It's a wonderful life...

Tänään on aurinko paistanut niin ihanasti, että mieliala on huipussaan. Ei oikeastaan ole mitään erityistä syytä olla erityisen hilpeä, mutta jotenkin on vaan niin hyvä mieli. Illalla en saanut unta, kun erinäiset keskeneräiset prosessit valvottivat, ja aamulla oli fiilis kuin olisi haudasta lomalla. Vaan tämä päivähän lähti kuitenkin hienosti käyntiin, ja tuo keväinen keli kyllä kruunaa kaiken!

Joitakin päiviä sitten sain valmiiksi jämäkankaista tehdyn pienen tilkkupeiton. Tilkkupeiton etuosa on raitaista ja ruskeaa kangasta, tausta pikkuruutuista mustaa/ruskeaa kangasta. Niin, ja tässäkin osa kankaista on Kuljun kartanon ihmelöytöjä - raitainen kangas on itse asiassa poistokorin euron housujen kangasta, noita housuja ostin silloin kivan ja tukevan materiaalinsa vuoksi ison kasan. Tilkut ei kyllä tosiaan ole mun vahvuuteni, ja koska taas meni muutama saumakohta rumasti kieroon, paikkasin asian ompelemalla saumakohtiin muutamia valkoisia pehmosydämiä. Peitto on vauvakokoa ja se jää odottelemaan, koska sattuisi sopiva kesävauva kohdalle osumaan.

Vanhimman kummipoikamme vanhemmat vierailivat luonamme viikonloppuna ja Sumi toi tuliaisina uskomattoman herkullisen kakun. Siitä riitti vielä tällekin päivälle, ja kakkuhan oli tietysti omiaan nostamaan päivän mielialaa yhä ylöspäin. Linkistä muuten löytyy kakun ohje, vinkiksi vaan leipurinsormet omaaville - minulle sellaisia ei valitettavasti ole suotu, mutta syön sitäkin innokkaammin.

Uusin muumimuki löytyi jo Kuljun kartanosta ja lähti heti mukaan, minun kun on vähän turha sitä äitienpäivälahjaksi toivoa :)

Ideaparkin Villa Rosmarinista löytyivät nämä pienet valkoiset kirjaimet, jotka on tarkoitus kiinnittää saarekkeen päätyyn. Tuo paljon vauhkoamani saareke on siis viimein valmistumassa, vain loppusilaukset puuttuvat. Huuto.netistä huusin kaksi jännittävää baarijakkaraa, jotka olisi tarkoitus hakea Turun suunnalta tällä viikolla. Kunhan saadaan ne tänne meille saakka ja muokataan ne meidän tyyliin sopiviksi, lupaan esitellä tuon saarekkeen täälläkin hetimmiten.

Kaunista ja mukavaa alkavaa viikkoa jälleen kaikille ja kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne!

Toisen roska on toisen aarre...

Niin paljon kuin ihmiset nykyään vanhoja tavaroita koteihinsa keräilevät ja te blogiystävätkin kukin omalla tahollanne kirpputoreja koluatte, aina löytyy kirppispöydistä aarteita!

Omiin kirpputorilöytöjen kestosuosikkeihin kuuluvat muun muassa nuo iän ikuiset vanhat piparkakkumuotit ja leivosvormut. Niitä alkaa olla kertynyt varastoihin jo aikamoinen kokoelma, mutta edelleen kun vastaan tulee kohtuuhintaisia, en voi vastustaa. Tämän päivän kirpparikierrokselta Klaffi ja piironki -kirpparilta löytyi erikoinen kuuden piparimuotin kuutio hintaan 2 e, 10 kpl leivosvormuja hintaan 3 e sekä erinäisiä piparimuotteja 0,20 - 1 e / kpl.

Myös erilaiset vanhat keittiötarvikkeet ovat etsintälistalla, aiemmin löytyi Bonuskirpparilta vanhat sakset hintaan 3 e, vispilät 4 e / kpl ja tämän päivän kierrokselta Lempäälän Uniikkia -kirpparilta kaksi ruostunutta teesihvilää 3 e / kpl.

Aimpien löytöretkien saldona mukaan on tarttunut ruskea Karhulan maito- ja kermapullo, tänään löytyi samaan sarjaan limsapullo Peltolammin Kirpputorikeskuksesta. Myös kirkkaat mittapullot ovat Karhulaa. Kaikki pullot maksoivat euron kappale.

Karhulan ja Riihimäen vanhoja lasipurkkeja tulee kotiin kohtalaisen usein raahattua. Joulun tienoilla löytyi nämä kolme Riihimäen umpiotölkkiä hurjaan 80 sentin hintaan.

Perinteisissä karhu- ja ilves -tölkeissä alkaa kiintiö olla täynnä, sillä monen esillä olevan tölkin lisäksi niitä on keittiön kaapeissa jemmassa useampia. Sen sijaan alemman kuvan ihannetölkkejä omistan vain kaksi, ja niitä himoitsen lisää - niitä vain on saatavilla kovin vähän ja nekin, mitä on tarjolla, ovat kovin hintavia.

Vanha silitysrauta kuuluu kirppislöytöjen aateliin, sillä se maksoi Amurin kirpparilla vain 2 e ja kaupan päälle sain silitysraudan sisälle kuolleen ja ruostuneen hiiren - se tosin tuli yllätyksenä ja löytyi vasta kotona... Teräsharja avusti puhdistystyössä eikä rauta enää herätä minussa kovinkaan inhottavia fiiliksiä ;)

Hiiren viimeinen leposija

Vaalea talousvaaka maksoi Radio-kirpparilla 12 e ja saman sarjan munakello 4 e. Lukko on kotitalon löytöjä.

Sammon kirpparilta jo aikaisemmin mukaan tarttuneisiin kirppisaarteisiin kuuluvat kuparipannut ja vanha retrokuosinen kahvimylly. Kahvipurkki sen sijaan on löytö muorin kaapista.

Helmitaulusta maksoin aikoinaan 20 e, kuparivitrillipullosta 2 e, vanhoista viivottimista yhteensä 2 e ja Vänrikki Stoolin tarinoista 2 e. Vuoden 1936 almanakka on lahja ystävältä.

Viivottimista löytyy alkuperäisten omistajien mustekynäsigneeraukset.

Lasinen, Kokkolassa valmistettu vanha pyykkilauta on Hatanpäällä sijaitsevan Kirpputori Areenan löytö, 20 e.

Tänään tarttui Lempäälän Halkolantien kirpparilta mukaan taulun kehyksiä 3-5e / kpl. Valkoisen maalin kanssa näistä keksii vaikka mitä hauskaa! 

Musikaalisen taiteilijasukumme, jonka epämusikaalista juonnetta itse edustan, yksi historiallinen soitin on viulu. Itse olen aina tyytynyt kuuntelijan osaan soittimen kuin soittimen suhteen, mutta kun Nekalan Salsa -kirpparilla vastaan tuli pieni lasten viulu hintaan 22 e, en voinut vastustaa kiusausta. Onneksi mukaan ei kuulunut jousta, olisinpa pian saattanut ryhtyä tuota kuvitteellista piilevää musikaalisuuttani herättelemään ;)

Tunnustus

Jo joitakin viikkoja sitten sain tämän tunnustuksen Turkooseja unelmia -blogin Turkoosilta. Kiitokset paljon Turkoosi, ihka ensimmäinen tunnustus lämmitti mieltä!

Kamalan vaikea on valita tästä hurjan ihanasta blogimaailmasta vain muutamia, joille tämän laittaisi eteenpäin... Tunnustuksen jaan eteenpäin seuraaviin ihaniin, kauniisiin ja persoonallisiin blogeihin:

Liisalle Alice in Wonderland -blogiin

Sarpalle Valkoisten ruusujen koti -blogiin

Sumille Sumin Sörsselit -blogiin

Heskalle Pirtelöä ja pohjasakkaa -runoblogiin

Mimmulille Live Love Laugh -blogiin

Farkkujen uusi elämä

Viimeisen vuoden aikana minusta on tullut mekkoihminen - pitkiä housuja, farkkuja varsinkaan, en oikein osaa enää käyttääkään. Farkku materiaalina kuitenkin miellyttää. Kuluneen vuoden aikana olen muokannut useita omia ja perhepiirin pieniksi menneitä tai puhki kuluneita farkkuja uuteen muotoon ja niillä on taas käyttöä - ei enää farkkuhousuina vaan farkkuhameina. Sovitusnuken päällä oleva juhlakokeilu (joka tosin odottaa vielä ensikäyttöään) valmistui pienistä farkuista, tyllistä, taftista ja pitsistä.

Alakuvan mekon kankaat ovat uusia ja tulivat maksamaan kaksi euroa - hameen tein kaksista Kuljun Kartanosta ostetuista euron poistofarkuista, jotka olivat tietystikin niin pienet, etteivät päälle mahtuneet, mutta muokattuina toimivat hyvin.

  

Alakuvan mekko oli ensimmäisiä mekkokokeilujani vuosi sitten, eikä siitä tullut ihan sellainen kuin toivoin. Käytössä on kuitenkin ollut, ja niin, tässähän on melkein antiikkiarvoa - hameessa on palasia sekä äidin, veljen että miehen farkuista.

Myös tämän mekon kankaat löytyivät Kuljun Kartanon poistokorista, farkuista sekä harmaasta jakkumekosta. Tämä oli hetken mielijohteesta tehty, eikä nyt niin edustava, mutta menee päiväkodin tohinoissa ja kotikäytössä.

Alakuvan hame on ehtaa kierrätystä - omista turhan pieniksi menneistä farkuista väkerretty.

Näiden pohjana toimivat Kuljusta ostetut euron caprifarkut.

Tämä pääsiäisen aikaan syntynyt mekko olikin hintaluokassaan huikeimpia, sillä siihen käytin kolme euron hintaista poistomekkoa. :)

Tämä viimeisin valmistui tänään. Pohjana toimivat omat puhki kuluneet farkut. Päälle ompelin niitä farkkukankaan palasia, joita edellisistä tekeleistä on varastoihin jäänyt. Kokoomateos siis.

Sellaisia väkerryksiä tälle viikonlopulle. Kiitokset kaikista kommenteista, joita olette jättäneet - mukavaa myös, että teitä uusia lukijoitakin on tullut!

Ihanaa ja keväistä alkavaa viikkoa!

Kransseja, kissavieraita ja mummola-aarteita

Kodin laittaminen on meille parisuhteen hoitoa ja yhteinen harrastus, jonka parissa kumpikin viihtyy. Viikonloppu on mennyt taas toteen ja täällä on nikkaroitu, maalattu ja väkerretty erilaisten projektien parissa koko viikonloppu. Tulos on ollut sen mukaista - kaikki on ollut hyrskyn myrskyn ja tavaroita levällään niin, että hyvä kun on liikkuman päässyt. Paljon jäi vielä kesken, mutta jotakin tuli valmiiksikin.

Olen ihastunut erilaisiin kransseihin, ja niitä löytyykin pitkin taloa. Ylemmän kuvan kranssi on jonkun ihastuttavan ihmisen käsialaa - löytö menneinä aikoina Tampereen Radio-Kirpparilta.

Nyt on viimein minullakin monissa blogeissakin esitelty romukranssi. Omani väsäsin valkoisista sydämistä sekä mummoloiden aarteista.

Ulko-ovi on kranssin suhteen joulun jälkeen loistanut tyhjyyttään. Nyt ovea viimein koristaa vieraat tervetulleeksi toivottava kranssi.

Sisäeteisen ovessa roikkuu ristikkokranssi.

Muutama sydänkin on valmistunut, toinen suloiselle pienelle kummipojalle, toinen omaksi iloksi.

Muorin kätköistä pääsiäisen aikaan löytynyt vanha kakkuvuoka pääsi astiakaappia koristamaan.

Miehen mummon jäämistöistä löytyi erinäisiä ihania ja uskomattoman kauniisti tummuneita keittiö- ja ruokailuvälineitä, jotka lähtivät meille paikkaansa etsimään. Tuo miehen perhe on niin vietävän mukavaa väkeä, ettei heitä vanhat romut kiinnosta - niinpä näistä mummolasta löytyneistä aarteista ei tule koskaan riitaa, kun kukaan muu ei niitä ole halukas perimään. Anoppikin totesi, että sinne ne kannattaa viedä missä ne pääsevät paremmin esille kuin mummolan varastossa tai aitan vintissä. Lupaan tuon tehtävän täyttää. :)

Nämä uskomattoman suloiset sirottimet ovat todennäköisesti päätyneet miehen mummolle perintönä Kanadasta, jossa joskus menneisyydessä asui muinainen sukulainen. Sirottimissa oli vielä jäljellä muinaisia maisteitakin, nekin arvattavasti Kanadan perinnöstä asti, vaan niitä en kumminkaan säilyttänyt...

Viikonlopun piristykseksi Kuljun kartanosta löytyi vielä aivan ihana peili, joka on ikkunankarmityylisesti tehty. Tälle tuttavuudelle löytynee paikka sitten, kun pääsemme yläkerran vessan remontoinnissa alkuun.

Ihanaa alkavaa viikkoa,

nauttikaahan keväästä ja auringosta, sekä tietysti kuraisista keleistä!