Pikkusen mustaa

Mullon ollut viime aikoina tarvetta saada pikkusen mustaa tähän kotiin. 

 

Oon ystävystynyt mustan spray -maalin kanssa ja maalaillut jos jonkinmoista. Paapan tekemät puiset kellot näyttävät itse asiassa äärimmäisen hyviltä mustina. Tykkään!

  

Hoksasin yhtenä työpäivänä lounasseuraa pari minuuttia odottaessa kukkakaupan näyteikkunassa vanhoja lehmätauluja. Ilmeisesti ruotsalaisia, meinasi myyjä. Minä hain yhden ittelleni.

 

Paapan kellotuunaus part 2. Yllä alkuperäinen, alla uudistettu versio. Tykkään ihan hurjasti!

 

Ikean puuhevosetkin vaihtoivat väriä.

Linnateräksen amppeleita, kynttiläjalkoja sun muita teräsjuttuja olen niin ikään vedellyt mustaksi.

Ja kaivoin laatikosta jo unohtuneen Raita-Jussin. Tämä on siis miehen lapsuuslelu, pappansa tekemä. Oli alkujaan keltavihreä, ja hajonnut osiin vuosien varrella. Jokunen vuosi sitten korjasin ja maalasin uudelleen, ja nyt pääsi taas esille.

 

Nahkis sai uuden pesän. Tää oli mun köyhän miehen wannabe-Eero Aarnion pastillinkorvike, mutta se ei ollut pitkäikäinen. Kerkesi olla muutaman päivän, kunnes pieni ystävämme oivalsi, että täähän on vessa - sekä sisä- että ulkopuolelta. Huoh. Mä luulen, ettei tämä jää meille... Nahkis ei yleensä luovuta hevillä, joten laitetaan kuvat talteen tänne, jotta näkyi, että meillä OLI hetken tämä aikas hauska Youzoon doonut.

Mukavaa sunnuntaita. :)

Koura

Meille pesiytyi FB:n sisustuskirppiksen kautta hitusen erikoinen esine, puinen käden mallinen tuoli.

Se oli alkuun puupinnalla. Kaunis niinkin, ja niin sen piti jäädä. Tiedättekö, vähän kontrastia... Mutta ei hemmetti, ei se vaan istunut meidän väriallergisiin silmiin, vaikka kuinka yritettiin.

Pääsiäisenä tuoli sai uuden pinnan. Ja kyllä, maalasin sääliä tuntematta, vaikka jonkun mielestä varmasti menikin kaunis puupinta pilalle.

Nyt istuu paremmin.

Kaikessa kummallisuudessaan aika vietävän hauska esine.

(ja tähän väliin muutama samalla räpsäisty kuva muista nurkista)

Aikas kiva. Tykkään.

Muutama pieni tuunaus

 

Mulle on kertynyt noita paksuja taulunkehyksiä, joista olen sitten aina tuunaillut jotakin. Tänään käytin viimeisen jemmakehyksen ja tuunailin siitä nypläystaulun. Tuossa roikkuu nyt astiakaapin päädyssä lusikkataulun alla.

 

 Netistä bongasin idean lasipulloista, jonne on heitelty valokuvia ja helmiä, kiviä, mitä lie sekaan. Kaverilta löytyi muutama kirkas pullo, joista pesin etiketit pois. Tulostelin sisälle muutaman hölmön parisuhdekuvan matkan varrelta ja yhteen pulloon nelijalkaiset kaverit. Pohjalle vähän helmiä, suolaa ja mitä nyt sattui löytymään ja koristukset pullon suihin - ja avot, siinähän ne. Aika hauskat, noin nopeana tuunauksena tehtynä. Ihan hitusen ehkä liian tuollaisia pikkusieviä mun makuun, mutta saavat jäädä.

Ja vielä yksi nahkakissan tuunaus. Muorin jäämistöistä jemmasin meille tuollaisen enkelin, jonka hiukset Alvin on tuunannut. Jostakin syystä tuon tukkaan on hirveän kiva käydä kiinni ja tehdä uusia kampauksia. Vaan on niin hölmön näköinen tuunattuna, että saapi jäädä tuollaiseksi. :)

Ihanaa viikonloppua sinulle, joka täällä piipahdit!

Nypläystä

Sain pyynnön tehdä taulun, jonka raaka-aineet tulivat pyynnön tekijältä: vanhat taulun kehykset (alkujaan ruskeat), nyplätty pitsiliina, pari rimpsua pitsiä, neljä puista nypylää ja pahvinen mynsteri. Samalla opin jotakin uutta, nypläysvälineiden nimet nimittäin - google kertoi. :) Tällainen siitä sitten tuli, nypläystaulusta.

Aika huikea taito tuo nyplääminen - ja välineetkin vallan kauniita.

Tee-se-itse-naisen pitsirahi

Meillä on olohuoneessa sisustuksellinen ongelma. Se on istumapaikkojen puute. Tai oikeammin ongelma on nahkakissamme Alvin, joka aiheuttaa istumapaikkojen puutteen. Jostakin käsittämättömästä syystä vain tuo miehen mummon valkoinen puusohva saa olohuoneessa olla. Muut sohvat, olivat sitten uusia tai vanhoja, on sisustettu nahkapojan toimesta ulos. On siis turha haaveilla minkäänlaisista laiskanlinnoista, sohvista tai sohvatuoleista.

Pidempään on mietitty raheja, jotka saattaisivat nahkapojan kanssa jopa toimiakin. Eilen ostettiin Anttilan alennuksesta muutama harmaa rahi. Värinä tuo harmaa on sinänsä ok, kuten myös muoto, mutta kangas tyyliltään ei oikein istu meidän wannabe hitusen romanttinen ja vanhanaikainen -henkiseen kotiimme. 

Rahit maksoivat 20 e / kpl, joten ostettiin ne sillä ajatuksella, että ne uskaltaa hyvillä mielin tuunata. Jos menee pilalle, ei maailma, eikä talouskaan kaadu.

Kaivoin kaapeista pitsiliinoja, jotka päätin uhrata sisustuksellisen hyvän puolesta.

Ja sitten spray-maalia pintaan. Uskon siihen ajatukseen, että koska maali ei ole koskaan irronnut kankaista silloin, kun on niihin vahingossa eksynyt, ei irtoa silloinkaan, kun on tarkoituksella sumutettu. Kun maali oli kuivanut, irrottelin liinat, imuroin pinnan huolellisesti ja pyyhin vielä kostealla kaikki irtohilut pois. Mitään ei istuessa vaatteisiin jää, mutta aika näyttää, miten hyvin maali pinnassa pysyy.

Siinä ne nyt on. Ei nyt mitkään maailman huikeimmat taideteokset, mutta istuvat tähän kotiin vähän paremmin kuin täysharmaina.

Nahka-Spede seuraa taustalta, naureskelee olemattomiin partoihinsa ja hykertelee mielessään  ajatuksella siitä, josko kävisikin kusemassa jakkarat hetimmiten märiksi - ei tarvitsisi sitten montaa viikkoa käydä tarkistelemassa useita kertoja päivässä, että onko niihin sihdattu vai ei.