Raitaa, ruokaa ja häijyjä hampaita

 Keinutuoliin virkkaamalla tehty raitatyyny valmistui. Se olkoon nyt viimeinen värinlisäys olohuoneessa. Onhan niitä nyt jo, kun on väriä matoissa, pallovaloissa, parissa tyynyssä ja taulujen päällä olevissa Taalainmaan hevosissa. Tää väripläjäys on nyt oikein riittävä tähän huusholliin.

Suoristelin oikein matotkin kuvia varten. Vielä olen poltellut päivisinkin kynttilöitä ja laittanut ikkunatähtiin valot, vaikka eilisen jälkeen lumi on mystisesti kadonnut johonkin ihan kokonaan ja tuntuu jotenkin hassulta vielä laittaa "jouluvalot" päälle.

Lumen katoamiseen liittyy jotakin kiusallistakin. Me ei haravoitu tuota muutaman neliön takapihaa syksyllä ollenkaan. Laiskotti sen suhteen niin totaalisesti, ja odotettiin vaan kiivaasti lunta, joka peittäisi ruskeat lehdet. Kovin vähän aikaa oli lehdet piilossa. Tänään hävetti kun katsoin pihalle. En kyllä tosiaankaan mee nyt haravoimaan. Se vasta hävettäis.

 Tänään syötiin vuohenjuusto-punajuuria. Njam. Olivat hyviä. Leivoin myös sämpylöitä. Taputin itseäni tyytyväisenä päähän ja koin olevani oikein perfect housewife kun oli miehelle ruoka valmiina kotiin tullessaan.

Muu päivä menikin moniprojektien parissa. Perfect housewifet ei kyllä sellaisia taida tehdä... Mä en saanut vanhemmiltani kolme- tai kymmenvuotislahjaksi nukkekotia, mutta sain sellaisen kolmekymmenvuotislahjaksi. Talo on kuvassa vielä hyvin keskeneräinen, enkä siitä sen kummemmin täällä ajatellut jaaritellakaan, mutta kuva täytyi laittaa tuon kissapedon takia. Kertu piti tästä talosta, mutta ei sen asukkaasta. Kävi ikkunaluukun kautta kimppuun.

Paha eläin.

Ei ole koskaan liian myöhäistä saada Harry Potter -synttärit

Tänään pidettiin mun pienimuotoiset kolmikymppiskekkerit. Kutsuvieraslista oli hyvin lyhyt, ja kutsuin näihin minipippaloihin vain omat vanhemmat ja sisarukset puoliskoineen, jolloin meitä oli kaikkineen kahdeksan aikuista ja yksi lapsi.

Mulla oli näissä juhlissa kolme teemaa:

1. Ei ole koskaan liian myöhäistä saada Harry Potter- synttärit. Mulla ei ole koskaan ollut teemasynttäreitä. Syy on toki ihan selvä, sellaisia ei nimittäin harrastettu silloin, kun mä olin lapsi. Nyt halusin sitten nimelliset sellaiset järjestää, ja iskipä päähän, että Harry Potter on mun teemani.

2. Kuvittelusynttärit. Koska leipomistaitoni on oikeasti äärimmmäisen onneton, joutui näissä kemuissa turvautumaan pitkälti mielikuvituksen voimaan. Tämä keksi tässä voi olla Hagrid, pöllö tai huispauksen ryhmy. Se voi olla ihan mikä vaan, kun oikein tehokkaasti kuvittelet.

3. Voisiko mikään leipomisessä mennä enää enempää pieleen -synttärit. Kolmion muotoiset keksit, joista tulikin epämääräisiä kasoja. Juustosarvet, jotka näyttivät uuniin mennessään koirankakalta, uunista ulos tullessaan paistuneelta koirankakalta. Kääretorttu, joka halkesi. Kinkku-juustopiirakka, joka oli uunissa miltei kaksi tuntia, kun ei vain kypsynyt. Voileipäkakku, jonka koristelut valahtivat onnellisesti tarjottimelle yön aikana jääkaapissa...  

Taiteellisuuteni ei riittänyt millään muotoa leivoskoristeluihin, ja tulos oli sen näköistä. Vai mitäs sanot näistä silmälasikoristuksista? Surrealismia? :D

Tai nämä alruunamuffinssit, kerrassaan säälittäviä, mutta hei, mä tein ne IHAN itse. Kun viikon aikana erilaisia juttuja tehdessäni tuli takkiin sen sata kertaa, väänsin ylimielisyysvaihteen silmään ja lohdutin kutistuvaa, nolostelevaa ja nöyryytettyä egoani sillä, että eihän kukaan voi olla hyvä kaikessa.

Mutta hei, kaikki maistui kummiskin hyvältä, kaikkea upposi ja juhlat olivat kaikin puolin mukavat ja onnistuneet.

Näissä juhlissa menu oli seuraava:

Alruunamuffinssit (suklaamuffinssien resepti täältä)

Kääretortut silmälasicremellä (kääretortut täältä, creme täältä)

Toffeepiparit (ohje täällä)

Lempi-mummun vaaleat piparit (ohje täällä)

Mokkapalat (ohje täällä)

Mango-piimäkakku (ohje täällä)

Kinkku-juusto-piirakka (ohje täällä)

Pesto-valkosipulituorejuusto -juustosarvet (ohje täällä)

Voileipäkakku (ohje täällä)

Väinämöisen palttoonnapit savoporojuustolla, tomaatilla ja viinirypäleillä

Karkki- ja sipsibuffet

Itselleni annan tuhat pistettä siitä, että kaikki leivonnaiset olivat ihan omin kätösin tehtyjä. Yritystä kyllä löytyi. Ja niin, suurin osa näistä oli sellaisia, joita en ollut koskaan tehnyt. Pääosin hyödynsin ystäväni Sumin reseptejä, ja jouduin soittamaan Sumille (+ äitille ja siskolle) näitä tehdessä sen sataan kertaan, että mitä mää nyt teen... Kiitos siis ohjeista ja tuesta, ilman niitä mikään ei olis onnistunut. ;) Ja hei, jos haluatte nähdä näillä resepteillä tehdyt hienot lopputulokset, niin kannattaa kurkata ne suoraan Sumin blogista. Mun teokset ei näyttäneet yhtään samoilta. ;)

Koska tarjottavaa oli sitten kuitenkin hurjan paljon enemmän kuin meitä syöjiä, jäi kahvipöydän jälkiruokana ollut karkki- ja sipsibuffet hyvinkin pitkälti koskemattomaksi. Meillä riittää nyt miehen kanssa ahmittavaa. :)

 

Olemme väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Kaunis kiitos sinulle, joka olit tekemässä näistä kolmen teeman juhlista Juhlan isolla J:llä.

Hyvä päivä

Tänään on ollut sellainen kovin arkinen, tavallinen, mutta hyvä päivä. 

Nappasin pihalta koivun oksia lasipulloon. Mukana tuli muutama muurahainen, jotka ovat herättäneet kissoissa suunnatonta mielenkiintoa.

Grisli peilailee kirpparilta löytämäni lasipurkin kyljessä. Lasipurkki löytyi erään paikallisen sisustusliikkeen viimeisten kappaleiden poistopöydästä, ja minä sen sieltä suurella riemulla kotiutin.

En ole yhtään leipuri-ihmisiä. En myöskään kokkihenkinen. Multa löytyy kuitenkin kaksi ihan loistavaa reseptikirjaa, jotka sain samana jouluna lahjaksi vuosikausia sitten. Toinen on omalta isosiskolta, toinen miehen isosiskolta. Jännittävää oli, että olivat kumpikin toisistaan tietämättä kasanneet minulle reseptikirjat kiinnostavista, hyvistä, kokeilluista ja kokeilemattomista resepteistä.

 Miehen isosiskolta saadusta reseptikirjasta tein tänään miehen siivotessa Peppi Pitkätossun voimavuokaa. Resepti on jopa minulle helppo ja onnistuu takuuvarmasti. Tämän resepti löytyy Sumin blogistakin täältä.

Valmis.

Toinen, takuuvarma herkku on vähähiilarinen mutakakku, jonka reseptin olen poiminut täältä. Viikon hyvä työ tehtynä, kun minä maailman huonoimpana ja laiskimpana keittiöemäntänä sain samana päivänä tehtyä sekä ruokaa että jälkiruokaa, onnistuneesti vieläpä. Iso käsi siitä. Vois vaikka ottaa tavaksi?

ATK-tukihenkilö Alvin emäntineen toivotteleepi mukavaa alkanutta viikkoa!