Tuunaa keittiö muka-helposti ja menetä järkesi -projekti on valmis.
Lähtötilanne oli ruskea ja tumma.
Lopputulos on vaalea ja valoisa. Tavoitetilaan päästiin, mutta tässä kaikessa toteutui Murphyn laki - ja kyllä, kaikki mikä oli mahdollista mennä pieleen, meni pieleen.
Ensin loppui se dc -fix, jota sitten kissojen ja koirien kanssa metsästettiin, jotta saatiin lisää. Sähkömies kävi nyppäämässä vanhat lamput irti, ja sokkelien taakse viriteltiin ledinauhat. Niistä toinen jouduttiin käydä vaihtamassa viallisen kytkimen takia. Kaakelimaali oli jotain kerrassaan järisyttävän surkeaa, arvokkaaseen hintaansa nähden täyttä puppua, ja sen lisäksi, että kupli ja poreili, lohkeili kunnon siivuna jokaisesta reunasta, johon oli jäänyt edes henkäys silikonia, vaikka oltiinkin pesty pinnat moneen kertaan jos jonkinmoisella maalinpesulla ja rasvanpoistajalla.
Ja se silikoni - niin, ensimmäinen tuubi oli kelvoton maanantaikappale,
koska levittyi törkeän huonosti, sotki ja tahmasi ja tadaa, kaiken
kukkuraksi ei koskaan kuivunut. Kahden vuorokauden jälkeen saumoissa
oli edelleen liimaista liisteriä. Purkki kertoi pintojen olevan
kosketuskuivia tunnin päästä ja käytännössä vuorokauden jälkeen
täyskuivia. Eipä ollut. Tiedättekö sitä tunnetta, kun olet monta päivää
raapinut niitä ensimmäisiä, vanhoja silikoneja irti (onko mitään niin
ärsyttävää ja turhaa touhua?), into piukassa levittelet uudet ja raavit
sitten nekin pari päivää myöhemmin irti. Joka paikka oli sen jälkeen
silikonissa - niin tasot, kaakelit, hana, hellan levyt, seinät, kaikki työkalut, sormet, vaatteet, hiukset... Lensi jonkin verran painokelvotonta tekstiä, ennen kuin homma
alkoi olla valoisalla puolella.
Jossain kohtaa oli niin totaalisen epätoivoinen olo, että olin valmis nuijimaan lekalla koko keittiön säpäleiksi ja tilaamaan kokonaan uuden keittiön valmiiksi asennettuna avaimet käteen -periaatteella straight from Ikea, mutta viimein oltiin tänään iltapäivästä sillä asian aurinkoisella puolella. Onhan tätä nyt tahkottukin, vaikka tästä piti päästä helpolla - olihan kyseessä periaatteessa alkuajatuksena "vain" tasojen pinnoitus, kaakelien maalaus ja lamppujen vaihto + parin pistorasian uudelleen asennus.
Siitä tuli kuitenkin kaunis. Paljon enemmän meidän näköinen kuin edellinen tumma välitila oli.
Huomenna olen sitä mieltä, että oli se kaiken vaivan arvoista. Tänään aion olla vain ihan rättipoikkiväsynyt. Kun koti ei ole enää ihan hävityksen kauhistus remppahuurujen keskellä päästään huomenna sitten viimein fiilistelemään joulua. Onhan se vissiin korkea aikakin. :)