Lomasuunnitelmia

Enää kolme päivää töitä, ja sitten on edessä yhdeksän viikon gradu-/kesäloma! Huikeaa! Ei ole huolta, ettenkö keksisi tekemistä myös noille ensimmäiselle neljälle viikolle, jonka mies vielä ahertaa töissä.

Ostin viime viikolla ripakopallisen leimasimia Sinooperista ja Bauhausista, kumileimasinaakkoset ja tekstisabluunoita, sekä kangasväriä. Kesän aikana ehtii siis hyvin syventymään kankaanpainannan saloihin. Lisäksi tekeillä on keittiöön uusi matto ontelokuteesta virkatuista suurista kukkasista - valkoiseen nukkamattoon ja sen kalliiseen pesettämisen kun meni hermot ja matto sai keittiöstä kadota. Tuskinpa tämäkään puhtaana pysyy, mutta palasina sen ainakin voi pestä koneessa ja tarvittaessa liottaa kloriittiliemessä...

Miehen mummolan vintiltä löytyi maalla käydessä jotakin ihmeellistä. Vanha matkalaukku sisälsi kilokaupalla ikivanhoja, täydellisen siistinä säilyneitä pellavaisia, nimikirjaimin koristeltuja pyyhkeitä ja liinoja sekä kymmenittäin valkoisia käyttämättömiä pitsisiä kangasnenäliinoja ja jokusia pitsityynynliinoja.

Löytö on muinaisen Kanadassa aikoinaan asuneen sukulaisen perintöä, jonka miehen mummo vuosikausia sitten postilähetyksenä Kanadasta sukulaisen kuoltua sai. Nyt tuo unohdettu matkalaukku löytyi, ja koska muita halukkaita ei ollut, siirtyi aarteita minulle. Toistan itseäni todeten, että miehen perhe on kyllä niin mukavaa sakkia, kun heitä ei nämä vanhat aarteet kiinnosta! :)

Viikonloppuna maalla käydessä kiertelimme äitin kanssa erinäisissä aarrekaupoissa ja tuhlasin pienen omaisuuden pitseihin - laskin, että pitsimetrejä taisi kertyä reilut 80. Hups. Sinne meni lomarahat jo ennakkoon.

Vaan hurjan jännittävää, mitä kaikkea nyt voikaan kehitellä, kun on käytettävissä sata metriä pitsiä, helminauhaa, uusia kankaita ja myös noita muinaisia pitsi/pellava-aarteita, niistäkin osan ajattelin jatkokäyttää johonkin ihanaan...

Edessä on myös maalausta, maalausta ja maalausta... Saareke on edelleen kesken, samoin keittiön uusi verhotanko/hylly, porraskaiteet, pari vanhaa tuolia, yläkerran vessa... Kyllähän tuota tekemistä riittää.

Ja sitten olis vielä tuo gradu. Toisaalta, on ihana tietää, että syksylle on taas töitä tiedossa - vakipaikka varmistui viime viikolla. Siinä rinnalla odotin myönteistä tietoa uudesta opiskelupaikasta, jota olin vakaasti suunnitellut suorittaa suurella intensiteetillä työn ohella ja päästä siis uuden gradun kimppuun heti, kun tämä nykyinen ehkä valmistuu jouluksi. Toisin kävi. Miltei 90 hakijasta valittiin vain kolme, ja minun osakseni kolahti tuo ensimmäinen varasija. Kummallinen asia tuo elämän perustotuus, ettei kaikkea haluamaansa voi, eikä tarvitsekaan, saada. Hyvä niin. Tehdäänpä siis nyt ensin tämä ensimmäinen gradu pois alta. :)

Liisalta sain jokin aika sitten tällaisen tunnustuksen, kiitokset paljon, lämmitti mieltä! En ole kyllä yhtään perillä, kenellä tämä mahtanee olla, mutta minulta tämä tunnustus lähtee

PiuPaulle; sinulla on mielenkiintoinen ja persoonallinen runomittainen blogi

Heidille; käsissäsi syntyy kauniita käsitöitä, joita on mukava käydä ihailemassa

Toinen tunnustus tuli jo hieman aikaisemmin sekä Sumilta että Murupeikolta, kiitän ja kumarran, ja laitan tunnustuksen eteenpäin

Marialle; sinulla on kaunis, visuaalisesti huikaiseva ja raikas blogi, joka piristää päivää

Peikkotyttö Hannalle; aktiivikommentoija, sinun projektejasi on mukava seurailla.

Kiitän jälleen kaikista ihanista kommenteistanne.  Tämä blogimaailma on kyllä voimauttava asia, on mukavaa, että joku jaksaa käydä jaaritteluitani lukemassa ja vielä kommentoimassakin, ja lisäksi teidän ihanista blogeistanne löytyy hurjasti ammennettavaa, nautiskeltavaa ja inspiroivia ideoita.

Mukavaa viikon jatkoa!

Pohjanmaalla

Vietimme pitkää viikonloppua lapsuuden kotiseuduilla Pohjanmaalla ladaten akkuja - minulla tosin ei kovinkaan paljon lataamista tarvita, sillä piiitkä yhdeksän viikon gradu/kesäloma alkaa viikon kuluttua.

Viikonloppuiltaisin lämpiävä pihasauna, lauma navetasta pihalle aidan takaa kurkistelevia vasikoita, sadoittain kärpäsiä, ikivanha kissa ja tuttu järvi - sitä on tulla kaupungista kotiin. Miehen lapsuuden kodissa kivenheiton päässä sen sijaan tutkittiin vanhoja aarteita mummolan vintillä ja syötiin appiukon savustamaa kalaa.

Kaunista viikkoa jokaiselle täällä piipahtavalle!

Kiitokset ihanista kommenteistanne ja tervetuloa uusille lukijoille. Käyn ensi viikolla tutkimassa teidän kaikkien uusimpia kirjoituksianne kunhan alkuviikon härdelleistä selvitään.

Viiden päivän puutarhaprojekti

Olipa kerran unelma kauniista ja erilaisesta pienestä rivitalopuutarhasta...

Rititaloasuntomme pieni takapiha on ollut kotimme häpeäpilkku. Sille emme viime keväänä muuttaessamme ehtineet tehdä mitään, ja se on ollut kohtalaisen kaameassa luonnontilassa. Viimein oli otettava härkää sarvista, ja kun koitti helatorstai, aloitimme ensin kevyellä siistimisellä ja pihaa kehystävien tuijien istutuksella.

Siistiminen laajeni ja koko hervottoman suuri puoli pihaa vallannut kukkapenkki lähti uusille apajille. Autotallin päätyyn loppuva piha laskee alas kotiimme päin, joten syntyi ajatus rinteen porrastamisesta.

Siispä lapiot heilumaan. Itse porrastus sujui mukavasti, sen sijaan mullasta, vanhasta kukkapenkistä ja nurmikon kaistaleista kertyneen kasan kadotusoperaatio vei useamman tunnin.

Olin perjantaina vapaapäivällä, ja miehen ollessa töissä päätin tarttua jämerämpiin työkaluihin ja purkaa terassin jatkoksena olleen suuren pation - ihan kivahan tuollainen on periaatteessa, mutta meille hyödytön ja vei hurjasti tilaa muutenkin pieneltä pihalta.

Isän (tuo muumien Niisku, luovasta kaaoksesta ja mielen myllyistä inspiraationsa ammentava itseoppinut puuseppä-insinööri-arkkitehti-artesaani ja Eenan idoli :) ) tyttönä päätin nikkaroida omin kätösin pation painekyllästetyistä ylijäämälaudoista kukkalaatikon, jonka maalasin valkoiseksi. Lauantain aikana saimme valmiiksi myös porrasaskelmien tukireunukset samoista laudoista.

 

Sunnuntaina käsittelyssä oli ylätasanne. Ylätasanteelle hankimme pienen vesialtaan, jonka ympärille rakentuu pihamme kukkapuoli - muuten emme juurikaan varsinaisia kukkapenkkejä pihaamme laitakaan. Ylätasanteen nurmikko poistettiin, maa tasoitettiin mullalla ja peitettiin kauttaaltaan maanrakennuskankaalla. Kangas peitettiin valkoisella koristekivellä, tuijien ja muiden istutusten aluset katettiin hiilenharmaalla puuhakkeella.

Maanantaina pistettiin hihat heilumaan, jotta puutarhaprojekti todellakin tulisi valmiiksi viimeisen vapaapäivämme aikana. Maata tasoitettiin mullalla, peitettiin maanrakennuskankailla ja lopuksi valkoisella koristekivellä. Toiselle tasanteelle istutettiin muutama puksipuu - kestävät aikansa, myöhemmin vaihtunevat pallotuijiksi. Puutarhalaatikkoon istutin valkoisia lumi- ja loistokärhöjä.

Terassilta kulkee nyt koristekivipolku tasanteiden suuntaan. Polulle asettelimme tummanharmaita Uni-kiviä tuomaan mukavaa kontrastia valkoiseen polkuun ja helpottamaan polulla astelua - valkoinen sora kun on kohtalaisen teräväreunaista. Mullan lisäämisen ohella nurmikkoalueet möyhennettiin ja kalkittiin ja niihin kylvettiin uudet siemenet. Rehevää nurmikkoa joudutaan tokikin odottamaan ensi kesään saakka, mutta lupailivat Bauhausissa, että kunhan ahkerasti päivittäin kastelee, niin jo kuukauden sisään on jonkinlainen haperonurmikko maata vihertämässä - sekin riittää täksi kesäksi.

Multaa meni maahan 1700 litraa, hiilenmustaa koristekatetta istutusten alle 300 litraa, valkoista koristekiveä polkuun sekä tasanteille 325 kg, nurmikkoalueille kaksi kiloa nurmikonsiemeniä ja 20 kg kalkkia. Aika satsi.

Pieni unelmapuutarhamme on viimein valmis!

Jotakin pehmeää maailman ja ihmisen välissä...

Tyynyt ovat ihana asia. Perintöpuusänkymme alkaa tosin olla tyynykiintiöltään täynnä, joten täytyisi joko pistää tyynyjä vaihtoon tai keksiä suunnitteilla oleville uusille tyynyille toinen paikka.

Tänään on vietetty hieno aurinkoinen päivä miehen kanssa puutarhassa. Rivitalomme takapiha on kohtalaisen pieni, mutta yllättävästi siellä sai aikaa kulumaan. Alunperin tarkoitus oli vain vähän siistiä puskien alusia ja istuttaa muutama tuija, vaan toisin kävi - koko päivä kului ja puutarha meni täysin uusiksi. Nyt on kädet rakoilla, naama auringosta kärvähtänyt ja kroppa kipeänä, mutta innostus päällä - huomenna jatketaan, tavoite olisi saada uusi puutarha valmiiksi viikonlopun aikana. Siitä siis lisää myöhemmin :)

Mukavaa viikonloppua!