Pohjanmaalta kotiutettua

 Vietimme pitkästä aikaa viikonloppua kotiseuduilla Pohjanmaalla. Mulla oli oikein materialistinen viikonloppu, sillä ihmisillä tuntui olevan tarvetta luopua tavaroistaan ja minulla oli oikein halukas olo vastaanottaa kaikenlaista jännittävää. :)

Ensimmäinen jännittävyys on tämä kello. Kello on jo vuosia sitten maisterilahjaksi saamani, paapan veistämä kello (määhän valmistuin oikeasti ja virallisesti vasta viime keväänä, vaan koska kellon veistäjä siirtyi vihreämmille veistomaille jo ennen minun valmistumistani, sain valmiiksi tehdyn kellon jo etuajassa). Mulla on ennestään monenlaisia paapan tekemiä kelloja ja peilejä, puunvärisiä, ja uskaltauduttiin äitin kanssa visioimaan tämän yhden maalaamista valkoiseksi. Äiti toteutti urakan, ja nyt uudessa kuosissaan oleva ihana kello muutti meille Pirkanmaalle takaisin.

Joskus parikymmentä vuotta sitten ennen joulua askarreltiin muorin kanssa himmeleitä. En mää kyllä vissiin mitään tästä tehnyt, kunhan olin mukana ja kuvittelin tekeväni - ja sehän siinä tietysti tärkeintä olikin, olla mukana ja kuvitella olevansa ratkaisevan tärkeä auttaja himmelin teossa. Valmiita himmeleitä on vuosikymmeniä roikkunut sen huoneen katossa, jossa me Pohjanmaan reissuilla vaarin kodissa yövymme, ja kun yhtenä iltana nukkumaan mennessä himmeleitä pääni päällä tuijottelin, rohkenin aamulla kysymään vaarilta, josko saisin niistä yhden. Ja sainhan minä.

 

Miehen siskolta meille kotiutui Kanadassa muinoin asuneen, jo vuosikymmeniä sitten kuolleen sukulaisen vanhoja koruja. Vanhoja rintaneuloja, kalvosinnappeja ja korvakoruja, kaikenmoisia, jännittäviä.

Nämä pitsi-ihanuudet sen sijaan kotiutuivat meille jo menneellä viikolla. Vanhemmalla ystävällä on koti täynnä kaikenmoisia vanhoja aarteita, ja aina toisinaan hän nurkkia tutkiessa laittaa viestiä milloin minkäkinlaisesta esineestä, joka voisi haluta uuden kodin. Nyt oli tarjolla hurja määrä pitsilakanoita ja pitsiliinoja (kuvassa vain ihan pieni osa), jotka sitten kävimme hakemassa uuteen kotiinsa. Ystävällä on ikäiseni poika, vaan koska tuo maailmanmatkaaja ei ole halukas ennakkoperimään vanhoja aarteita eikä kuljettamaan niitä rinkassa ympäri maailmaa, on minulla onni toimia sijaisennakkoperijänä. :)

Jotakin tuli ommeltuakin. Tämä istuintyyny työkaverille valmistui menneellä viikolla.  

Kirpparilta kahdella eurolla löytyneestä keskeneräiseksi jääneestä pitsihuivin leikkelin kappaleiksi, yhdistin ruskeaan kankaaseen ja ompelin kasan sydämiä.

Ja niin, sitten niitä kravattihameita. Punainen hame valmistui heti edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen samana iltana, ja alempien kuvien musta-valko-harmaa valmistui Pohjanmaan reissulla. Vielä olisi nelisenkymmentä kravattia odottamassa, vaan ehkäpä nyt saavat hetkisen odottaa. Seuraavaksi taas jotakin muuta.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

Krakailua

 Jokunen vuosi sitten sain idean väsätä kravattihameen, ja koska jotkut asiat paisuu vähän käsistä, on sen seurauksena mulla ollut keräiltynä tuttavilta ja osteltuna kirppareilta lähemmäs sata kravattia, jotka ovat jääneet kaappiin hapettumaan ja odottamaan jatkokäyttöä. Silloin ensimmmäisessä aallossa syntyi tämä sinisävyinen mekko, joka muiden kravatti-/farkkuhametuunausten kera löytyy myös näistä postauksista:

http://www.eenuca.blogspot.fi/2011/02/kierratysmekkoja.html

http://eenuca.blogspot.fi/2010/09/ekomekkoja.html

http://eenuca.blogspot.fi/2010/04/farkkujen-uusi-elama.html

Kravatteja olen hyödyntänyt myös farkkkuhameiden lisäyksinä, vaan jokin aika sitten valmistui toinen kokonaan kravateista tehty hame, tällä kertaa kelta-ruskea -teemalla. Koska olen erittäin epämerkkitietoinen, on mun vaatteissani ekaa kertaa monia arvokkaita ja hienostuneita merkkejä edustettuna - ja vielä kaikki samassa vaatekappaleessa. :)

Näihin kravattihameisiin mulla on outo inho-rakkaussuhde. Ovat niin kummallisia ja omituisia vaatekappaleita, että toisinaan muhivat kaapissa kuukausikaupalla, ja useamman kerran olen meinannut paiskata UFFin laatikkoon koko karmeudet. Vaan sitten taas koittaa aika, että hoksaan tykkääväni näistä eriskummallisista luomuksista, ja kaivan ne kaappien kätköistä taas aktiivikäyttöön.

 

Nyt innostuin näistä omituisuuksista niin, että kaivoin kaapeista myös kaikki siellä hautuneet kravatit, ja sommittelin tulevia ompeluksia. Kravatteja on kertynyt niin paljon, että niistä saa 3-4 hametta, kunhan vain jaksaa ommella. Tänään ajattelin, että aloitan.

Tein värisommitteluja yläkerran ompeluhuoneen lattialla eilen iltana, ja fiksuna tyttönä jätin nuo kravatit lattialle odottamaan tätä iltaa. Kissathan niistä olivat riemun repineet työpäivän aikana, ja kotiin tullessa kravatteja oli pitkin poikin portaikkoa ja olohuoneen lattiaa. Vaan kuljettaminen oli kuitenkin ollut asian ydin, ja kravatit olivat selvinneet kissojen päivätansseista ehjin nahoin.

Ai niin, ja koska aktiiviapulaiseni Kertun on pakko päästä tutkimaan joka paikka, löytyi tällä kertaa parhaaksi makuupaikaksi kravatteja sisällään säilönyt säilytyskassi. Vielä, kun pohjalla oli muutama kravatti, oli niiden päällä oikein hyvä makoilla ja väijyä muuta maailmaa kirkkaan muovin läpi. :)

Kierrätysmekkoja

 Hellurei pitkästä aikaa!

Meinaa minulla olla kovin pitkät postausvälit tätä nykyä, tuntuu tuo arki työn ja kahden opinahjon parissa vähän turhankin tiiviiltä. Vaan tänään otin vapauden viettää laatuaikaa ompelukoneen kanssa. Muutaman tuttavan avustuksella varastoon on kertynyt aikamoinen kasa rikkinäisiä tai vanhoja, vähän liian pieniä farkkuja odottamaan jatkokäyttöä.

 Samoin löytyy kasa erilaisia kravatteja, joita jäi yli viimeisimmästä kravattimekosta. Tänään päätin näitä sitten alkaa uuteen muotoon tuunailemaan.

Tämä ensimmäinen hamonen syntyi työkaverin vanhoista farkuista (kiitosta vaan Liisa, siinä ne nyt on uudessa muodossaan).

 Tässä seuraavassa (ylä- ja alakuva) oli vähän enemmän haastetta. Farkut ovat miniteinikokoa, ja minulle siis vyötäröstä auttamatta liian pienet. Sekalaisesta kokoelmasta kravatteja ompelin taakse lisäkaistaleen, ja tästä tulikin sitten oikeastaan aika veikeä.

Tämä mekko (ylä- ja alakuva) on tehty samoin kuin edellinen, tähän käytin karmeita punaisia ja violetteja kravatteja ja edelleen aivan liian pieniä teinifarkkuja.

Tämä viimeinen hame syntyi hirmuisen kapeista ja pienistä caprifarkuista ja veljen vanhasta farkkutakista. Neljä ompelukoneen neulaa meni poikki, neljä hametta tuli valmiiksi, että aika sopiva saavutus. Vielä on aikamoinen farkkukasa jäljellä työstöä odottamassa, samoin kokoelma keltaisen ja ruskean sävyisiä kravatteja, niitä kun vielä löytäisin jostakin lisää niin saan seuraavan kokonaan kravateista tehdyn hameen valmiiksi.

Sellaista ompeluksia tänään. Kiitän paljon kaikista onnitteluista, joita tuli tuon hääpostauksen jälkeen. Sitä on nyt reilu kuukausi takana rouvana oloa ja viime viikolla saapui viimein uusi ovikyltti yhteisellä sukunimellä. Hieno oli. :)

Voikaahan hyvin ihanat blogiystävät! 

Aiempia kierrätysmekkotuunauksia löytyy 
http://eenuca.blogspot.com/2010/09/ekomekkoja.html
http://eenuca.blogspot.com/2010/04/farkkujen-uusi-elama.html

Ekomekkoja

En ole koskaan ollut innostunut vaatteiden ompelusta. Mielummin ompelen jotakin pientä ja sievää kotiin. Syynä ehkä sekin, ettei minulla ole oikeasti mitään ompeluoppeja hanskassa, vaan teen sen mukaan, mikä milloinkin sopivalta tuntuu. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin hurahtanut kokeilemaan erilaisia vaatekokeiluja kierrätyskankaista, ja innostus vain laajenee. Tässä viime aikojen tuunauksia.

Tämän pohjana oli halppiskaupasta löytynyt kahden euron pitkä intiaanityylinen hapsuhame. Se lyheni, hapsut leikkelin irti ja lisäsin pitsiä. Siis varsin kevyt tuunaus, vaan ei enää intiaanihenkinen.

Tämän mekon pohjana omat puhki kuluneet teinifarkut. Näihin ei ollut enää vuosiin ahteri mahtunut, joten lainasin kahdesta vanhasta kauluspaidasta nappilistat hameen sivuihin, ja jo mahtuu. :)

Nämä syntyivät miehen farkuista ja muutamasta vanhasta pitsiliinasta.

Ja sitten tämä viikonlopun hauskuus. Kyselin tässä kesän aikana perhe- ja tuttavapiiristä vanhoja kravatteja, ja sain niitä parin viikon aikana kasaan aikamoisen läjän. Osa kerrassaan kamalia, osa kauniimpia. Sinisävyisiä kertyi hameen verran. Loput, ne vähän hurjemman väriset, odottavat vielä vuoroaan. Täytyy kartuttaa kravattikokoelmaa ennen seuraavaa operaatiota, jotta saan taas tarpeeksi saman sävyisiä kasaan.

Tästä tuli aika hauska (kuvassa muuten vielä silittämättä, ups). En tiedä, tuleeko kamalasti käytettyä, vaan onhan tässä asennetta. Ja niin, työssäni päiväkodissa ei niin ole tarkkaa, mitä päälleen laittaa - tästä taitaa saada vain plussaa noilta pieniltä asiakkailta (onhan tässä sitä paitsi mukana muutama 1990-2000-luvun vaihteen hittikravattikin Mikki hiirineen ja Nalle Puheineen). Eipä ole mulla ennen ollutkaan näin merkkitietoista vaatetta, tähän pääsi huippubrändejäkin aina Hugo Bossista ja Pierre Cardinista Burberryyn. :)

Ja niitä aiemppia blogissa esiteltyjä farkkutuunauksia löytyy seuraavasta linkistä:

http://eenuca.blogspot.com/2010/04/farkkujen-uusi-elama.html

Farkkujen uusi elämä

Viimeisen vuoden aikana minusta on tullut mekkoihminen - pitkiä housuja, farkkuja varsinkaan, en oikein osaa enää käyttääkään. Farkku materiaalina kuitenkin miellyttää. Kuluneen vuoden aikana olen muokannut useita omia ja perhepiirin pieniksi menneitä tai puhki kuluneita farkkuja uuteen muotoon ja niillä on taas käyttöä - ei enää farkkuhousuina vaan farkkuhameina. Sovitusnuken päällä oleva juhlakokeilu (joka tosin odottaa vielä ensikäyttöään) valmistui pienistä farkuista, tyllistä, taftista ja pitsistä.

Alakuvan mekon kankaat ovat uusia ja tulivat maksamaan kaksi euroa - hameen tein kaksista Kuljun Kartanosta ostetuista euron poistofarkuista, jotka olivat tietystikin niin pienet, etteivät päälle mahtuneet, mutta muokattuina toimivat hyvin.

  

Alakuvan mekko oli ensimmäisiä mekkokokeilujani vuosi sitten, eikä siitä tullut ihan sellainen kuin toivoin. Käytössä on kuitenkin ollut, ja niin, tässähän on melkein antiikkiarvoa - hameessa on palasia sekä äidin, veljen että miehen farkuista.

Myös tämän mekon kankaat löytyivät Kuljun Kartanon poistokorista, farkuista sekä harmaasta jakkumekosta. Tämä oli hetken mielijohteesta tehty, eikä nyt niin edustava, mutta menee päiväkodin tohinoissa ja kotikäytössä.

Alakuvan hame on ehtaa kierrätystä - omista turhan pieniksi menneistä farkuista väkerretty.

Näiden pohjana toimivat Kuljusta ostetut euron caprifarkut.

Tämä pääsiäisen aikaan syntynyt mekko olikin hintaluokassaan huikeimpia, sillä siihen käytin kolme euron hintaista poistomekkoa. :)

Tämä viimeisin valmistui tänään. Pohjana toimivat omat puhki kuluneet farkut. Päälle ompelin niitä farkkukankaan palasia, joita edellisistä tekeleistä on varastoihin jäänyt. Kokoomateos siis.

Sellaisia väkerryksiä tälle viikonlopulle. Kiitokset kaikista kommenteista, joita olette jättäneet - mukavaa myös, että teitä uusia lukijoitakin on tullut!

Ihanaa ja keväistä alkavaa viikkoa!