Pikkusen mustaa

Mullon ollut viime aikoina tarvetta saada pikkusen mustaa tähän kotiin. 

 

Oon ystävystynyt mustan spray -maalin kanssa ja maalaillut jos jonkinmoista. Paapan tekemät puiset kellot näyttävät itse asiassa äärimmäisen hyviltä mustina. Tykkään!

  

Hoksasin yhtenä työpäivänä lounasseuraa pari minuuttia odottaessa kukkakaupan näyteikkunassa vanhoja lehmätauluja. Ilmeisesti ruotsalaisia, meinasi myyjä. Minä hain yhden ittelleni.

 

Paapan kellotuunaus part 2. Yllä alkuperäinen, alla uudistettu versio. Tykkään ihan hurjasti!

 

Ikean puuhevosetkin vaihtoivat väriä.

Linnateräksen amppeleita, kynttiläjalkoja sun muita teräsjuttuja olen niin ikään vedellyt mustaksi.

Ja kaivoin laatikosta jo unohtuneen Raita-Jussin. Tämä on siis miehen lapsuuslelu, pappansa tekemä. Oli alkujaan keltavihreä, ja hajonnut osiin vuosien varrella. Jokunen vuosi sitten korjasin ja maalasin uudelleen, ja nyt pääsi taas esille.

 

Nahkis sai uuden pesän. Tää oli mun köyhän miehen wannabe-Eero Aarnion pastillinkorvike, mutta se ei ollut pitkäikäinen. Kerkesi olla muutaman päivän, kunnes pieni ystävämme oivalsi, että täähän on vessa - sekä sisä- että ulkopuolelta. Huoh. Mä luulen, ettei tämä jää meille... Nahkis ei yleensä luovuta hevillä, joten laitetaan kuvat talteen tänne, jotta näkyi, että meillä OLI hetken tämä aikas hauska Youzoon doonut.

Mukavaa sunnuntaita. :)

Kotijuttuja ja ihania turhakkeita

 

Mä olen viime aikoina karsinut ihan hurjasti tavaraa tästä kodista, jos sitten joitakin turhakkeita hankkinut tilallekin. Yksi jotenkin kamalan ihana turhake on tää munakaappi, jonka tilasin fb:n kautta. On siis ihan pirkanmaalaista käsityötä.

 

Meillä syödään todella paljon kananmunia, jonka vuoksi tää on jatkuvassa käytössä. Tätä ostaessa vähän epäilin, että tuleeko ihan oikeasti käytettyä vai laitanko kirpparille kuukauden päästä, mutta on ollut kyllä oikein toimiva juttu, kaunis ja kuitenkin käytännöllinenkin. Hyvä turhake.

Toisena turhakkeena mä olen ihastunut vesilahtelaisen Linnateräksen rautaisiin lyhtyihin ja amppeleihin. Osan olen ostanut ko. firman kotiesittelyistä, osan löytänyt kirpparilta.

Tummasta lyhdystä tykkään sellaisenaan, sen sijaan alkujaan ns. valkokultaiset amppelit maalasin hopeisiksi, sopivat tähän kotiin mukavammin näin. Tykkään näiden massiivisuudesta, samalla ilmavuudesta.

 

Tavaran karsimisen lisäksi täällä on pesty tai pesetetty, vähän maton koosta riippuen, kaikki matot, liinat ja verhot. Ne ovat vielä hetkisen odottelemassa ompeluhuoneen puusohvalla lattialle pääsyä, koska pari viikkoa sitten Taaville tehtiin isompi hammasoperaatio ja useamman heikkoon happeen päässeen kulma- ja poskihampaan poisto, jonka vuoksi varauduin oksenteluun ja veritahroihin, ja vähän pienemmässä mittakaavassa samanlainen operaatio on edessä lähiviikkoina Grislillä. Matot pääsevät lattiaan vasta kun kissojen operaatiot on hoidettu kunnialla loppuun. Tai no, Taavia nyt ei näytä ihan hirveästi tää mattokato haittaavaan, pääseehän niiden päälle kuolaamaan tuohon sohvallekin.



 

Ja minä, minä suunnittelen ystävän kanssa pidempää vaellusta vielä tälle syksylle ja olen onnellinen siitä, että voi jo vetää villasukat jalkaan (vaikka kyllä, vielä on kesää jäljellä).

Aurinkoa sun päivääsi. :)

Oskari-seän sänky

Roudasin meille pääsiäisenä Pohjanmaalta kotipuolesta vanhan puusängyn. Tää on ollut 1800-luvun loppupuolella syntyneen ja 1970-luvulla kuolleen Oskarin, isovaarin veljen, sänky. Oskari-seän sänky, noin pohjalaisittain.

 

Sänky on marinoitunut vuosikymmeniä vanhempien romuvarastossa, ja sen päälle oli kasattuna massiivinen hyllykompleksi, jonka alaosana tää siellä varastossa on toiminut. Kääks, mikä hirvittävä virka näin ihanalla esineellä. Se on ollut siinä niin kauan kun mä olen ollut olemassa. Kauemmankin. Mä oon tuota sänkyä tiiraillut monta vuotta, ja nyt viimein otin asiaksi sen meille napata.

Painepesurilla vettä kylkeen ja isäukko nikkaroi tähän välipohjan, koska sängyn etulevy/etuosa puuttuu. Siksi siihen täytyi viritellä tuo päällyspeite valuen reunan yli.

Sänkyvanhus on monista kohti tosi kulunut, mutta en aio tehdä sille mitään. On juuri viehättävä noin.

Sängyn päällä on peitto, jonka olen tehnyt jokunen vuosi sitten vanhoista pitsilakanoista ja tyynynliinoista. Nyt on silläkin sopiva paikka.

Sänky sijaitsee mun ompeluhuoneessani, jossa on kaikki ompeluelämän kannalta välttämätön.

Ja vielä tuo lamppu - ikean design-ihme, joka ei valaise mitään, mutta on aika nätti.

Luulen, että olis Oskari-seä tyytyväinen sänkynsä kohtaloon nyt.

Muutama pieni tuunaus

 

Mulle on kertynyt noita paksuja taulunkehyksiä, joista olen sitten aina tuunaillut jotakin. Tänään käytin viimeisen jemmakehyksen ja tuunailin siitä nypläystaulun. Tuossa roikkuu nyt astiakaapin päädyssä lusikkataulun alla.

 

 Netistä bongasin idean lasipulloista, jonne on heitelty valokuvia ja helmiä, kiviä, mitä lie sekaan. Kaverilta löytyi muutama kirkas pullo, joista pesin etiketit pois. Tulostelin sisälle muutaman hölmön parisuhdekuvan matkan varrelta ja yhteen pulloon nelijalkaiset kaverit. Pohjalle vähän helmiä, suolaa ja mitä nyt sattui löytymään ja koristukset pullon suihin - ja avot, siinähän ne. Aika hauskat, noin nopeana tuunauksena tehtynä. Ihan hitusen ehkä liian tuollaisia pikkusieviä mun makuun, mutta saavat jäädä.

Ja vielä yksi nahkakissan tuunaus. Muorin jäämistöistä jemmasin meille tuollaisen enkelin, jonka hiukset Alvin on tuunannut. Jostakin syystä tuon tukkaan on hirveän kiva käydä kiinni ja tehdä uusia kampauksia. Vaan on niin hölmön näköinen tuunattuna, että saapi jäädä tuollaiseksi. :)

Ihanaa viikonloppua sinulle, joka täällä piipahdit!