Tyynestiina, uunituore tissikassi, pääsi esittäytymään ompeluhuoneen juuri tapetoidun seinän edessä.
Tyynestiina valmistui kaverin kaksista rintaliiveistä, sai somisteeksi vähän pitsiä sekä kollegan vanhan kaulakorun. Ehtaa kierrätystä, siis.
Tyynestiina muuttaa uuteen kotiinsa huomenna ja on onnellinen, ettei tule säilötyksi tuonne kaapin nurkkaan "tulipa tuokin tehtyä" -laatikkoon. ;)
Mulla olis eka virkavapaaviikko takana. Olen saanut jotakin ammatillisesti kehittävää aikaan, työstänyt kahta kirjallista projektia, yhtä tieteellistä artikkelia ja toista toimintaopasta, jotka menevät siis molemmat kategoriaan fiksut jutut. Lisäksi olen ommellut, askarrellut, mineillyt, suunnitellut, visioinut, soitellut isäukolle kerta toisensa jälkeen suurista ja vähän pienemmistä nikkarointi-ideoista - ja ne kaikki menee kategoriaan luovat eikä yhtään niin fiksut jutut. Arvatkaa, kummasta olen nauttinut enemmän? ;)
Nyt kun olen päivät noiden neljän nelijalkaisen kotiäitinä, pääsee myös näkemään kaikki vinkeydet, mitä nuo täällä päivisin kehittävät. Eritoten Alvin ja Kertu tietysti virittelevät jos jonkinmoista metkua, Kertu tunkeutumalla kaikkialle, pudottamalla kaiken käyttäen taitavasti vippaustassuaan, kaivamalla esiin kaiken piilotetunkin ja osallistumalla kaikkeen, Alvin taas syömällä kaiken. Mä en voi käsittää, millainen kissa oikeasti syö KAIKEN sopivankokoisen, mikä eteen sattuu. Eiks se olis enemmänkin koiranpentujen juttu...?
Näiden kanssa kasvaa harmaita hiuksia tukkokaupalla, toisaalta toisinaan saa sellaisia nauruja, että voi huoletta elää harmaiden hiustensa kanssa satavuotiaaksi. Ainakin.