Pikkusen mustaa

Mullon ollut viime aikoina tarvetta saada pikkusen mustaa tähän kotiin. 

 

Oon ystävystynyt mustan spray -maalin kanssa ja maalaillut jos jonkinmoista. Paapan tekemät puiset kellot näyttävät itse asiassa äärimmäisen hyviltä mustina. Tykkään!

  

Hoksasin yhtenä työpäivänä lounasseuraa pari minuuttia odottaessa kukkakaupan näyteikkunassa vanhoja lehmätauluja. Ilmeisesti ruotsalaisia, meinasi myyjä. Minä hain yhden ittelleni.

 

Paapan kellotuunaus part 2. Yllä alkuperäinen, alla uudistettu versio. Tykkään ihan hurjasti!

 

Ikean puuhevosetkin vaihtoivat väriä.

Linnateräksen amppeleita, kynttiläjalkoja sun muita teräsjuttuja olen niin ikään vedellyt mustaksi.

Ja kaivoin laatikosta jo unohtuneen Raita-Jussin. Tämä on siis miehen lapsuuslelu, pappansa tekemä. Oli alkujaan keltavihreä, ja hajonnut osiin vuosien varrella. Jokunen vuosi sitten korjasin ja maalasin uudelleen, ja nyt pääsi taas esille.

 

Nahkis sai uuden pesän. Tää oli mun köyhän miehen wannabe-Eero Aarnion pastillinkorvike, mutta se ei ollut pitkäikäinen. Kerkesi olla muutaman päivän, kunnes pieni ystävämme oivalsi, että täähän on vessa - sekä sisä- että ulkopuolelta. Huoh. Mä luulen, ettei tämä jää meille... Nahkis ei yleensä luovuta hevillä, joten laitetaan kuvat talteen tänne, jotta näkyi, että meillä OLI hetken tämä aikas hauska Youzoon doonut.

Mukavaa sunnuntaita. :)

Keittiöjakkara

Ostin paikallisesta FB-ryhmästä emännänjatkon. Se oli aivan sympaattinen sellaisena rujona räpistyksenä. Ainoa meille istumaton osa oli punainen päällinen.

Nidoin päälliseen pitsiliinan päälle ja voilá, tuli vähän paremmin meille sopiva.

Samaan settiin täytyy esitellä lamppu, jonka niin ikään ostin fb-kirppikseltä ja vaihdoin siihen uuden varjostimen.

Jotenkin hauska.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, kylmästä huolimatta se on kevät nyt. :)

Koura

Meille pesiytyi FB:n sisustuskirppiksen kautta hitusen erikoinen esine, puinen käden mallinen tuoli.

Se oli alkuun puupinnalla. Kaunis niinkin, ja niin sen piti jäädä. Tiedättekö, vähän kontrastia... Mutta ei hemmetti, ei se vaan istunut meidän väriallergisiin silmiin, vaikka kuinka yritettiin.

Pääsiäisenä tuoli sai uuden pinnan. Ja kyllä, maalasin sääliä tuntematta, vaikka jonkun mielestä varmasti menikin kaunis puupinta pilalle.

Nyt istuu paremmin.

Kaikessa kummallisuudessaan aika vietävän hauska esine.

(ja tähän väliin muutama samalla räpsäisty kuva muista nurkista)

Aikas kiva. Tykkään.

Muutama pieni tuunaus

 

Mulle on kertynyt noita paksuja taulunkehyksiä, joista olen sitten aina tuunaillut jotakin. Tänään käytin viimeisen jemmakehyksen ja tuunailin siitä nypläystaulun. Tuossa roikkuu nyt astiakaapin päädyssä lusikkataulun alla.

 

 Netistä bongasin idean lasipulloista, jonne on heitelty valokuvia ja helmiä, kiviä, mitä lie sekaan. Kaverilta löytyi muutama kirkas pullo, joista pesin etiketit pois. Tulostelin sisälle muutaman hölmön parisuhdekuvan matkan varrelta ja yhteen pulloon nelijalkaiset kaverit. Pohjalle vähän helmiä, suolaa ja mitä nyt sattui löytymään ja koristukset pullon suihin - ja avot, siinähän ne. Aika hauskat, noin nopeana tuunauksena tehtynä. Ihan hitusen ehkä liian tuollaisia pikkusieviä mun makuun, mutta saavat jäädä.

Ja vielä yksi nahkakissan tuunaus. Muorin jäämistöistä jemmasin meille tuollaisen enkelin, jonka hiukset Alvin on tuunannut. Jostakin syystä tuon tukkaan on hirveän kiva käydä kiinni ja tehdä uusia kampauksia. Vaan on niin hölmön näköinen tuunattuna, että saapi jäädä tuollaiseksi. :)

Ihanaa viikonloppua sinulle, joka täällä piipahdit!