Vielä viimeisiä turvakavereita

Mä olen aiemminkin kirjoittanut muutamaan kertaan ystäväni Tuulian organisoimasta keräyksestä, jossa kerätään käsintehtyjä pehmoleluja TAYS:in lastenosaston pienille potilaille. Mä olen aiemmin tehnyt tähän keräykseen parikymmentä pehmoa; kuusi pupua, yhden nallen, seitsemän mitä-lie-örkkiä, neljä siiliä ja viisi kissaa. Pääsiäisen pyhinä rykäisin vielä kunnon loppukirin.

Keräyksen viime metreillä valmistui mukaan vielä yhdeksän haita.

Lisäksi jämäkankaista syntyi kaikkineen 19 kaikenkirjavaa pöllöä, tuollaista simppeliä mallia, joita oli kohtuunopea tehdä useampiakin. Nyt mun saldoni on 51 pehmoa, ja alkaapa tuo keräyskin olla lopuillaan.

Jos näistä otuksista tarttuu iloa tai turvaa edes yhdelle pienelle potilaalle, niin tavoite on saavutettu. :)

 Mä olen elänyt koko talven ja alkuvuoden jotenkin kummallisessa hyperaktiivisen levottomassa tilassa, eikä mikään sellainen, mikä on innostanut aiemmin, ole napannut tippaakaan. Ollut jotenkin tarve pysyä liikkeellä, viettää paljon aikaa ihmisten kanssa siellä sun täällä ja urheilla. Nyt alan hiljalleen olla taas ihan oma tylsä itseni, ja innostua uudelleen myös niistä aiemmin inspiroineista asioista, kodista, käsitöitä, kaikenlaisista pikku tuunauksista. Tiedä sitten, onko se hyvä vai paha. :)

Mutta noihin tuunauksiin ja uusiin sisustusinnostuksiin liittyen - to be continued.

Umpipöllöä

 Sain kahdelta tutulta toivomuksen pöllöstä. Pöllöjä en olekaan ommellut piiitkään aikaan.

En tehnyt kahta. Tein yhdeksän.

Mustanpuhuva Ester rakastaa musiikkia ja jammailua, mutta viihtyy myös hyvän kaunokirjallisuuden parissa.

Harmaa Olga on hiljainen ja ujonpuoleinen pöllö, joka nauttii rauhallisista hetkistä, luonnosta ja teestä.

Hertta on hyvin kiinnostunut maailman asioista ja seuraa tarkasti, mitä ympärillä tapahtuu. Hertta lukee paljon uutisia ja seuraa ajankohtaisia tapahtumia. Hän ottaa mielellään osaa keskusteluihin ja kirjoittaa aktiivisesti yhteiskunnallisia kannanottoja päättäjille ja korkeille vaikuttajatahoille.

Pauli on yksinkertainen olento. Hän on hyväntahtoinen ja onnellinen pöllö, mutta harvoin ihan kärryillä siitä, missä mennään.

Tellervo tykkää kutomisesta ja saippuasarjoista sekä pöllökavereidensa kanssa juoruamisesta. Tellervolla on paljon ystäviä, ja hän kutsuu mielellään ystäviään pullakahveille.

Ulpu on varttunut vanhoillisessa pöllöperheessä ja hän pyrkii kotikasvatuksensa mukaisesti käyttäytymään hillitysti. Ulpulle moni asia tässä suuressa maailmassa on uutta, joten hän on hyvin utelias ja halukas oppimaan uusia asioita. Siksi hän rakastaakin on tietokirjallisuuden lukemista ja wikipediassa surffailua.

Ulpun velipoika Unto on hiljainen ja kiltti pöllöpoika, joka käyttäytyy asiallisesti ja peseytyy päivittäin.

Aimo ja Alma ovat vanhapiika ja -poikasisarukset, molemmat hyvin vannoutuneita ja tyytyväisiä yksineläjiä. Aimo harrastaa kilpaurheilutasolla pöllöjen triatlonia ja Alma kilpailee säännöllisesti yölintushakkiturnauksissa, ja he molemmat menestyvät harrastuksissaan vallan mainiosti.

Sellaisia satuja täällä tänään.

Lomalla!

 Mää oon niin lomalla! Tämän nelipäiväisen viikon saan pyhittää inspiraatioille ja itselleni, sillä mies on töissä ja minä lomailen yksikseni. Loppuviikosta suuntaamme piiiiitkästä aikaa kotinurkille Pohjanmaalle, vaan tässä on monta päivää aikaa väkästellä jos jonkinmoista.

Jokin aika sitten tarttui kirpparilta mukaan tämä lampunjalka hintaan 3,5 e. Kaunis sellaisenaankin, mutta ei meidän värinen.

Eilen haimme Ikeasta varjostimen, ja tämän ei lainkaan keväisen varjostimen päällyskankaaksi valikoitui vaatekaapista harmaa villapuffi.

Maalia pintaan ja varjostimeen villaa kiinni kuumaliimalla.

Ja siinä se nyt, mun ei lainkaan keväinen villalamppuni. :) 

Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi ehkä kannattanut hiekkapaperoida tuota jalan yläosan metalliosaa. Ja nyt kun katselen, niin voisi olla vaikka nätimpi ilman pitsiä ja muita härpäkkeitä. Ne tosin saa nyppäistyä helposti irti jos niikseen tulee, kun eivät ole liimalla kiinni.

Vaan puutteistaankin huolimatta on ilmeisen suosittu, sillä kovasti oli tunkua uuden lampun seurassa. :)

Olohuoneen puusohvalle lennähti harmaa pöllö. Meillä on lopulta hyvin vähän esillä mitään itse ompelemaani, koska yleensä omiin tekeleisiinsä kai kyllästyy jo tekovaiheessa. Vaan tämä kypsytteli pari kuukautta kaapin hyllyllä päätöstään jäädä meille, ja nyt viimein sen teki. Ja hyvinhän se siihen istuu.

Pääsiäinen on tullut meidän kotiin vähän hitaasti. Virpojien oksatkin revittiin muutamassa minuutissa palasiksi, kun neljän kissan kvartetti huomasi houkuttelevat, pöydälle jätetyt virpomisvitsat hetkellä, jolloin olin laittamassa pyykkiä kuivumaan. Sulkia, pajunkissoja ja kreppipaperia löytyikin sitten hetkeä myöhemmin joka puolelta asuntoa, ja viimeisimmät virpomisvitsan jämät illalla sängystä peiton alta - Alvin on näet kova jemmaamaan aarteitaan mitä merkillisimpiin paikkoihin.

Pari viikkoa sitten kävin miehen kanssa kierroksella niinkin sisustuksellisessa kaupassa kuin Biltemassa. Kyllä kannatti käydä, sillä Biltemasta lähtivät mukaan nämä betoniset kynttilänjalat. Hinta oli oikein osuva, sillä kynttilänjaloille tuli yhteensä hintaa 9 e. Korkeutta kynttiläjaloilla on 30 cm ja 40 cm.

Ompelukone on saanut lepäillä jo pidemmän aikaa, kun innostusta ompeluun ei ole oikein ollut. Jotakin olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Pyynnöstä ompelin pienelle vastasyntyneelle miehelle tilkkupeiton ja pupun.

Assistentti ja laadunvalvoja Alvin seuraa tiiviisti vieressä.

Uskoisitteko, jos sanoisin, ettei näiden neljän kanssa tule juurikaan aika pitkäksi? Ja ettei sitä yksinäistä hetkeä ole, ei, vaikka toisinaan niin toivoisikin.. :)

Onnellista maanantaina sinulle!

Pöllöbileet

 Ompelin tuossa jokin ilta sitten pöllön.

Sitten päätin tehdä toisen...

Ja kolmannen.

Kohta oli pöllöbileet pystyssä. Ei pöllömpää menoa.

 En tehnyt näitä yksin. Mies tarjoutui auttamaan. Kääntämään ja täyttämään. Ja sehän käänteli. Ja täytteli. Mä katselin taivaalle, näkyykö siellä lentäviä lautasia, ja pohdin, mahtoiko ufomiehet käydä vaihtamassa mun mieheni johonkuhun toiseen. Se siinä vaan istui ja käänsi pöllön siipiä, ja minä mielessäni jo hahmottelin etsintäkuulutusta siitä mun oikeasta miehestä, että onko joku nähnyt sitä. Että se on sellainen mies, joka inhoaa kaikenlaista askartelua ja näpertelyä. Että kuka sen vei mennessään...

Sitten se lopetti. Totesi, että on kyllä niin ääliömäistä hommaa, ettei tätä tee erkkikään. Että hän tulisi hulluksi, jos täytyisi kaiken päivää täyttää jotain pöllöjä. Lähti siitä omiin puuhiinsa ja jätti minut ompelemaan. Toi kyllä vähän myöhemmin mulle lasillisen kokista, vähän kuin hyvittelynä, ettei tuo ompeluhomma sitten kiinnostanutkaan.

Minä hymyilin ja jatkoin pöllöjen ompelemista yksikseni.

Ufot olivat palauttaneet mieheni. :)