Lämpöö

Pieni illan piristys kaikille Alvin -faneille. Sellainen lämpöpostaus.

Alaston nahkaeläimemme rakastaa lämpöä. Siksi sen lempipaikkoja ovat kaikki kuumat paikat. Hellat esimerkiksi.

Tai läppärin näppäimistö.

Vessojen ja kylpyhuoneen lattialämmitys...

...ja jos en tuota mutakakkua olisi uunista otettuani tiiviisti valvonut, niin olis varmaan heittäytynyt päälle makaamaan.

Kaveri rakastaa peittojen alle kaivautumista...

...ja aurinkokylpyjä ikkunan kautta otettuina.

 

Uusin buumi on piiloutua verhon taakse. Siinä saattaa olla virikkeenä verhon takana hohkaava patteri, mutta ehkä vielä suurempana kimmokkeena verho itsessään - sen takaa kun on järjettömän siistiä hyökätä salakavalasti pahaa-aavistamattoman kanssaeläjän kimppuun. Musta kyllä erittäin huono piilopaikka, mutta nelijalkaisille lajitovereille menee täydestä. Meillä on siis jatkuvasti tuollainen pieni harmaa kummitus verhon takana, mutta sehän sopii, kun kerta tuo halloweenkin on ihan just. :)

Jänisjuttu

Yksi pitkäjalkainen valmistui viikonloppuna. Sille oli koti jo odottamassa, mutta mun puputehtaani oli vähän hitaalla työstöllä.

 

Tästä tuli tällainen pitkulainen koikkeliini.

 

 Valkoinen lyhyempikasvuista lajiketta edustava pupunelikko valmistui jo aiemmin.

 

Pari iloista pomppua siis sinunkin alkaneeseen viikkoosi. :)

Ikiruusuja

Kun isovanhempieni kotia vaarinkin sittemmin edesmentyä tyhjennettiin viime keväänä, otin mukaani ruusutaulun, joka oli perinnönjaon jälkeen jäänyt tyhjälle seinälle nököttämään.

Se oli ruusutaulu, jonka muori teetti 70-vuotissyntymäpäiväruusuistaan. Niistäkin kekkereistä on kohta jo 20 vuotta. Taulu on minusta aina ollut kaunis, ja se oli muorille merkityksellinen taulu, kun tuo 70 vuotta oli silloin hänelle jotenkin saavutus, vaikka pääsi kyllä juhlimaan hyvissä voimissa 80-vuotiskekkereitäänkin. Nuo kultareunaiset, puusivuiset kehykset eivät kuitenkaan olleet ihan tätä päivää, ja kun sovittelin taulua seinille, näytti se vain yksinkertaisesti liian mummomaiselta mun makuun.

Tuo oli onneksi helposti muutettavissa, ja kiitos Ikean, löytyi kultareunaisten kehysten tilalle hillitymmät valkoiset vitriinikehykset, joihin eilen ruusutaaulun napaloin. Samalla sain enemmän hengitystilaa kukkien ympärille.

Siinä se nyt on. Tykkään siitä ihan hirveästi.

Kellastuneissa ruusuissa alkaa jo aika näkyä, mutta se lieneekin tässä koko taulussa paras juttu. Sellaisia ikiruusuja.

Lohtukissoja

Hassulla tapaa jäi taas kerran levy päälle.

Örkkien kaveriksi syntyi kissajengi.

Nekin lähtevät aiemmassa postauksessa mainittuun keräykseen, jossa kerätään itse tehtyjä pehmoleluja sairaalajaksolla oleville lapsille.

Sellaisia lohtukissoja siis.

Pehmoleluja TAYS:n lastenosaston potilaille

Ystävälläni Tuulialla on pieni poika, jonka kanssa ovat viettäneet näinä pojan elämän ensimmäisinä vuosina hyvin paljon aikaa sairaalassa. Lastenosastot ovat tulleet tutuksi niin lyhyemmillä kuin pidemmilläkin visiiteillä. Tuulia perusti jokin aika sitten keräyksen, jonka tavoitteena on kerätä itse tehtyjä pehmoleluja TAYS:n lastenosaston pienille potilaille. Sairaala voi olla lapselle pelottava paikka, ja siellä oloaikaan voi liittyä kipeitä kokemuksia, mutta pehmolelu voi tuoda turvaa, ilo ja lohtua ja jättää sairaalasta mukavan muiston. Lapsi saa pehmolelun mukaansa sairaalasta kotiuduttuaan.

Vastaavanlaisia keräyksiä on ollut lähivuosina myös muitakin ja kohteina eri sairaalat eri puolilla Suomea. Tämän keräyksen tuotto menee siis TAYSiin. Sairaalan kanssa on sovittu, että tässä keräyksessä kerätään uusia, käsin tehtyjä pehmoleluja. Ommeltuja, virkattuja tai neulottuja, sellaisia, jotka voidaan pestä koneessa ja jotka eivät sisällä irtoavia osia, pitkiä naruja, nappeja tms. Valmiit pehmolelut toimitetaan TAYSiin 10.3.2016, eli tuota ennen ne täytyisi olla toimitettuna tavalla tai toisella Tampereella asuvalle Tuulialle, joka keräystä organisoi ja toimittaa pehmolelut perille.

Musta tää on aika ihana keräys, ja kävin heti tästä kuultuani ostamassa kasan fleecekankaita ja päädyin ekana projektina ompelemaan ugly dollsien idealla tuollaisia värikkäitä örkkejä. Teki vähän tiukkaa ideoida sellaista, joka on kohtalaisen nopeaa ommella, ja lastenosastoa piristääkseen VÄRIKÄSTÄ - ei tällä kertaa noita mun klassisia sävyjä, harmaata, beigeä ja valkoista. Tällaisia näistä nyt tuli. Netistä löytyi muutamia muitakin hauskoja ideoita, joita aion myös testata ja ottaa työn alle vähän myöhemmin.

Jos sattuisit vaikka sinäkin innostumaan, niin facebookissa tälle keräykselle on suljettu ryhmä, joka löytyy täältä: https://www.facebook.com/groups/1068361096527690/.

Ruosteessa

Mä oon vähän itsekin ruosteessa tämän blogini kanssa, mutta otsikko viittaa nyt enemmänkin muutamiin ruosteisiin aarteisiin, jotka roudasin kotipuolesta Pohjanmaalta viime viikonloppuna.

Toinen niistä on tämä kerrassaan päheä umpiruosteinen lyhty.

Se on roikkunut kotipihan pihlajan oksassa vuosikausia ja ruostunut siinä ittekseen. Pihlaja pistettiin siivuiksi viime viikonloppuna ja minä sain lyhdyn. Jukra, että on nätti.

Toinen aarre oli tämä lampunvarjostin.

Kyseessä on oikeastaan hitusen pyromaanin vikaa omaavan äipän taideteos. Oli paiskannut rikkinäisen varjostimen poltettavien roskien kasaan palamaan, ja sieltä jäi sitten jäljelle ruostuneen palanut varjostinkehikko. Se oli lähdössä metallinkeräykseen, mutta nappasin turvaan. 

Vanha öljylamppu löytyi kirpparilta jo aiemmin.

Ja sitten pari muuta kotikuvaa.

Kirpparilta löytyi jokin aika sitten hauska emalinen, puhki ruostunut mittakannu. Suppilo on ostettu jo vuosia sitten. Sain nuo viimein viritettyä keittiön keinulautaan kiikkumaan.

Taaskin kovin vähäsanaisin ja kuvapainotteisin terveisin toivottelen hauskaa viikonloppua sinun elämääsi. :)