Aikaa

...ja kuinka monet päivät kuluvatkaan vain tekemättä mitään.

Viime viikolla olin nieluleikkauksessa, jonka vuoksi minulla on parin viikon sairasloma kurkkua parannellessa ja ääntä etsiessä. Nyt mulla olis periaatteessa aikaa. Aikaa tehdä ihan kaikkea sitä, mitä ei arjessa koskaan tunnu ehtivän...

Ja miten mä olenkaan tuon aikani kuluttanut? Olen maannut sohvalla peiton alla, katsonut televisiota tunnista toiseen, nukkunut, katsonut televisiota, nukkunut... Jumpe, siinähän se mun aikani sitten on mennyt.

Mitään sellaista, mitä ajattelin alunperin tämän kahden viikon aikana tehdä, en olen onnistunut tekemään. Ei ole ollut virtaa. Ja tyhmähän moinen ajatuskin oli, kyllähän mulle varsin selväksi tehtiin, että tämä kaksi viikkoa on oikeasti toipilasaikaa.

Jännittävää on se, että sitten kun on vähän turhan paljon aikaa ajatella ja vain olla, tulee hurjan ahdistuneeksi siitä, että aika menee hukkaan. Kun on hetken ihan luvan kanssa vapaalla siitä kaikesta arjen rumbasta, tulee syyllisyydentunne siitä, ettei pysty hyödyntämään tätä "vapaa-aikaa" ollenkaan tehokkaasti. Pitäis sitä ja pitäis tätä. Ja kumminkin valtaosa noista pitäis tehdä-asioista on asioita, joita ei todellakaan tarvi tehdä, ellei niin halua. Omia valintoja.

Ei se maailma varmasti kaadu, ellen saa tämän viikon aikana pestyä noita makuuhuoneen ikkunoita, maalattua meille rantautunutta kaappikelloa, kirjoitettua valmiiksi mediakulttuurin esseetä tai siivottua akvaariota. Tai jos kaatuu, niin olis varmaan kaatunut joka tapauksessa.

 Juku, että me ihmiset ollaankin aika tavalla kummallisia olentoja! Kippistän tuolle kummallisuudelle tänä iltana ensimmäisellä cocis-lasillisella reiluun viikkoon (moiselta colaholistilta se on kuulkaas aika kova suoritus). Huomenna aion olla vielä vetelämpi, laiskempi ja aikaansaamattomampi kuin tänään, ja aion olla tyytyväinen itseeni sellaisena. Kerrankin on aikaa vain olla. :)

(Vanhat herätyskellot saivat kavereita viime viikolla, kun huuto.netistä huutamani ihanuudet rantautuivat edellisten seuraksi. Mitään ei ole vedetty ja kaikki näyttävät mitä sattuu aikaa, joten täällä elellään siis varsin ajattomassa fiiliksessä.)

Ekomekkoja

En ole koskaan ollut innostunut vaatteiden ompelusta. Mielummin ompelen jotakin pientä ja sievää kotiin. Syynä ehkä sekin, ettei minulla ole oikeasti mitään ompeluoppeja hanskassa, vaan teen sen mukaan, mikä milloinkin sopivalta tuntuu. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin hurahtanut kokeilemaan erilaisia vaatekokeiluja kierrätyskankaista, ja innostus vain laajenee. Tässä viime aikojen tuunauksia.

Tämän pohjana oli halppiskaupasta löytynyt kahden euron pitkä intiaanityylinen hapsuhame. Se lyheni, hapsut leikkelin irti ja lisäsin pitsiä. Siis varsin kevyt tuunaus, vaan ei enää intiaanihenkinen.

Tämän mekon pohjana omat puhki kuluneet teinifarkut. Näihin ei ollut enää vuosiin ahteri mahtunut, joten lainasin kahdesta vanhasta kauluspaidasta nappilistat hameen sivuihin, ja jo mahtuu. :)

Nämä syntyivät miehen farkuista ja muutamasta vanhasta pitsiliinasta.

Ja sitten tämä viikonlopun hauskuus. Kyselin tässä kesän aikana perhe- ja tuttavapiiristä vanhoja kravatteja, ja sain niitä parin viikon aikana kasaan aikamoisen läjän. Osa kerrassaan kamalia, osa kauniimpia. Sinisävyisiä kertyi hameen verran. Loput, ne vähän hurjemman väriset, odottavat vielä vuoroaan. Täytyy kartuttaa kravattikokoelmaa ennen seuraavaa operaatiota, jotta saan taas tarpeeksi saman sävyisiä kasaan.

Tästä tuli aika hauska (kuvassa muuten vielä silittämättä, ups). En tiedä, tuleeko kamalasti käytettyä, vaan onhan tässä asennetta. Ja niin, työssäni päiväkodissa ei niin ole tarkkaa, mitä päälleen laittaa - tästä taitaa saada vain plussaa noilta pieniltä asiakkailta (onhan tässä sitä paitsi mukana muutama 1990-2000-luvun vaihteen hittikravattikin Mikki hiirineen ja Nalle Puheineen). Eipä ole mulla ennen ollutkaan näin merkkitietoista vaatetta, tähän pääsi huippubrändejäkin aina Hugo Bossista ja Pierre Cardinista Burberryyn. :)

Ja niitä aiemppia blogissa esiteltyjä farkkutuunauksia löytyy seuraavasta linkistä:

http://eenuca.blogspot.com/2010/04/farkkujen-uusi-elama.html

Luova leikki -lahja ja isoäidin tyynyn ohje

Mari kyseli jokin aika sitten ohjetta isoäidin tyynyyn. Samalla, kun väsäilin Mummu-Ruususen kotiin Luova leikki -lahjaa, päätin kuvata tuon tyynyn teon vaiheet ja väsäillä jonkinlaista ohjeen tynkää. Tämä ohje on siis taas omasta päästä visioitu, joten ei välttämättä ole se "oikea" isoäidin tyynyn tekotapa. Toimii kuitenkin.

1. Minun tyynystäni tuli halkaisijaltaan n. 40 cm, ja näillä mitoilla tyynyyn tarvitaan keskiosapala (ympyrä n. 15 cm halkaisijaltaan) ja saman kokoisen palan vahvaa kovikekangasta, mielellään liimapintaista, kovikehuopa on oikein hyvää.

2. Ympyrä silitetään kiinni kovikehuopaan ja leikataan molemmat samankokoisiksi.

3. Reunuskankaan mitat minun tyynyssäni 40 x 120 cm, mutta kannattaa tehdä sen mukaan kuin hyvältä näyttää.

4. Reunuskankaan molempiin pitkiin sivuihin neulotaan nauhakujat.

5. Toiseen nauhakujaan pujotetaan nauha ja kiristetään ympyräksi.

6. Avoimet sivut ommellaan yhteen nurjalta (älä ompele ihan loppuun asti, että saat toiseenkin nauhakujaan nauhan).

7. Keskipala nuppineulataan kiinni ympyräksi kiristetyn reunuskankaan päälle ja siksakoidaan tiheästi kiinni.

8. Pitsi ommellaan keskiosan ympärille.

9. Pitsi saattaa jäädä kirpistelemään, mutta silittämällä ja vähän reunoista venyttämällä sen saa kyllä pysymään suorassa.

10. Pujota toiseen nauhakujaan nauha ja kiristä ympyräksi = täyttöaukko. Ompele taustalappu, joka ommellaan yhdeltä sivultaan kiinni täyttöaukon taakse, ettei täyte pääse karkailemaan. Täyttöaukosta täytettä voi lisätä ja vähentää. Liian täydeksi tyynyä ei kannata täyttää, ettei tyyny muutu palloksi.

Valmis tyyny takaa ja edestä.

Tällainen Luova leikki -lahja lähti siis Marikalle vaaleanpunaiseen ja ruusuiseen Mummu-Ruususen kotiin. Toivottavasti kelpaa.

aNNa, Onnenkyynel ja pm, teidän lahjanne ovat vielä hautomossa. :)

Tilkkupeittoja pienille keskosvauvoille

Blogimaailmasta löytyi aivan ihana keräys, johon aion minäkin osallistua.

Nupulle peitto on syksyn 2010 aikana toteutettava keräys, jonka tarkoituksena on kerätä Helsingin Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osaston keskosille tai muuten teho-osastolla yöpyville vauvoille pieniä tilkkupeittoja.

Keräyksen toteuttaja on pienen keskosvauvan äiti, joka ylläpitää asiasta blogia osoitteessa http://nupullepeitto.blogspot.com/. Osoitteesta löytyy Nuppupeiton tarkemmat ohjeet ja tarkempaa tietoa keräyksestä. Keräyksen toteuttajan luvalla ja toivomuksella tietoa keräyksestä saa levittää blogimaailmassa eteenpäin, jotta mahdollisimman moni lähtisi ompelutalkoisiin mukaan.

Ihana idea. Tähän aion myös oman osuuteni tehdä. Peitot ovat tosiaan pieniä, 40 cm x 40 cm - 50 cm x 50 cm kokoisia, joten niissä ei ihan hurjaa työtä ole. Siispä kankaat esille ja ompelukone hurisemaan. 

Osallistuthan sinäkin?

Olohuone ja ruokailutila

Olen viettänyt tänään kuumepäivää kotona peiton alla. Se räkäisten suukkojen, päin pärstää suunnattujen aivastusten ja yskäyksien sekä ruokalautasella ja juomalasissa ruokailussa vierailevien kuolaisten sormien määrä työpäivän aikana päiväkodissa on sen verran huikea, että ei ole ihme, kun kausiflunssat tarttuvat. Se on noita työelämän ihania puolia. :) Toisaalta kymmenen vuoden päästä on varmaan niin tiukka vastustuskyky, ettei mikään pöpö tartu vaikka suoraan verenkieroon ruiskutettaisiin.

Päivä on mennyt sohvalla torkkuen ja blogeja tutkien. Sen verran sain illasta aikaan, että kuvasin meidän yhdistetyn olohuoneen ja ruokailutilan, keittiöhän meillä onkin on erikseen.

Olohuone ja ruokailutila olivat tiloja, jotka ensimmäisinä tännne muuttaessamme otimmee työn alle. Värimaailma oli kompromissi miehen kanssa; valkoista, mustaa ja tumman ruskeaa, ja tila on tarkoitus pitää kohtalaisen selkeälinjaisena.

Ruokapöytä tehtiin itse, tuolit ovat löytyneet kirppareilta ja miehen mummon jäämistöistä. Ruokapöydän viereisellä seinällä on tummapeiliset liukuovikaapistot - ne säilövät sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa ja avartavat tilaa kivasti.

Päätyseinä, joka avautuu pienen puutarhamme puolelle, on kokonaan valkoisten verhojen takana. Seinällä on paljon ikkunoita ja terassin ovi, joten verhoratkaisu oli käytännöllisempi ja helpompi toteuttaa näin kuin verhottaa jokainen ikkuna erikseen.

Siinäpä se. Tällaisessa tilassa minä olen tämän päivän sairastellut.

Loppuviikosta laatikkoon tupsahti postilaatikkoon ekaluokkansa aloittaneen kummipojan kirje. Hauska. Kiitos Tomi!

Posti toi mukanaan myös arvontapalkinnon, jonka voitin Sarpan Valkoisten ruusujen kodin arvonnasta. Pellavaisen Home -kyltin lisäksi paketissa oli Tervetuloa -tarrateksti. Kiitokset ihanasta palkinnosta, Sarppa. Tykkään!

Ihanaista viikonloppua!

Mummomaisissa mietteissä

Tämän Beautiful blogger awardin sain Heidin väkerryksistä, Pieneltä Pilvenhattaralta ja Villa Harmoniasta. Kiitos kaunis, teille jokaiselle tunnustaneelle se kuuluisi myös takaisin. Jokin aika sitten jaoin jo tämän eteenpäin, joten nämä tunnustukset pidän tiukasti itselläni. :)

Toinen tunnustus tuli Onnesta unelma -blogista sekä Palasia Neiti Kevätauringon ja Joulupojan elämästä -blogista. Kaunis kiitos myös teille, napatkaahan tämä tunnustus myös itsellenne paluupostina takaisin, kivat blogit molemmilla ja ovat tunnustuksensa ansainneet.

Tämän tunnustuksen sääntöihin kuului

1. jakaa tunnustus eteenpäin viidelle ihanalle blogille

2. kertoa kolme asiaa, jota rakastaa

3. ja liittää mukaan itselle tärkeä kuva, ja selitys, miksi

Tämäkin tunnustus taitaa olla levinnyt kulovalkean tavoin, mutta laitan sen silti eteenpäin: mikäli saat tämän jo toiseen tai kolmanteen kertaan, äläpä siitä välitä. Haluan silti kertoa, että blogisi on niin ihana, että tämä lähtee sinulle joka tapauksessa.

Nuo viisi ihanaa blogia ovat

Kattojen Yli

Villa Linus

Pieni Pilvenhattara

Matkalla kotiin

Mammankammari

Kolme asiaa, jota rakastan... Hmm, taitaa tulla aika lyhyt ja tavanomainen lista, mutta tähän menisi 1) ihana mies, 2) omat vanhemmat ja 3) kaikki muut ihanat ihmiset, joita matkan varrelta on löytynyt ja vierelle jäänyt.

Tärkeässä kuvassa yksi elämän rakkaista ihmisistä, muori 83 v. Tätä meidän välisemme isovanhempi-lapsenlapsisuhde on varsin tiivis ja kaikkea muuta kuin vaaleanpunainen, ruusuntuoksuinen mummous. Ensimmäiset 18 vuotta saman katon alla yhteiseloa ja sen jälkeen varsin tiivistä yhteydenpitoa on tehnyt meidän suhteestamme aktiivisen, arjenmakuisen ja välillä varsin riitaisan, silti niin tärkeän suhteen. Ihminen, jonka myötä olen oppinut niin paljon ihmisyydestä, arjen iloista ja suruista, haasteista ja vastoinkäymisistä, elämän ratkaisuista ja valinnoista, vastakohtaisuuksista, ihmiselämän raadollisuudesta, ihanuudesta ja kummallisuudesta, elämästä ylipäätään.

Esikoulutehtävä vuodelta 1990.

Partakarvojen nyppimistä, iltahalauksia, lahjonta-uhkailu-kiristys -keinoja, palkkiolistoja liikkumisesta, kiivaita keskusteluja, vanhainkodilla uhkailua, köppäilyä ja hölmöilyä, yhteistä ajanvietettä, askartelua, käsitöitä ja kahdenkeskeisiä nallentekokursseja, kynsien lakkausta, tietojen vaihtamista sukulaisista, asioiden kauhistelua ja ihastelua, jännittäviä ostosreissuja ja pitkiä puheluita koomisia puhelinvastaajaviestejä unohtamatta - sitä on meidän mummoutemme. Mummoutta, joka on kaukana säröttömästä idyllimielikuvasta, mutta joka on niin todellista, realistista, tiivistä ja rakastettavaa, etten hetkeäkään vaihtaisi pois. Parasta mummoutta juuri minulle. :)

Mummokkaita aatteita kaikille mummoille ja mummonmielisille!

Arvonnan voittajat

Elokuinen arvonta blogissani päättyi 31.8, ja voittajatkin jo arvottiin, vaan nettiongelmien vuoksi ne paljastuvat teille vasta nyt.

Elikkäs

Virpi,

sinua odottaisi täällä valkoinen toilettipaketti, jossa wc-rulla -sydän, lihotuspilleritaulu, wc-kyltti ja maitosaippua 

ja

Hanni,

sinulle täällä olisi valko-beige toilettipaketti, jossa wc-sydän, wc-kyltti, vaniljasaippua ja uppo-nallen pissitaulu.

Laittakaahan sähköpostilla osoitetta tulemaan, niin heitän paketit postipojan matkaan.

Kiitokset kaikille osallistuneille, teitä olikin hurjan paljon! Nyt pyrin taas aktivoitumaan tässä blogielämässä ja käyn viikonlopun ja ensi viikon aikana tutkimassa teidän ihania blogejanne, niin vanhojen tuttujen kuin uusien vierailijoidenkin osalta.

Niin ja muuten, minuakin onni potkaisi - voitin Sarpan Valkoisten ruusujen kodin arvonnassa ja jännityksellä odottelen siis minäkin arpajaispalkinnon saapumista postilaatikkooni. Enpä olekaan ennen arvonnoissa voittanut. Jee!