Kotimiehinä

Loppuviikon olemme viettäneet Pohjanmaalla vanhempien kotitalossa talonmiehinä. (Tämän postauksen kuvat myös näistä nurkista)

Äippä ja isäukko lähtivät reissuun, ja koska äippä holhosi meidän kissoja lastenkotiviikonlopun ajan, me vastavuoroisesti lupasimme holhota kotitalon yläkerrassa asuvaa vaaria heidän reissunsa ajan.

Ei siinä, että vaari nyt mitään holhoamista sinällään tarvitsee. Huolehtii kyllä pääsääntöisesti itse itsensä ja elää vintillä omaa elämäänsä, mutta lähinnä kaipaa jonkun olemaan olemassa, jos jotain sattuisi - onhan ukolla kuitenkin ikää jo kohta 90 vuotta, ja kohtalaisen tapaturma-alttiina ei koskaan tiedä, mihin mattoon tai ovenkulmaan sitä tulee itsensä tölvittyä. Se on tuota vanhan ihmisen jännittävää elämää. :)

Me ollaan otettu rennosti. Mies on potenut päälle käynyttä flunssaansa sohvalla peiton alla, minä olen ministellyt sydämeni kyllyydestä ja vaari on vintissä opettanut Alvinia puhumaan. Ei ole oppinut vielä.

Vaikka ukolle tulee ateriapalvelusta ruoka, ollaan pistetty elämä risaiseksi ja tilattu pizzaa, juotu pullokaupalla kokista ja syöty kermapullia. Maistuu kummasti yhtä hyvältä niin vanhan kuin nuoremmankin suussa.

Pihalla on tuullut pari päivää niin, että olen pelännyt kotitalon katon lähtevän lentoon. Takatalvea ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä, näkynyt. Minun puolesta ei tarttiskaan. Täällä paistaa aurinko ja näyttää oikein keväiseltä. :)

Käpyjuttu

On asioita, joiden takia elämää kutsutaan elämäksi. Ne asiat ovat sattumia. Sellaisten sattumien vuoksi me emme sitten päässeetkään tänä viikonloppuna Viron lastenkotiin.

Matka päättyi perjantaina aamuyöstä jonnekin Tampereen ja Helsingin puoliväliin, jossa juuri huollettu auto sanoi yhteystyösopimuksensa hetkellisesti irti. Siinä kohtaa, kun laiva olisi lähtenyt Helsingistä Tallinnaan, me kökötimme jo takaisin kotona, ja katsoimme, kuinka hinausauto vei automme mennessään. Sijaisautolla kiikutimme Tampereen lainamummon takaisin kotiinsa ja lähdimme Pohjanmaalle hakemaan kissoja kotiin. Onneksi matkan sai vielä siirrettyä, joten otamme uuden lähdön loppukuusta.

Tähän viikonloppuun tulikin siis lastenkotireissun sijaan Pohjanmaan reissu. 

Miehen kanssa nautiskeltiin tänään luonnon siimeksestä ja käytiin käpyretkellä. SisustEllen -blogista painoin joskus mieleeni idean steariinikävyistä, ja päätin niitä nyt kokeilla tehdä.

Äippä oli kaahannut pihamaan kävyt palasiksi ruohonleikkurilla, joten jouduttiin retkeilmään vähän kauemmaksi käpyjä etsimään. Käpyjä löytyi lopulta mukaan kassillinen, ja päästiin kuorrutuspuuhiin.

SisustEllen -blogissa oltiin tehty kauniita, valkoisia huurrekäpyjä sulattamalla valkoisia tuikkukynttilöitä, vaan mä olin nyt ekologisella päällä ja paiskasin kattilaan sulamaan äitin kaapista löytyneitä sekavärisiä kynttilänjämiä.

Kun kynttilän jämät olivat sulaneet, aloitin dippaamisen grillipihtien avulla.

Kunhan kynttiläliemi vähän jäähtyi, tarttui steariini paremmin kävyn pintaan ja muutamalla dippauksella sai sopivan paksuisen vahan pintaan.

Koekappaleelle kävi surkeasti, kun yritin sitä koemielessä takassa ilman puuta savustaa, mutta luotan siihen, että puun seassa hoitaa tehtävänsä ja toimii sytykkeenä. Tai no, tokkopa tuolla väliä, kun meillä Pirkanmaalla ei takkaa tai saunanpesää ole eivätkä siis omaan käyttöön tule. Nämä menevät siis lahjaksi pahaa-aavistamattomille ystäville, jotka eivät kuitenkaan kehtaa myöhemmin kertoa, mikäli eivät toimineetkaan. :) Kauniita ne kuitenkin ovat.

Pohjanmaalla löytyy aina inspiraatiota myös mineilylle, kun sitä kotipuolessa ei meinaa olla. Olipa kerran pienempi koti -blogin puolelta löytyy siis uusin roombox, kummitustalo. Käyhän kurkkaamassa, jos kiinnostaa.

Onnellista viikonlopun jatkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

Lumoava Tyynelän tonttula

 Uskokaa tai älkää, mutta mitään niin lumoavaa paikkaa ei tästä Suomesta löydy kuin Tyynelän tonttula. (Tonttula löytyy täältä ja täältä)

Mä lienen itsekin tonttujen jälkeläisiä seitsemännessätoista polvessa, koska hiippalakit ovat aina viehättäneet ja kiehtoneet aivan suunnattomasti. Olen käynyt tonttulassa kaksi kertaa aikaisemminkin, viime kesänä, viime jouluna ja nyt oli vuorossa taas kesäreissu. Tonttula on kertakaikkisen hurmaava paikka, jonne tekee mieli mennä yhä uudelleen. Aina löytyy uutta tutkittavaa ja katseltavaa.

Tonttula sijaitsee lähellä Pietarsaarta, Larsmon kunnassa. Tonttulan pihapiirissä on lukuisia vanhoja rakennuksia, aittoja ja hirsimökkejä, joissa jokaisessa on esillä vanhan ajan elämää kera käsittämättömän ihanien tonttujen. Pihapiiristä löytyy kaikki tarvittavat palvelut tonttujen ylläpitäminä, on räätäli, suutari, leipomo, kirkko ja verstas, noin muutamia mainitakseni.

 

Päätonttula on pysähtynyt vanhanajan joulutunnelmaan. Tonttuja - pieniä, suuria, vekkuleita, nauravia, mietteliäämpiä, kikattavia - löytyy kaikkialta. Kaikki ovat tonttutaiteilija Eija Porkolan käsialaa. Eija Porkolan tapasimmekin kahdella aikaisemmalla vierailulla. Tänään tonttumuori ei itse ollut paikalla, mutta saimme erittäin kattavan ja mielenkiintoisen opastuksen tonttulan taustoihin ja pihapiirin rakennusten ja esineiden historiaan tonttulan työntekijältä.

Takahuoneen treenikämpässä treenasi vanhojen partojen tonttuorkesteri. Soittoa en kuullut, sillä jannut pitivät juuri taukoa, mutta mahtaa olla taidokasta soittoa huomioiden, että herroilla on ollut aikaa treenata - nämä jäpikät näyttivät nimittäin ainakin 300 vuotiailta.

Nuorempi tonttu nauroi bändille päin naamaa. :)

Eräs vanhempi herrasmies otti rennosti ja nautiskeli miestä väkevämpää taskumatista tuvan nurkassa.

Tonttula oli laajentunut viime joulusta, ja päätonttulan vieressä olevassa tonttumyymässä oli joukkioittain lisää tonttuja. Siellä voipi tehdä ostoksia teemalla "uusi perheenjäsen". Me taidettiin, taas kerran, tehdä juurikin sellaisia ostoksia. :)

 Ai niin, ja vinkkinä vielä, että jos lähdet käymään tonttulassa, niin poikkeahan samalla myös Purmossa sijaitsevassa Lunda Gårdissa - sekin oli hieno paikka, vaikka sieltä ei moista kuvakavalkadia nyt tähän postaukseen löydykään. (ja niin, kummankaan kohteen mainostus ei ole sponsoroitua mainostusta, vaan aivan puhtaasti näiden hienojen kohteiden vinkkaamista - olen niin lumoutunut etenkin tästä tonttulasta, että voin suositella paikkaan tutustumista ihan jokaiselle jouluihmiselle tai jouluhenkeä etsivälle)

 

Tälläkään kertaa emme ajelleet tonttulasta pois tyhjin käsin, vaan takapenkillä istuskeli tyytyväisenä uusi perheenjäsen, Vilperi -tonttu. Tonttu kävi ensi töikseen turvavöistä irti päästyään tutustumassa Pohjanmaan maisemiin - uuteen kotiinsa Pirkanmaalle tonttu kotiutuu vasta viikonloppuna.

Tunsin itseni ehkä hieman urpoksi kulkiessani ympäri pihaa tonttu kainalossa, vaan ei se mitään, koska naapurusto on täällä sen verran kaukana, etteivät olisi saaneet ilman kiikareita selvää siitä, mitä mä mukanani pitkin rantoja raahasin. :D

Velipojan anglia -projektit kiinnostivat kovasti, ja äijä kävikin tiirikoimassa itsensä yhteen näistä Harry Potterin lentävistä autoista.

Tämä auto ei kylläkään lentänyt. Oli vissiin osunut tällipajuun turhan monta kertaa

Vaan rehellisesti, on tää kyllä hurjan hieno tonttu.

Meillähän on näitä tonttuja jo ennestäänkin. Sulevi on ensimmäisen tonttulavisiitin ostos.

Armas ja Ilmari taas muuttivat meille viime jouluisen visiitin seurauksena. Alemman kuvan Ilmari muistuttaa muuten erehdyttävästi erästä pohjalaista naapuria...

Joulun odotusta siis sinunkin kesäiltaasi. 122 yötä jouluun on, laskin aivan itse... :)