Eräjormana

 Käytiin miehen kanssa eilen eräjormailemassa laavuretkellä. Mieshän nyt on muutenkin enemmän ulkoilmaihminen, minä taas ihan vimosen päälle sisähiiri, ja rehellisesti sanottuna hyvinkin vieraantunut luonnosta. Kun pari viikkoa sitten kotipuolessa käydessä kirosin kärpäsiä ja maatilan tunkion käryä, toteis äippäkin, että sun täytys muistaa, mistä oot kotoisin. Tunkiolta?

No niin, että tämä laavuretki täällä Pirkanmaan metsiköissä oli siis uusi yritys löytää itsestään sisäinen luonnonlapsi, maalainen ja tunkion kupeessa kärpästen kaverina leikkinyt räkänokka.

 

Emmää tiiä, löysiks mää. Oli rauhallista, rentouttavaa ja ajatonta. Kiireetöntä, eikä ihmisiä mailla halmeilla yhtä koiranulkoiluttajaa ja marjoja äitinsä kanssa poimivaa lasta lukuunottamatta.

Lompsittiin uudet kuminkäryiset kumpparit jalassa ja nautittiin eräjormailusta parhaimmillaan. Vähän mää kyllä murehdin, että entäs jos tulee karhuja vastaan, niin pitikö heittäytyä kuolleeksi, yrittää kiivetä puuhun, haastaa kontiainen sylipainiin vai juosta ja lujaa, mutta mies meinasi, että karhut taitaa liikkua VÄHÄN kauempana asutuksesta. Jaa niin, musta me oltiin ihan metsän keskellä. Olihan sinne laavulle kilometri matkaa kumminkin..... Mutta hei, me nähtiin hirmuisten suurten sudenkorentojen lisäksi hiiri, minikokoinen sammakko ja sisilisko. Aika viidakkomaista vai mitä?

Grillattiin laavulla makkaraa ja vaahtokarkkeja - ja niin, tutkittiin puhelimesta blogeja. Ai että mä tunsin itseni puhtaaksi luonnonlapseksi. Vaan miten ne luolaihmiset pärjäs ilman puhelinta? Tai nettiä?

Kun kotona vielä onnistuin illalla leipasemaan meille muutaman teeleivän seiskaluokan kotitalouskirjan reseptillä ihan alusta saakka niin koin olevani hyvin puhdashenkinen ja omavarainen. Kun totesin tuon ääneen, mies nauroi mulle päin näköä. Eiks omavaraisuuden määrittelyyn muka riitä parin tunnin luontokävely ja leivän leipominen? ;)

 Tänään Iso-T kävi tohtorilla. Käytiin vuosittaisessa astmakontrollissa ja Taavilta poistettin samalla hammaskiveä. Lisäksi toimenpide-erittelyssä luki, että hampaat on myös kiillotettu. Valitettavasti iso poika on ollut ihan kanttuvei nukutuksen vuoksi koko päivän, enkä ole päässyt tutkimaan, miten kiiltävät ne hampaat nyt on. Nukutus tuntui ottavan tällä kertaa aika koville, ja vaikka tohtorissa käytiin jo aamusta, on Taavi vasta illansuussa alkanut olla yhtään perillä tästä maailmasta. Vaan eipä tuo mitään, meille kun lankesi tämä kotihoitajien rooli, oli hyvä syy viettää leffapäivä ja tuijottaa kaiken maailman humpuukiohjelmat kissa sylissä nukkuen.

Korustamon Eila muisti blogiani tällä tunnustuksella. Kauniisti kiitän, niiaan ja kumarran. Kiitos Eila. :)

 Koska miltei jokainen postaus on viime aikoina käsitellyt minikokoisia asioita, laitan tähän vielä esimakua tulevasta - ohessa joitakin keskeneräisiä roomboxviritelmiä. Vaikka kuinka tuli laavulla käytyä, niin kyllä taitaa nyt niin onnellisesti käydä, että jatkossakin mun postaukseni tulee koostumaan pääasiassa näistä sisätiloihin liittyvistä asioista. Villieläinpuolesta tässä taloudessa huolehtivat Alvin ja Kertu. Siinä on mulle luontoa kyllikseen. Luulen, että luontobloggaajana ura ei ihan urkenisi, vai mitä luulette?

Toivotan sinulle oikein hyvää, kaunista ja luonnonläheistä loppuviikkoa!

Kauniimpia unia ja muita tekeleitä...

Viimein sain aloitettua jo pitkään mielessä pyörineen ajatuksen tehdä vanhoista pitsilakanoista tilkkupeitto. Kirpputoreilta ja huuto.netistä sekä miehen mummon vintiltä löytyneet tyynyliinat, lakanat ja pitsinästyykit muuttivat muotoaan ja elävät nyt uutta elämää tässä tilkkupeitossa.

Tämä oli vallan terapeuttinen projekti. Viime viikot ovat olleet kohtalaisen kuormittavia ja mielen päällä on pyörinyt neljä miljoonaa asiaa, joten vähän isompi ompeluprojekti teki terää. Peitto tulee toimimaan kauniimpien mielialojen päiväunipeittona, mulla kun kaikkeen auttaa ensiapuna uni, ja viime viikkoina onkin tullut nukuttua stressiä ja huonoja fiiliksiä oikein antaumuksella pois - ei muuta kuin töiden jälkeen peitto korviin ja unta kuulaan, niin johan alkaa elämä taas näyttää mukavammalta. :)

Näitä tilkkupeittoja tein tuossa joitakin aikoja sitten isommankin kasan. Nämä värikkäät peitot tein verhoilukankaiden mallitilkuista, joita sain muutaman nipun tuttavan kautta. Tilkut ovat 100 % villaa, joten toimivat tehtävässään oikein hyvin, nämä peitot nimittäin tein sekä mieheni että omille mummoille, joilla vanhat varpaat tuntuvat palelevan toisinaan kesäkeleilläkin. Kauniimpia päiväunia siis heillekin.

  

Peittoja viedessäni yksi peiton saajista sattui olemaan juuri sairaalajaksolla, ja kummasti toi tuo kirjava peitto väriä sairaalan steriiliin ympäristöön.

Muorille tein lisäksi tämän palapelin kuvasta, jossa näennäisesti syövät vaarin kanssa sieniä pitkät vihreät hiippalakit päässään kotirannassa muutamia vuosia sitten. Tulostin kuvan kuvansiirtopaperille ja silitin kiinni liimataustaiseen tukikankaaseen, joka taas liimautui kiinni alla olevaan paksuun kovikehuopaan. Palojen muodot piirtelin vapaalla kädellä (mikä myös lopputuloksesta näkyy....) permanenttitussilla, ja leikkelin palasiksi. Tukikankaan liima oli yllättävän tehokasta, eivätkä reunat alkaneet leikkaamisenkaan jälkeen yhtään repsottaa vaan kuva pysyi tiukasti kiinni huovassa.

Muorin kanssa olemme ennen muinoin tehneet hurjasti palapelejä ja pohtineet, että täytyy olla älyllisiä haasteita, ettei dementia iske. Nykyään palvelutalossa asuva Muori on tätä palapeliä nyt ahkerasti kasaillut, että pysyisi se muisti vielä kotoakin muutettua. :)

Ja ei koskaan niin kesä, etteikö voisi tonttujakin näyttää... Hurahdin viime jouluna noihin Mailegin nisseihin, ja niiden ideaa hyödyntäen ompelin vähän vastaavanlaisia otuksia lisää.

Tämä ensimmäinen tekele on ainoa jouluotus, jonka ompelin. Se lähti vanhemmille kotipuoleen seuraavaa joulua odottamaan. 

 

Seuraava otus sai jo hiukset ja korutkin. Tämän tein äitille synttärilahjaksi muutama kuukausi sitten, ja siellä se nyt istua nököttää puusohvalla kotipuolessa koruineen ja hartiahuiveineen.

Sisarelle ja hänen miehelleen huhtikuisiin häihin kasasimme tonttumaisen lahjan koko perheen voimin. Minun ja mieheni osuus tästä kokonaisuudesta oli lahjan fyysinen toteutus, eli näiden tonttujen ompelu (juu, ja tosiaan voidaan puhua meidän osuudestamme, minä ompelin ja mies täytti), joskin iskä osallistui nikkaroimalla tontuille tuolin, ja äiti tikkusi poikatontun villasukat. Äitin ja iskän kahiseva häälahja piilotettiin tonttujen sylissä olevaan matkalaukkuun, pikkuveljen ja hänen avovaimonsa setelit sen sijaan käärittiin keppihevosen varteen. Paketin päälle ompelin vielä sydämen ja väsäsin mukaan siskon toivoman tervetuloa -kranssin, ja siinä se meidän perheen lahja sitten olikin.

Muutamissa blogeissa olen ihastellut näitä kehyksiä, joissa riippuu milloin mitäkin. Ystävältä sain vanhat suuret puiset kehykset, joihin väsäsin minäkin tällaisen puukkinarun. Yksinkertaisuudessaan kaunis. Kaunis kiitos ideasta heille, jotka tämän ovat alunperin keksineet.

Työkaveri innosti nappikorujen maailmaan, ja näitä tulikin sitten useammat tehtailtua samana päivänä. Hauskoja.

Viimein sain tilattua myös näitä pitkään haaveilemiani "tuotemerkkinauhoja", vai mitä lie ovat nimeltään. Josko näitä joihinkin ompeluksiin lisäisi, jotta saa sitten ompeluksen seuraava omistaja leikkoa niitä irti. :)

Visioissa on kesän aikana kaikenlaista. Miehen kotipuolesta aitan vintiltä löytyi kasa vanhoja kahvisäkkejä, jotka anoppi avuliaasti pesi ja meille kuljetti. Näistä voisi keksiä vaikka mitä ihanaa, mutta hauduttelen vielä lopullista ideaa.

Miehen mummolan vintiltä löytyi lisäksi paljon pellavaisia kankaita, lakanoita ja pöytäliinoja, jotka olivat vuosia muhineet varastoissa, ja joita jokusia oli jo hiirikin maistanut. Näille oli tiedossa kunnosta riippuen kirpputori/roskistuomio, joten minä ne nappasin mukaani ja heitin pitkään ja kuumaan konepesuun. Siistejä ja raikkaita tuli, ja nyt odottavat jatkotyöstöä.

Inspiraatiota odottelevat myös tilkkupeittoprojektista ylijääneet pitsikankaat.

Ja vielä loppuun muutamia hykerryttävän herkullisia nappilöytöjä. Yläkuvan vanhat nappilevyt löytyivät kirputorilta hintaan 1,50 e / levy. Alemman kuvan nappeja taas tuli ostettua kirpputorilta useampia pusseja. Käyttötarkoitusta en niille vielä tiedä, mutta ovat niin herkullisia, kuin karkit.

Sellaisia inspiraatiota ja tekeleitä täällä suunnalla. Kiitokset edelliseen keittiöpostaukseen kommentoineille, kynsitaiteilusta voin tehdä oman postauksensa myöhemmin kesällä, kunhan saan taas kohta tilaukseen lähtevät uudet kynsiaskartelutuotteet kotiin.

Kaunista kohta alkavaa viikonloppua teille ihan jokaiselle!

Lomasuunnitelmia

Enää kolme päivää töitä, ja sitten on edessä yhdeksän viikon gradu-/kesäloma! Huikeaa! Ei ole huolta, ettenkö keksisi tekemistä myös noille ensimmäiselle neljälle viikolle, jonka mies vielä ahertaa töissä.

Ostin viime viikolla ripakopallisen leimasimia Sinooperista ja Bauhausista, kumileimasinaakkoset ja tekstisabluunoita, sekä kangasväriä. Kesän aikana ehtii siis hyvin syventymään kankaanpainannan saloihin. Lisäksi tekeillä on keittiöön uusi matto ontelokuteesta virkatuista suurista kukkasista - valkoiseen nukkamattoon ja sen kalliiseen pesettämisen kun meni hermot ja matto sai keittiöstä kadota. Tuskinpa tämäkään puhtaana pysyy, mutta palasina sen ainakin voi pestä koneessa ja tarvittaessa liottaa kloriittiliemessä...

Miehen mummolan vintiltä löytyi maalla käydessä jotakin ihmeellistä. Vanha matkalaukku sisälsi kilokaupalla ikivanhoja, täydellisen siistinä säilyneitä pellavaisia, nimikirjaimin koristeltuja pyyhkeitä ja liinoja sekä kymmenittäin valkoisia käyttämättömiä pitsisiä kangasnenäliinoja ja jokusia pitsityynynliinoja.

Löytö on muinaisen Kanadassa aikoinaan asuneen sukulaisen perintöä, jonka miehen mummo vuosikausia sitten postilähetyksenä Kanadasta sukulaisen kuoltua sai. Nyt tuo unohdettu matkalaukku löytyi, ja koska muita halukkaita ei ollut, siirtyi aarteita minulle. Toistan itseäni todeten, että miehen perhe on kyllä niin mukavaa sakkia, kun heitä ei nämä vanhat aarteet kiinnosta! :)

Viikonloppuna maalla käydessä kiertelimme äitin kanssa erinäisissä aarrekaupoissa ja tuhlasin pienen omaisuuden pitseihin - laskin, että pitsimetrejä taisi kertyä reilut 80. Hups. Sinne meni lomarahat jo ennakkoon.

Vaan hurjan jännittävää, mitä kaikkea nyt voikaan kehitellä, kun on käytettävissä sata metriä pitsiä, helminauhaa, uusia kankaita ja myös noita muinaisia pitsi/pellava-aarteita, niistäkin osan ajattelin jatkokäyttää johonkin ihanaan...

Edessä on myös maalausta, maalausta ja maalausta... Saareke on edelleen kesken, samoin keittiön uusi verhotanko/hylly, porraskaiteet, pari vanhaa tuolia, yläkerran vessa... Kyllähän tuota tekemistä riittää.

Ja sitten olis vielä tuo gradu. Toisaalta, on ihana tietää, että syksylle on taas töitä tiedossa - vakipaikka varmistui viime viikolla. Siinä rinnalla odotin myönteistä tietoa uudesta opiskelupaikasta, jota olin vakaasti suunnitellut suorittaa suurella intensiteetillä työn ohella ja päästä siis uuden gradun kimppuun heti, kun tämä nykyinen ehkä valmistuu jouluksi. Toisin kävi. Miltei 90 hakijasta valittiin vain kolme, ja minun osakseni kolahti tuo ensimmäinen varasija. Kummallinen asia tuo elämän perustotuus, ettei kaikkea haluamaansa voi, eikä tarvitsekaan, saada. Hyvä niin. Tehdäänpä siis nyt ensin tämä ensimmäinen gradu pois alta. :)

Liisalta sain jokin aika sitten tällaisen tunnustuksen, kiitokset paljon, lämmitti mieltä! En ole kyllä yhtään perillä, kenellä tämä mahtanee olla, mutta minulta tämä tunnustus lähtee

PiuPaulle; sinulla on mielenkiintoinen ja persoonallinen runomittainen blogi

Heidille; käsissäsi syntyy kauniita käsitöitä, joita on mukava käydä ihailemassa

Toinen tunnustus tuli jo hieman aikaisemmin sekä Sumilta että Murupeikolta, kiitän ja kumarran, ja laitan tunnustuksen eteenpäin

Marialle; sinulla on kaunis, visuaalisesti huikaiseva ja raikas blogi, joka piristää päivää

Peikkotyttö Hannalle; aktiivikommentoija, sinun projektejasi on mukava seurailla.

Kiitän jälleen kaikista ihanista kommenteistanne.  Tämä blogimaailma on kyllä voimauttava asia, on mukavaa, että joku jaksaa käydä jaaritteluitani lukemassa ja vielä kommentoimassakin, ja lisäksi teidän ihanista blogeistanne löytyy hurjasti ammennettavaa, nautiskeltavaa ja inspiroivia ideoita.

Mukavaa viikon jatkoa!