Pupuja ja puunappeja

Kurkisteluja kesälomaa kohti.

Meillä, niin miehellä kuin minullakin, alkaa kahden viikon päästä kesäloman eka osa. Vietämme kesäkuun puolivälissä pari viikkoa lomaa, sitten lisää viikkoja heinäkuun puolivälin jälkeen. Ihan käsittämätöntä, mihin tämä kevät on taas kadonnut. Tuntuu ihan huikealta, että kohta on jo loma. :)

 Itsellä on työkuvioiden suhteen tapahtunut puolen vuoden aikana hurjasti muutoksia työnkuvan muuttuessa ihan kokonaan, ja jossain kohtaa alkukevättä suuresti jo epäilin, että osaanko ikinä hoitaa näitä kuvioita niin, että kunnialla päästään kesään saakka. Ja tässä ollaan. Osasin mää. :)

Viikonlopun aikana valmistui monta hippasen kesken ollutta juttua. Tämä minikokoinen antiikkinallen menetelmillä valmistunut Pentti sai puuttuneet silmät ja kuononsa tänään.

Tekoturkiksen jämistä syntynyt Frederik -pupu valmistui jo aiemmin, vaan sai vaatetuksensa vasta tänään. Farkut ompelin miehen vanhojen farkkujen lahkeesta.

Eilen vietettiin miehen kanssa piiiiitkää televisioiltaa Netflixin parissa, ja upposin samalla pitkästä aikaa virkkaamisen maailmaan. Äitiltä tuli kirpputorikuormaan lähteväksi pussillinen villalankoja, ja päätin kokeilla, josko vielä osaisin. Harmaista villalangoista syntyi Iitu -pupu.

Laatikon kätköissä on lojunut muutamia rullia vanhaa ruostunutta rautalankaa, josta kieputtelin muutaman isomman rautalankasydämen. Tulipa rautalankarullat hyötykäyttöön. :)

(Sydämet, puput ja Pentti löytyvät täältä)

 Ja sitten joitakin viime aikojen löytöjä. Viime viikonloppuna kävin Tallinnassa työkavereiden kanssa. Siinä, missä suurin osa porukasta shoppaili vaatekaupoissa, vietin minä muutaman samanhenkisen kanssa aikaa vanhan kaupungin lukuisissa käsityökaupoissa, antiikkiliikkeissä, villasukkapuodeissa, pellavaliinapuljuissa... Sisäinen henkinen mummouteni henkäili villasukkien, pellavaisten servettien ja puunappien perään. Mukaan tarttui kasa ihastuttavia puunappeja ja aivan valloittava pellavaliina sekä pellavaservetit - ne täytyypi esitellä, kunhan saan liinan pöydälle.

Kirpparireissujen myötä kukkopillikokoelmani on kasvanut mukavasti. Tiedättekö muuten, tutkailin kukkopillejä myös Tallinnan antiikkiliikkeissä, ja hintaa oli kukkopilleillä järjestään 15 e. Hurjaa. Minä löysin näistä jokaisen eurolla tai kahdella.

Lisäksi äiti löysi kaappeja siivotessaan vanhan, oman vaarinsa aikoinaan Venäjältä tuoman maatuskan, joka pääsi muiden maatuskojeni kanssa samaan riviin. Taalainmaan hevosia mä vielä kovasti kaipailen - ei sun nurkistasi löytyisi uutta kotiaan etsiviä puuhevosia? Voisin tehdä vaikka jonkin sortin vaihtokauppaa. :)

Eilen käytiin Pirkkalan uudella Ropelli -kirppiksellä, jossa tuli vastaan jännittävä löytö. Karhulan ja Riihimäen lasipurkit pysäyttää minut aika usein, vaan lähinnä itse tiirailen pyöreitä Ihanne -tölkkejä. Keltaista Karhulan keittiötölkkiä en ole koskaan nähnyt, ja sen ostin äiten kokoelmiin. Hinta näin erikoisen värisestä tölkistä ei ollut mielestäni paha, 16 e. Erilaisia Karhulan ja Riihimäen tölkkejä on tullut vastaan kirkkaina, monensävyisinä vihreinä sekä tummanruskeina. Onko teillä parempaa tietoa, mahtaako näistä löytyä lisää jännittäviä värejä?

Meillä sunnuntai jatkuu rennosti, verkkaisesti ja aurinkoisesti.

 Iloa sinun päivääsi! :)

O niin kuin ompelupäivä

Arvatkaapa, mitä olen touhunnut viimeisimmät kauniit aurinkoiset päivät...? ;)

Nauttinut auringosta ompelukoneen ääressä. No juu, käytiin me tänään vähän pihallakin siivoamassa tuota minikokoista ja suureellisesti puutarhaksi kutsuttua pihanpahasta, vaan kyllä mua taas on nämä käsityöt vieneet lujempaa.

 Tänään valmistui kaksi pupua, Elna ja Piu.

Elna ja Piu, koska eivät lähtökohtaisesti jää meille, joutuivat heti sellofaaniin, jotta eivät ole välittömästi yltä päältä kissankarvoissa.

Pari iltaa sitten syntyi tämä minikokoinen nalle, joka näytti ihan Armilta. Tämä syntyi poikkeuksellisesti ilman ompelukonetta, ja on täysin käsin ommeltu. Armin turkki on mohairvillaa ja tassut nahkaa. Jäsenet ja pää ovat nivellettyjä. Työläs tehdä noin pieneksi, vaan siinähän se valmistui hiljalleen elokuvaa katsellessa.

Ja vielä ripakopallinen sydämiä. Sydämiä onkin nyt tehtyä niin antaumuksella, että taidan nyt siirtyä enemmän kaikenmoisten otusten ompelun maailmaan. Sydämet, puput ja mininalle menivät tänne.

Mulla olikin muutaman kuukauden verran ompeluton aika. Jotain pientä sain aikaan, mutta intoa ei oikein ollut. Nyt sitä taas riittää. Huomasin, että mähän olen oikeastaan paljon onnellisempikin silloin, kun tuota ompeluintoa riittää. Silloin pysyy se fiilis, että kyllä mä saan jotakin näkyvääkin aikaan, jos tuo fiilis ei välttämättä muussa arjessa ja työssä niin vahvimmillaan aina olekaan. Että siis lisää kaasua polkimeen. :)

Vaikka tämä(kin) kaunis ja aurinkoinen vapaapäivä meni pääosin sisällä istuessa, on mulla todistusaineistoa, että kävin ihan oikeasti ulkonakin. Tyhjättiin takapihalta talvisomistukset pois ja odotellaan nyt ruohon viherrystä pihaan. Ikkunan takana seurasi meidän touhujamme tiiviisti kaksi silmäparia.

Kaunista loppuviikkoa sinulle!

Viikonlopun tunnelmia

Joskus tulee se fiilis, ettei mikään näytäkään yllättäen hyvältä. Kaikki tavarat tuntuvat olevan väärissä paikoissa, ja kun alat siirtää ja muuttaa yhden paikkaa, tulee väistämättä eteen seuraavankin siirto, ja viimein on jokainen tavara ilman paikkaa, ja kaikki näyttää entistä kaameammalta. Tuo olotila iski minuun viikonlopun aikana, onneksi nyt ollaan jo sen paremmalla puolella. Siinä samassa tuli siivottua kunnolla.

Portaikon korkealla seinällä olevat hyllyt saivat viimein jotakin kannateltavaa. Alemmassa kuvassa oleva kummitädiltä joululahjaksi saatu kodin taulu löysi paikkansa antiikkihuoneessa olevasta vanhasta ovesta.

Sovitusnukke on yhä vailla jalustaa. Nukke on netistä löytyneiden ohjeiden vinkkaamana tehty omien mittojen mukaisesti pitkän paidan, maalarinteipin, sanomalehtisuikaleiden ja tapettiliisterin avulla. Päällimmäinen kerros on tehty vanhan kirjan revityistä sivuista. Nukke on toki ihan oikeisiin sovitusnukkeihin verratttuna aika kömpelö, mutta olemattomiin materiaalikustaannuksiinsa (siis se halpakaupasta löytynyt euron paita, tapettiliisteri sekä viisi rullaa maalarinteippiä) nähden toimii hyvin siinä pienessä vaateompelussa, mitä itse harrastan, ja onhan se kuitenkin omilla mitoilla tehty.

Etsinnän kohteena on ollut torsolle sopiva vanhanaikainen valkoinen mekko. Saas nähdä, koska moinen osuu kohdalle. Muutamia vanhanaikaisia hääpukuja olen huuto.netistä tutkinut, mutta sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt. Kaulassa olevat helmet ovat väripilkku huoneen vaaleassa maailmassa - sain ne vuosi sitten eräältä edellisen päiväkodin pieneltä pojalta. Teimme ystävänpäiväksi helmikoruja ystävälle, ja siinä, missä muut antoivat helmensä parhaalle kaverille tai yleensä äidille, antoi tuo pieni vintiö helmensä hurjan jännittyneenä minulle. Aina kesään saakka hän säännöllisin väliajoin varmisteli, vieläkö helmet ovat tallella. Kesällä vaihdoin työpaikkaa, ja kun myöhemmin syksyllä kävin tuolla entisessä ryhmässäni lapsia tapaamassa, tuli samainen poika heti kysymään, vieläkö muistan hänen antamansa helmet, ja vieläkö ne ovat minulla. Siksipä ne ovat siis huiman tärkeät minulle :)

Loputkin nuket ovat viikonlopun aikana saaneet vartalot ja vaatteet, ja osa nukeista siirtyi gradukirjojen seuraksi perunalaatikkokirjahyllyyn, osa muualle. Täytyy myöntää, että gradukirjahylly näyttää nyt hippasen houkuttelevammalta, josko siitä tarttuisi innostusta myös gradun kirjoittamiseen... ?

Huuto.netistä löytämäni nuket saapuivat postiin ja sitä kautta meille. Toinen saikin jo uudet kodin väriset vaatteet ja pääsi istumaan vanhalle Muurame -tuolille antiikkihuoneen nurkkaan. Kunhan vielä saan kaverinkin vaatteet valmiiksi niin uskoisin, että nyt on nukkekiintiö täynnä...

Niin, nukkejen lisäksihän meillä on myös arsenaali nalleja.

Tämä yksinäinen Bukowski vartioi kynttilää miehen mummolasta löytyneen sota-ajan arkun päällä. Arkku oli alkujaan kirkuvan punainen, joskin punaisen paksun maalipinnan alta löytyi klassinen armeijan vihreä pinta.

Ruokailutilan seinällä on kolme kuutiohyllyä, joissa jokaisessa on Bukowski -nalle. Samannäköiset nallet ovat kaikki eri kokoisia (kuten hyllytkin), ja taitavat muuten kaikki olla lahjoja äitiltä.

17.1.2002 olin naapurin teinipojan kanssa ensimmäisillä treffeillä. Päivälleen kahdeksan vuotta on tänään samaa polkua kuljettu, toivottavasti yhteistä tietä on edessäkin silmän kantamattomiin. :)