Keittiöjakkara

Ostin paikallisesta FB-ryhmästä emännänjatkon. Se oli aivan sympaattinen sellaisena rujona räpistyksenä. Ainoa meille istumaton osa oli punainen päällinen.

Nidoin päälliseen pitsiliinan päälle ja voilá, tuli vähän paremmin meille sopiva.

Samaan settiin täytyy esitellä lamppu, jonka niin ikään ostin fb-kirppikseltä ja vaihdoin siihen uuden varjostimen.

Jotenkin hauska.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle, kylmästä huolimatta se on kevät nyt. :)

Aina pyhin armain uljain unelma - ajatus historiasta

Vielä palanen tuosta edellisen postauksen Oskariseän sängystä. Kyseinen sänky on siis isovaarini veljen sänky. Olen viime aikoina lueskellut oman aikansa kansanmuusikkona tunnetun isovaarini (1900-1990) vanhoja ajatuksia, lauluja, kirjeitä ja runoja, ja löysin sieltä tekstin, jonka hän on kirjoittanut veljensä kuoleman jälkeen. Se oli taiteellinen, surullinen, runollinen ja kaunis, ja tänään tuosta tekstinpätkästä syntyi tyyny. Tyyny luontevasti päätyi tuohon Oskariseän sängylle.

Tekstin viimeinen lause on ehdottomasti tekstin kaunein lause:  

"Aina pyhin armain uljain unelma vaipuu hämärään talvisen lumen alle herätäkseen keväällä loistoon ja kirkkauteen."

Oskari-seän sänky

Roudasin meille pääsiäisenä Pohjanmaalta kotipuolesta vanhan puusängyn. Tää on ollut 1800-luvun loppupuolella syntyneen ja 1970-luvulla kuolleen Oskarin, isovaarin veljen, sänky. Oskari-seän sänky, noin pohjalaisittain.

 

Sänky on marinoitunut vuosikymmeniä vanhempien romuvarastossa, ja sen päälle oli kasattuna massiivinen hyllykompleksi, jonka alaosana tää siellä varastossa on toiminut. Kääks, mikä hirvittävä virka näin ihanalla esineellä. Se on ollut siinä niin kauan kun mä olen ollut olemassa. Kauemmankin. Mä oon tuota sänkyä tiiraillut monta vuotta, ja nyt viimein otin asiaksi sen meille napata.

Painepesurilla vettä kylkeen ja isäukko nikkaroi tähän välipohjan, koska sängyn etulevy/etuosa puuttuu. Siksi siihen täytyi viritellä tuo päällyspeite valuen reunan yli.

Sänkyvanhus on monista kohti tosi kulunut, mutta en aio tehdä sille mitään. On juuri viehättävä noin.

Sängyn päällä on peitto, jonka olen tehnyt jokunen vuosi sitten vanhoista pitsilakanoista ja tyynynliinoista. Nyt on silläkin sopiva paikka.

Sänky sijaitsee mun ompeluhuoneessani, jossa on kaikki ompeluelämän kannalta välttämätön.

Ja vielä tuo lamppu - ikean design-ihme, joka ei valaise mitään, mutta on aika nätti.

Luulen, että olis Oskari-seä tyytyväinen sänkynsä kohtaloon nyt.

Löytöjä

Selailin tuossa menneenä päivänä paikallista fb-kirppistä, ja sattui silmiini vanha koulutaulu, joka oli a) järjettömän nätti ja b) erittäin kukkaroystävällinen. Mä sen sitten nappasin itselleni, ja ihan ite kairasin sen tuohon seinään.  

Koulutaulut on hauskoja, mutta yleensä niiden aiheet ja värimaailmat ei istu meille. Tää on poikkeus.  Hirveen nätti minusta.

Taulu on siis mun ompeluhuoneeni seinällä. Se on sellainen huone, jota ei voi yleensä kuvata. Syitä on kaksi. Ensinnäkin tuo Ikean veikeä lamppuihme ei paljoa valaise. Työvalojen avulla toki ompelee sujuvasti, mutta ilta-aikana kattovalon avulla on turha alkaa mitään kuvaamaan. Toinen syy on vielä painavampi. Se on se, että huone on aina tolkuttoman sotkuinen. Mun luovuus roihuaa vain, jos kaikki tavarat, projektit ja materiaalit on levällään ja saat siitä sitten kattella ja valikoida ja visioida. Ei kauheen kotiystävällinen taipumus.

Ja sitten vielä yksi lämmin asia tähän pakkaseen: villasukat. Ostin villasukkakirppikseltä ehkä maailman kauneimmat sukat.

En ehkä ikinä riisu näitä.

Ikiruusuja

Kun isovanhempieni kotia vaarinkin sittemmin edesmentyä tyhjennettiin viime keväänä, otin mukaani ruusutaulun, joka oli perinnönjaon jälkeen jäänyt tyhjälle seinälle nököttämään.

Se oli ruusutaulu, jonka muori teetti 70-vuotissyntymäpäiväruusuistaan. Niistäkin kekkereistä on kohta jo 20 vuotta. Taulu on minusta aina ollut kaunis, ja se oli muorille merkityksellinen taulu, kun tuo 70 vuotta oli silloin hänelle jotenkin saavutus, vaikka pääsi kyllä juhlimaan hyvissä voimissa 80-vuotiskekkereitäänkin. Nuo kultareunaiset, puusivuiset kehykset eivät kuitenkaan olleet ihan tätä päivää, ja kun sovittelin taulua seinille, näytti se vain yksinkertaisesti liian mummomaiselta mun makuun.

Tuo oli onneksi helposti muutettavissa, ja kiitos Ikean, löytyi kultareunaisten kehysten tilalle hillitymmät valkoiset vitriinikehykset, joihin eilen ruusutaaulun napaloin. Samalla sain enemmän hengitystilaa kukkien ympärille.

Siinä se nyt on. Tykkään siitä ihan hirveästi.

Kellastuneissa ruusuissa alkaa jo aika näkyä, mutta se lieneekin tässä koko taulussa paras juttu. Sellaisia ikiruusuja.