.

 Toivottavasti ovat mieluisia sille pienelle leikkijälle, jolle ne lähtevät postipojan matkassa kulkemaan.

Apulaisia

Mitä tahansa meillä tekeekin, on aina paikalla aktiivisia apulaisia.Apua ei koskaan tarvitse pyytää, vaan sitä annetaan ilmankin.

Kertu avustaa kangaspakan litistämisessä. Uskotteko, että tarraharjalle on tässä taloudessa käyttöä.

Taavi toimii ompelemisen ja bloggaamisen virallisena valvojana.

Taavin valvonnassa ompelin muutamia norsuja. Ne menivät tänne.

Jokin aika sitten virkkasin kummitytölle taas lisää leikkiruokia. Tein muffinsseja, appelsiinin puolikkaita (joita kukaan ei tunnistanut sellaisiksi), piparkakkuja ja täytekakun.

Kummitytön keittiö onkin jo ruokaa pullollaan. Hyvä niin, koska mun virkkausinto on nyt tyystin lopahtanut. Tulihan noita tehtyäkin.

Sitä paitsi eihän lapselle kannata enempää ruokia virkatakaan, koska mieluiten tyttö grillaa keittiössään muumeja.

Me ei grillattu muumeja, mutta tehtiin tänään hurjan hyvää ruokaa. Mitään kokkisihmisiä ei tosiaan olla, mutta nyt uskallan jopa itse kehua, sillä tällä kertaa onnistui oikein hyvin. Se oli tällaista:

Juustotäytteiset broilerin fileet

10 broilerin fileetä (700 g)

1 pkt (250 g) voimakasta Koskenlaskijaa

2 valkosipulin kynttä

suolaa

Viillä fileisiin halkio, jonne sujautat hieman suolaa, siivun koskenlaskijaa ja sopivasti valkosipulia. Ruskista fileitä rasvassa kuumalla pannulla molemmin puolin, lado uunivuokaan ja paista uunissa 175 asteessa 35 min.

Kaveriksi tälle tehtiin riisiä, johon lisättiin 2 dl juustolla maustettua ruokakermaa. Njam. Siitä riittää nyt seuraavaksikin päiväksi.

Ja jälkiruuaksi mutakakkua vaniljakastikkeella. Sitä ei tehty itse, vaan napattiin ihan kaupan pakastekaapista.

Apulaisia löytyy ruuanlaittopuuhissakin. Parasta on Alvinin mielestä uuninlämmityksen jälkeinen lämmin liesi, joka täytyy toki aina vuorata keittiöpyyhkeillä, ettei kissa polta itseään. Ai juku, miten nahkamies jaksaa kiemurrella ja nautiskella lämmöstä aina siihen saakka, kunnes liesi viilenee. Sitten onkin taas aika pistää ranttaliksi.

 Lumista alkavaa viikkoa sinulle!

Alaston joululahja

Valtaosa tämän joulun joululahjoista on tänäkin vuonna käsin tehtyjä. Jokunen lahjansaaja tosin jo tietääkin suunnilleen mitä saa, kun on jotakin tiettyä toivonut. Äiti halusi Nyhvön ja tietää sellaisen saavansa, joten siksi tämä alaston kaveri esiintyy täällä jo ennen aikojaan. Naikkonen vielä alastomana odottaa vaatteitaan. Jos ne ompelisi huomenissa.

Miehen kanssa ollaan vietetty televisiomaratonia muutaman koukuttavan sarjan äärellä ja olen samalla virkannut lisää leikittävää 1-v kummitytölle. Marjapiirakan paloista huovutettuine marjoineen tuli todellakin marjaisia...

Sisko oli jossain nähnyt virkatun kalkkunan, joten mähän virkkasin. Vaikka tuo Amerikan Thanksgiving Day jo menikin, on tää kalkkuna niin säilyväinen, että sitä voi tarjoilla vaikka joka vuosi. :)

Aiemmin virkatun banaanin ystäväksi virkkasin toisen banaanin.

Eilen käytiin Tampere-talolla Aamulehden joulumyyjäisissä. Oli taas sen sortin ihmistungos, että ihan ahdisti, mutta jotakin nappasin mukaani. Ne oli nämä kolme pienten koululaisten koristelemaa tiskirättiä.

"Jouluu puu on raakennettu"... Tää on niin veikeä kirjoitusvirheineen. Sitä paitsi tonttu näyttää siltä, millaisia minä ja sisko piirrettiin lapsena. Ihan samanlainen.

Toisen tiskirätin mukaan joulu joulu joulu joulu JOLU ON KIVAA. Jälkeenpäin taiteilija lienee huomannut kirjoitusvirheensä, ja lisännyt tekstiin pienen u:n. :)

Kolmas olikin kirjoitusvirheetön, ja selkeästi tunnollisen tarkan taiteilijan tekemä. Tällaisia tonttuja piirsi myös velipoika pienenä. Pikkutarkkoja, yksityiskohtaisia ja viimeisteltyjä.

9 yötä jouluun on, laskin aivan itse.

Virkattua

Meillä on siskon kanssa yhteinen harrastus. Se toteutuu kylläkin 200 kilometrin välimatkalla, mutta harrastuksen tulokset välittyy hyvin myös puhelimen kautta. Ollaan jokseenkin koukututtu kumpikin tuohon leikkiruokien virkkaamiseen, ja koska siskolla on tuo vuoden ikäinen leikkijä kotonaan, tulee virkkauksille varmasti vielä monta käyttövuotta. Seuraavassa viime aikaisia syötäviä sekä minun että siskon virkkuukoukusta.

Dominokeksejä kahvikutsuille.

Olisko nää sitten lakritsimuffinsseja...?

Jäätelötuutteja tulevan kesän helteisiin.

Juustosarvia aamupalapöytään.

Lisäksi löytyy vesimeloneita...

...porkkanoita...

...omenoita...

...suolakurkkuja...

...ja oliiveja.

Mitähän seuraavaksi?

Virkattuja sieniä, paistettuja paprikoita ja jälkilämmöllä kypsytettyä kissaa

Mä en ole kyllä koskaan ajatellut, että mun kärsivällisyys riittäisi virkkaamiseen, jossa tahti on jokseenkin hidas ja harras. Vaan näistä virkattuja ruokia on ollut kyllä kiva tehdä. Joulukalenterin ruuathan jo lähtivät kummitytölle joulukuun päiviä odottamaan, mutta kaverin pyynnöstä tein myös toiseen joulukalenteriin muutamia virkattuja ruokia.

Muutaman henkilökohtaisella to do -listalla odottaneen reseptitaulun sain viikonlopun aikana tehtyä. 

Ja sitten vähän jotain erilaista. Ystävä halusi pienille ihmisille lahjaksi rukouspusseja = pussukka, jossa on pieniä rukouksilla varustettuja tyynyjä. En ollut moisesta ennen kuullut, vaan määpäs tein. Tänään sain kaikki neljä pussia valmiiksi, vaikka mun piti tehdä taas tänään jotain fiksua. Tänään ei vaan ollut fiksu päivä. Tänään oli luova päivä.

Koska päivä kului sitten kaikessa muussa kuin fiksuissa puuhissa, tuli iltapäivästä huono omatunto. Pääsyy siihen, miksi mä nyt olen kotona, on se, että niitä fiksuja juttuja tulee tehtyä eteenpäin. Ja sen sijaan, että olisin kirjoittanut ensimmäistäkään työn alla olevaa fiksua juttua, ompelin, virkkasin ja mineilin. Huonoa omaatuntoa paikatakseni leikin kuitenkin hyvää vaimoa, ja tein töistä kotiin tulevalle miehelle ruokaa. Eikös ne täydelliset kotirouvat toimi juuri niin? ;)

Täytetyt uunipaprikat

6 isoa paprikaa

400 g jauhelihaa

1 rkl öljyä

1 sipuli

¾ tl suolaa

100 g yrtti-sipuli –tuorejuustoa

3 ½ dl riisiä

½ pussia (á 150 g) mozzarella –juustoraastetta

Leikkaa paprikat kantaosasta avoimiksi. Poista siemenet. Pehmitä paprikoita keittämällä niitä suolalla maustetussa vedessä 5-10 min. Valuta esikypsytetyistä paprikoista niiden sisälle tiivistynyt vesi pois. Ripota sisäpuolelle hieman suolaa ja sitruunapippuria.

Paista jauheliha. Lisää sekaan kannan ympärille jääneet paprikapalat ja hienonnettu sipuli. Paista kunnes sipuli pehmenee. Lisää suola ja tuorejuusto. Sekoita. Lisää seokseen keitetyt riisit. Täytä paprikat jauhelihaseoksella. Ripota pinnalle juustoraaste. Kypsennä paprikoita uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Ohje sovellettuna täältä .

Jälkiruuaksi meillä oli tarjolla jälkilämmöllä kypsytettyä kissaa. Paisti asettui itse suosiolla lämpimälle liedelle ja alkoi kypsytellä itseään.

Vaan oli niin karvaista, että jätettiin jälkiruoka vielä kasvamaan. :)