Oskari-seän sänky

Roudasin meille pääsiäisenä Pohjanmaalta kotipuolesta vanhan puusängyn. Tää on ollut 1800-luvun loppupuolella syntyneen ja 1970-luvulla kuolleen Oskarin, isovaarin veljen, sänky. Oskari-seän sänky, noin pohjalaisittain.

 

Sänky on marinoitunut vuosikymmeniä vanhempien romuvarastossa, ja sen päälle oli kasattuna massiivinen hyllykompleksi, jonka alaosana tää siellä varastossa on toiminut. Kääks, mikä hirvittävä virka näin ihanalla esineellä. Se on ollut siinä niin kauan kun mä olen ollut olemassa. Kauemmankin. Mä oon tuota sänkyä tiiraillut monta vuotta, ja nyt viimein otin asiaksi sen meille napata.

Painepesurilla vettä kylkeen ja isäukko nikkaroi tähän välipohjan, koska sängyn etulevy/etuosa puuttuu. Siksi siihen täytyi viritellä tuo päällyspeite valuen reunan yli.

Sänkyvanhus on monista kohti tosi kulunut, mutta en aio tehdä sille mitään. On juuri viehättävä noin.

Sängyn päällä on peitto, jonka olen tehnyt jokunen vuosi sitten vanhoista pitsilakanoista ja tyynynliinoista. Nyt on silläkin sopiva paikka.

Sänky sijaitsee mun ompeluhuoneessani, jossa on kaikki ompeluelämän kannalta välttämätön.

Ja vielä tuo lamppu - ikean design-ihme, joka ei valaise mitään, mutta on aika nätti.

Luulen, että olis Oskari-seä tyytyväinen sänkynsä kohtaloon nyt.

Heräilee talvikoomastaan...

Tervehdys pitkästä aikaa, blogiystävät!

Kovin on ollut harrasta tämä mun blogipäivitystahtini viime aikoina. Syyttelen asiasta tämän hetken hitusen turhan hektistä työruutua, jonka vuoksi olen arkisin pääsääntöisesti aamuvarhaisesta iltamyöhään töissä. Se tietää onnellisesti piiiitkää kesälomaa ylityövapaiden seurauksena, mutta tällä hetkellä työ on vienyt käytännössä kaiken ajan paremmin kuin hyvin.

 

 

Se, että elämä on nyt hetkellisesti ollut vain töitä, on näkynyt vapaaajan vietossa ja harrastamisessa, tai oikeammin siinä, ettei mitään ole tullut tehtyä. Se on näkynyt myös kotona, jossa on ollut pääsääntöisesti todella sotkuista. Kevät puskee kuitenkin päälle, ja se on mielettömän ihana juttu ja tuo mukanaan niin paljon uutta energiaa ja virtaa. Sen seurauksena saatiin miehen kanssa viime viikonlopun ja useamman arki-illan urakkana kunnon kaamoksessa uinut koti perusteellisesti siivottua - ja nyt on kaikki ikkunat pesty, kaikki verhot, matot, peitot, tyynyt ja tekstiilit pesty, pinnat pesty, kaikki pesty.

 Kaikki on nyt hetkellisesti niin tosi siistiä, että pitkästä aikaa kaivoin kameran esille ja läimin kaikki kuvat todistusaineistoksi tänne.

 

Ja kannattaapa tämä ikuistaakin, kun kuitenkin huomenna joku nelijalkainen oksentaa matolle tai pöytäliinalle, ja siinä se riemu sitten olikin. :)

 Mutta huomaatteko - viimeisimmän postauksen pitsirahit ovat edelleen täällä. Ne ovat nahkaisen nelijalkaisen koskemattomina edelleen. Nahka-Spede alkaa siis oppia tavoille tuon suihkuttimensa kanssa, koska viimeisimmästä on jo todella monta kuukautta, mutta koputan puuta, koska ikinä ei pidä mennä vannomaan ennen kuin tipahtaa - tai lorahtaa.

 Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut koko talvena mitään uutta.

 Kaikenlaisia visioita niin tuunausten, ompeluiden ja muidenkin väsäysten suhteen on mielen päällä ripakopallinen, joten kunhan tästä päästään kevättä siihen malliin, että vähän työn puolella rauhoittuu, niin pääsee taas toteuttamaan luovia tarpeitaan.

 Aurinkoa ja positiivista inspiraatiota sinun kevääseesi, kiva kun kävit piipahtamassa.