Ikiruusuja

Kun isovanhempieni kotia vaarinkin sittemmin edesmentyä tyhjennettiin viime keväänä, otin mukaani ruusutaulun, joka oli perinnönjaon jälkeen jäänyt tyhjälle seinälle nököttämään.

Se oli ruusutaulu, jonka muori teetti 70-vuotissyntymäpäiväruusuistaan. Niistäkin kekkereistä on kohta jo 20 vuotta. Taulu on minusta aina ollut kaunis, ja se oli muorille merkityksellinen taulu, kun tuo 70 vuotta oli silloin hänelle jotenkin saavutus, vaikka pääsi kyllä juhlimaan hyvissä voimissa 80-vuotiskekkereitäänkin. Nuo kultareunaiset, puusivuiset kehykset eivät kuitenkaan olleet ihan tätä päivää, ja kun sovittelin taulua seinille, näytti se vain yksinkertaisesti liian mummomaiselta mun makuun.

Tuo oli onneksi helposti muutettavissa, ja kiitos Ikean, löytyi kultareunaisten kehysten tilalle hillitymmät valkoiset vitriinikehykset, joihin eilen ruusutaaulun napaloin. Samalla sain enemmän hengitystilaa kukkien ympärille.

Siinä se nyt on. Tykkään siitä ihan hirveästi.

Kellastuneissa ruusuissa alkaa jo aika näkyä, mutta se lieneekin tässä koko taulussa paras juttu. Sellaisia ikiruusuja.