Roudasin meille pääsiäisenä Pohjanmaalta kotipuolesta vanhan puusängyn. Tää on ollut 1800-luvun loppupuolella syntyneen ja 1970-luvulla kuolleen Oskarin, isovaarin veljen, sänky. Oskari-seän sänky, noin pohjalaisittain.
Sänky on marinoitunut vuosikymmeniä vanhempien romuvarastossa, ja sen päälle oli kasattuna massiivinen hyllykompleksi, jonka alaosana tää siellä varastossa on toiminut. Kääks, mikä hirvittävä virka näin ihanalla esineellä. Se on ollut siinä niin kauan kun mä olen ollut olemassa. Kauemmankin. Mä oon tuota sänkyä tiiraillut monta vuotta, ja nyt viimein otin asiaksi sen meille napata.
Painepesurilla vettä kylkeen ja isäukko nikkaroi tähän välipohjan, koska sängyn etulevy/etuosa puuttuu. Siksi siihen täytyi viritellä tuo päällyspeite valuen reunan yli.
Sänkyvanhus on monista kohti tosi kulunut, mutta en aio tehdä sille mitään. On juuri viehättävä noin.
Sängyn päällä on peitto, jonka olen tehnyt jokunen vuosi sitten vanhoista pitsilakanoista ja tyynynliinoista. Nyt on silläkin sopiva paikka.
Sänky sijaitsee mun ompeluhuoneessani, jossa on kaikki ompeluelämän kannalta välttämätön.
Ja vielä tuo lamppu - ikean design-ihme, joka ei valaise mitään, mutta on aika nätti.
Luulen, että olis Oskari-seä tyytyväinen sänkynsä kohtaloon nyt.
