lauantai 26. tammikuuta 2013

Neljän kissan kodissa


 Tämä viikonloppu on pyhitetty Alvinin kotiutusprosessille.



Pieni nahkakissamme vapautettiin aamuyöstä pesuhuoneesta armottoman metelöinnin ja naukumisen seurauksena muiden kissojen seuraan ja käyttämään vapaasti koko asuntoa. 



Alvin on ottanut jokaisen neliön käyttöön. Vauhtia, innostusta ja uteliaisuutta riittää, vaan huomaa kyllä, että koostaan huolimatta kissa on vielä ihan pentu - kontaktin ottaminen muihin kissoihin on estotonta ja häikäilemätöntä selkä köyryssä sivuttain hyppimistä, tassuilla huitomista ja loputonta leikkiin kutsumista. Meidän karvainen väki vaan ei vielä ymmärrä, että kaverista olisi leikkiseuraksi.


Alvin ottaa kovasti kontaktia, vaan nirppanokkaväki ei vielä oikein lämpene. Karvaton kissa kiinnostaa kyllä hurjasti, mutta nuo aktiiviset, iholle tulevat lähestymisyritykset vielä kammottavat.



Kertu on ollut hyvin epäkertumaisessa tilassa kököttäessään liikahtamatta milloin missäkin vain tuijottamassa pennun kouhotusta. Tuo ihmeellinen kummituseläin kiinnostaa, ja samalla vähän pelottaa. Asiaa ei auta Alvinin häikäilemätön tarve saada leikkiseuraa. Kertu kun tarvitsisi ensin vähän tilaa tutkia ja haistella kauempaa.


 
Taavi taas on ollut niin perus-Taavi kuin olla ja voi. Suhtautuu asiaan pienellä varauksella, mutta taavimaisen rauhallisesti. Antaa tulla lähelle, haistelee, seuraa, mietiskelee. Jos pentu koheltaa liian iholla, läppää käpälällä kevyesti päähän.



Alvin on siis saanut käpälästä päähän monta kertaa. Tosin että käpälällä on läpsitty ilman kynsiä ja kevyellä kädellä. Pentu kun koheltaa aivan armottomasti, ja huitoo karvattomilla käpälillään itsekin minkä ehtii, kun yrittää saada kissoista leikkikaveria takaa-ajojahtiin. Vaan eiköhän tästä vielä lämmetä, kun alkuun päästään.



 Karvakissojen mielestä Alvinissa kiinnostavinta on rottamainen häntä. Rauhallisemmalla hetkellä jokainen kissoista on yrittänyt päästä käpälöimään houkuttelevasti heiluvaa hännänpäätä. Sama taitaa toimia myös toisinpäin, ja nahkakissojen keskellä varttunutta Alvinia kiinnostaa hurjasti erityisesti Taavin muhkea karvahäntä. Kerran jos toisenkin on pieni nahkiaisemme käynyt vauhdilla Taavin hännänpäähän kiinni - ja saanut taas käpälästä päähän.



 Grisliä Alvinin olemassaolo taitaa kiinnostaa kaikkein eniten, ja Grisli hakeutuu kissan perässä kaikkialle. Reviiri on pennun suhteen Grislillä kuitenkin suurin, ja käpälä nousee varoittavasti pystyyn aina, kun Alvin tulee lähelle. Grisli on myös kissoista ainoa, joka turvautuu sähinään. Näin toisaalta kyllä oletimmekin. Grisli on perusluonteeltaan ehdottomasti meidän porukan ujoin, varovaisin ja turvallisuudenhakuisin kissa, ja uuden kissan taloon tulo pistää ehkä eniten järkyttämään Grisliä, joka tarvitsee kaikkeen tuplasti enemmän aikaa kuin kukaan muu.


Vaan vaikka käpälät ovatkin heiluneet, on rasavilli nahkapoikamme kotiutunut jo yhden vuorokauden aikana hurjan hienosti. Alvin on täällä niin kotonaan, aivan kuin olisi täällä aina asustanut. Kissa on äärimmäisen seurallinen, sosiaalinen, rohkea ja utelias, eikä muiden kissojen varovaisuus tunnu haittaavan nuorta miestä lainkaan. Pallot ja leluhiiret lentelevät, ja kissalla tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta - armoton kouhotus ja juoksu sekä syvän unen lepotila. Ja jos nyt saakin vähän käpälästä päähän, niin ei muuta kuin seuraavaa yritystä kehiin ja kohti uusia pettymyksiä. :)

perjantai 25. tammikuuta 2013

Alvin


 Tänään oli jännittävä päivä.


Nahkakissa kotiutui meille tänään.


Emme tajunneet, että sphynxit tarvitsevat ihan omanlaisensa vuoratun kuljetuskopan, jossa tarkenevat talvella. Mukaan hakureissulle ottamamme tavallinen kantokoppa ei siis käynytkään. Siispä kissa matkusti automatkan huopaan käärittynä toppatakkini sisällä.


Rekisterinimeltään kissa on Alfa Romeo. Meidän suuhun ei istunut oikein tuo virallinen nimi eikä kumpikaan osa siitä. Sen sijaan kissa näytti Alvinilta.


Entäs teistä? Eiks se olekin ihan Alvin?


Mahdoton kehräämään, puskemaan ja juttelemaan. Aktiivinen, seurankipeä, rohkea. Päätettiin kuitenkin, että ensimmäinen ilta ja yö vietetään pesuhuoneessa.


Kertu, Grisli ja Taavi kävivät jo varovaisesti ja tarkkaan valvotusti tekemässä tuttavuutta. Uusi kaveri kiinnostaa hurjasti, ja tämä ensimmäinen ilta on mennyt kyllä hurjan hienosti. Kovasti haistellaan. Taavi jo heittäytyi selälleenkin Alvinin viereen tarjoamaan tuttavuutta. Grisliä sen sijaan pelottaa, ja neiti pysyy toistaiseksi kaukana pesuhuoneesta.


Alvin on siis viisikuukautinen, leikattu kollipoika. Aika isokokoinen ikäisekseen, mutta ihan pentu vielä. Kun muutama tunti tehtiin tuttavuutta niin meidän ihmisten kuin kissojenkin kanssa, poika nukahti pesuhuoneen lattialle huovan päälle sikeään uneen.


Pesuhuoneen oven kissanluukku on teljetty kiinni, etteivät kissat vielä tee tuttavuutta omin päineen, eikä Alvin vielä pääse tutkimaan koko huushollia. Ensimmäinen yö nukutaan turvallisesti pienemmässä tilassa, ilman karvaisia seuralaisia.


Vaan Kertu ja Taavi päivystävät tiiviisti kissanluukun edessä. Uusi perheenjäsen on kutkuttavan jännittävä, niin meidän kuin niidenkin mielestä. Huomenna on taas aikaa tutustua.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Yhdeksi meidät luotiin


 Mullahan oli tässä viime vuoden puolella blogissani käynnissä Kolme sanaa -kilpailu, jossa etsiskelin sanan mukaisesti kolmea sanaa vanhoihin ikkunanpokiin. Päädyttiin voittajavaihtoehtoon "elämän paras päivä", ja voittaja palkittiin sekä blogissa juhlittiin.


Postin pokatilauksen sanoineen eteenpäin aNNalle Saltunraitille. Pokavaihtarit sovittiin pari viikkoa sitten, ja ihan viime hetkellä muutinkin mieleni ja pistin sanat vaihtoon - aNNa ei onneksi ollut vielä ehtinyt aloittaa.


Äiti antoi tiukkaa noottia kilpailun sääntöjen vastaisesta toiminnasta keksiä itse loppumetreillä palkintojen jakamisten ja voittajan juhlistamisen jälkeen uudet sanat, vaan en mä vissiin mikään joukkuepelaaja ole koskaan ollutkaan. :)  Nämä sanat vain kopsahti hyvin, ja intuition perusteella on hyvä mennä eteenpäin. 



Että siinä ne nyt on, kilpailun sääntöjä rikkoneet sanat meidän seinällä.



Ai että mää tykkään. Niin sanoista kuin pokistakin. 



Pokat ovat olleet mulla jo muutaman viikon, vaan tänään sitten saatiin nikkaroitua seinälle. Samalla miehen ostama (!) kranssi pääsi viimein esille olohuoneen toiseen päätyyn peilin päälle.


Imuri kiskoi siivotessa sisäänsä kiloittain kissankarvaa - ja taas on hyvä aloittaa viikko siisti(mmä)ssä kodissa.


Jaa niin, halusittekos te tietää, mitä me sen kissa-asian suhteen päätettiin?


 Perjantaina meille tulee vauva. :)

Inspiroivaa viikon alkua sinulle, 
joka täällä piipahdit!


Ps. Käyhän muuten kurkistamassa Pieni Lintu -valokuvakilpailun otokset teemalla Aamu.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Päätöstä kypsytellessä

Miehen mielestä kolme kissaa on ehdoton raja siihen, ettei vielä leimaudu hulluksi kissapariskunnaksi. Ei yhtään enempää. Minusta seitsemän olis hyvä raja.....


Kolmekin riittää. 


Vaan mää niin tahtoisin neljännen. Me vähän niin kuin ollaan jo käyty kaksi kertaa sitä neljättä katsomassa. Mies myös. Se on vähän turhankin helppo puhua ympäri.


Me on käyty katsomassa sphynxejä. Mua on houkutellut tuo karvaton omituisuus jo pitkään. Lähtökohta on kuitenkin meillä kissojen hankinnassa ollut se, että me halutaan sellaiset kissat, joita kukaan muu ei halua. Eli noita maailman murjomia, pakkaseen paiskattuja katukissoja.


Yritän puolustella itselleni, että me on jo kolme kulkuria pelastettu. Että nyt voisi diivailla ja hankkia sen neljännen, oikein rotukissan. Sille olisi kyllä ottajia varmasti muistakin. Ja maksaakin niin paljon, etten halua edes ajatella. Tosin että tuo meidän aito kulkukolli Taavi on jo tullut loputtomine eläinlääkärivisiitteineen kuitenkin hinnakkaammaksi. Vaan Taavihan onkin ihan EHTA rotukolli, murtuneine leukoineen, astmoineen, virtsatulehdustaipumuksineen, repaleisine korvineen ja täysin mystisine alkuperineen.


Meillä on nyt pohdinnassa puolivuotias musta sphynx -kollipoika. Ensi kohtaamisilla tuo kolli oli varsin Kertumainen, aivan yhtä villi, rajaton ja yliaktiivinen. Niin räivä ja villi, että olis pian koti säpäleinä. Ai niin että sellainenko me muka halutaan? Eihän meidän koti ja hermot meinaa olla edes Kertun kestävät... ;)


Karvattomasta ei kuitenkaan irtoaisi yhtään lisäkarvaa tähän talouteen. Tosin että nahkakissaa täytyy ihon rasvoittumisen vuoksi pestä parin viikon välein. Hmm.


Olohuoneen matto lähti pesulaan. Grislin ruokailuiden suhteen täytyy olla tarkkana. Tyttö ahmii märkäruokaa sitä saadessaan aivan holtittomasti, ja mikäli menee liikaa kerralla, oksentaa. Yleensä on osunut lattialle. Nyt osui keskelle valkoista nukkamattoa. Kissaneidin ruokailut ovat siis silmän alla. Kun pysyy pienillä kerta-annoksilla, ei mene överiksi.


Jahas, että ihan tosissaanko me muka halutaan se neljäs kissa????


 Mää kuitenkin vähän luulen, että halutaan. :)


Mietintäaikaa on maanantaihin asti.

ps. Pöllöjä kyselleille: pöllöt ovat nyt täällä.