Ideavarkaissa

Tämä sunnuntaipäivä kului keittiönpöytätuunauksen parissa. 

 Pitkään on ollut visiona tuunata meidän mustasta keittiönpöydästä jotakin enemmän tämän hetken kodin värimaailmaan ja tyyliin sopivaa. Musta pöytä, jonka nikkaroimme aikoinaan iskän kanssa, ei oikein ole enää meille istunut, ja olen vain odotellut sen the idean löytymistä. Olemme pyöritelleet mielessä vanhasta harmaasta laudasta tehtyä pöydän pintaa, vaan käytännöllisuus ruokapöytänä ei oikein toimi. Viimein maanantaina löytyi Kolmen tähden koti -blogista aivan ihana idea.

Laminaatista tehtyjä pöydänpintoja on mitä ilmeisimmin ollut jo monessakin esillä, vaan ennen tuota Marikan blogipostausta en minä ollut moiseen ideaan törmännyt ollenkaan. Miten voi olla, että tää idea oli mennyt multa kokonaan ohi...?

Vaan ei sen väliä. Idea myi myös miehelle ja me pistettiin tänään töpinäksi. Pöydän jalat ja reunat maalasin valkoisella betoluxilla. Jäi yli meidän portaiden maalauksesta, ja toivon, että tarttuu ja kestää, vaikka laiskoteltiin, eikä viitsitty hioa aiempaa pintaa laisinkaan. Meillä on tuosta betoluxista sinänsä vähän huonoja kokemuksia juurikin yhdistettynä hiomattomaan, jo aiemmin käsiteltyyn pintaan, vaan ensiavuksi vetäisin betoluxin kuivuttua päälle vielä lakan, että pinta pysyisi hyvänä paremmin. Saas nähdä, kostautuuko huono pohjatyö jossakin kohtaa myöhemmin...

 Pöydän pintaa alettiin rakentaa harmaasta tekstilaminaatista, jota haimme paketillisen. Meidän lattia on leveämpää harmaata laminaattia, joten tämä hieman vaaleampi, tekstillinen ja kapea laminaatti sopi hyvin yksiin lattian kanssa näyttämättä kuitenkaan lattian jatkeelta.

Ensin mittailtiin ja leikattiin...

Sitten kasattiin ja liimattiin. Reunat huoliteltiin hopeaan vivahtavalla kulmalistalla.

 

Ja siinä se nyt on. Iiiiihana!  

 

Juku. Tykkään ihan hurjasti. Tämä pöytä istuu nyt niin paljon paremmin asunnon muuhun ilmeeseen kuin aiempi musta.  

Mikäli maalipinta alkaa osoittaa kärsimisen merkkejä huonon pohjatyön vuoksi, täytynee siirtyä lattialle syömään. Ulkonäkö toki ennen käytännöllisyyttä... ;)

Kiitos Marikalle kolmen tähden kotiin ideasta!

Kertu ihailee valmista pöytää kissoille jokseenkin epätyypillisessä, mutta Kertulle varsin tavanomaisessa asennossa.

Iloista alkavaa viikkoa!

Pikkujoulut

 Mies täytti marraskuun loppupuolella pyöreitä vuosia ja juhlistimme niitä kuluneena kahtena lauantaina pikkujoulun merkeissä perhepiirin voimin, viime lauantaina miehen ja tänään minun kotiväkeni voimin. Koska tuota väkeä on molemmin puolin kerääntynyt, juhlimme kahdessa erässä, ettei tunnelmasta tule virallinen pönötystilaisuus, jossa ihmiset istuvat kuin sillit purkissa kylki kyljessä.

Linnuillekin heitettiin tonttulakit päähän juhlan kunniaksi. :)

Meidän villasukkajono sai jättikokoista jonon jatketta, kun mies sai kummipojaltamme lahjaksi itse ommellun joulusukan.

Tyynelän tontut kuuluivat myös kiinteään juhlakalustoon.

Tänä vuonna halusin ensimmäistä kertaa jouluväriksi punaista. Muina jouluina meillä on ollut hyvin minimalistista joulukoristeiden suhteen, eikä punaista ollenkaan. Tänä vuonna olen sirotellut punaista ja kaikenmoista joulutavaraa (ja tolkuttoman määrän niitä tonttuja) joka puolelle niin, että melkein jo tekee pahaa. Ehdotin jo miehelle, että koska lähdetään viikon päästä jouluksi Pohjanmaalle, voitaisko ottaa jo huomenna kaikki joulukoristeet pois. Vaan ehkä vielä viikko, onhan tää joulu vain kerran vuodessa.

Olemme viimein saaneet täydennettyä Pentikin Vanilja -astiastoamme niin, että sillä ruokkii jo isonkin porukan. Molempina viikonloppuina juhlimme pikkujouluja osin nyyttärihengessä, ja jokainen toi jotakin yhteiseen pöytään. Tokikin kävi niin, että tyhjäsimme ruokapöytää molempina viikonloppuina niin riemulla, että multa tuo kuvaaminen unohtui miltei kokonaan...

 

 

Pikkujouluhengessä vaihdettiin myös pieniä joulupaketteja. Osa omasta lahjasaaliistani kuvissa. Ja niin, koska olen rehellisesti jokseenkin umpimaterialisti, olin tietysti aivan riemuissani jokaisesta näistä esineestä.

Pikkuveljen kauniimmalta puoliskolta sain tikutun tuubihuivin. Koska rakastan ihan mielettömästi kaikenlaista käsityötä, tykkään tästä ihan hurjasti. Ihana ihana ihana, kiitos!

 Eilen kävin pikaisesti pyörähtämässä Pepin tunnelmallisessa kodissa viemässä muutamia ompeluksia. Pepillä oli minulle yllätyspaketti, josta paljastuivat ihanat harmaat tossut ja leikkihiirulaisia kissoille. Nämä on aivan suloiset ja ihan mun näköiset, kiitos Pepi ihanasta yllätyksestä!

Jo jokin aika sitten sain Seijalta arvontapalkintona Riviera Maisonin Atmospère -tuikun. Paketissa oli myös nätti valkoinen tyynynpäällinen ja servettejä. Kiitos Seija, tykkään!

Juhlat on juhlittu ja juhlien jäljet siivottu. Kiitokset kaikille mukana olleille, oli ihanaa, että tulitte. Materialistisuuteni ja herkutteluhimoni tulivat taas hetkellisesti täytetyiksi, vaan siltikin - kyllä te olitte ihan todella juhlan paras anti. :)

Jossakin fiksussa elämänohjeessa todetaan, että olen onnellinen siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se merkitsee sitä, että minulla on ystäviä. Jatkan tarinaa niin, että olen myös äärimmäisen onnellinen astianpesukoneesta, joka tekee tuon työn puolestani.

Sulevi ja kaverit

  Muistatteko Sulevin, tontun, joka muutti meille Tyynelän tonttulasta viime kesänä? Sulevi sai tänään ystäviä, kun kotiuduimme Pohjanmaan reissulta mukanamme kaksi tonttua.

Olen aivan myyty näihin Eija Porkolan persoonallisiin tonttuihin, ja nyt meiltä löytyy siis Sulevin lisäksi vanha, suuri Ilmari -tonttu ja pienempi, Sulevin kokoinen Armas. Armas ja Ilmari ovat asettuneet kodiksi ja ovat jukran pujut niin hienoja! 

Mieheltä sain pikkujoululahjaksi Tontun vuosi -kirjan, joka on kuvitettu Tyynelän tonttujen kuvin.

Suosittelen kyllä jokaista joulutunnelmaa etsivää suuntaamaan Pietarsaaren suuntaan Tyynelän tonttulaan. Sieltä löytyy joulutunnelmaa - ja ennen kaikkea niitä tonttuja.

Punaista on tullut nyt sitten siroteltua sinne tänne, ja kuusi mukaan lukien olemme jo laittaneet joulun koko kotiin. Musta tuskin on perinteinen jouluväri, vaan meillä toimii tehosteena, ja sopii mielestäni hyvin punaisen ja valkoisen kaveriksi.

Ruokailutilan takaseinälle virittelimme villasukkajoulukalenterin, jossa ei kylläkään ole sisällä mitään. Somisteena on kuitenkin mukavan jouluinen.

 Mustiksi värjätyt, alun perin hyvin sekalaisen kirjavat pitsiliinat pääsivät pöydälle vanhasta pitsilakanasta ommellun liinan päälle. Tykkään hurjasti näistä liinoista mustina - kuviot tulevat niin kauniisti esille mustassa.

Tämä sympaattinen puinen tonttu lähti mukaaan muutamia vuosia sitten joulumarkkinoilta, jossa vanha mies myi näitä nikkaroimiaan puuotuksia, ja me ihastuttiin tähän romuluiseen punanuttuun.

Toinen ehdoton joulukoriste on miehen lapsena väkertämä tonttu nenälle putoilevine kakkuloineen.

Ja viimeisenä joulutonttuna keittiössä jakkaralla istuu tuo itse väkerretty Albus -tonttu. Nyt on tonttuja tupa täynnä. :)

Ai niin, ja tänäänhän oli eräs pieni, mutta tärkeä merkkipäivä. Tasan vuosi sitten tähän taloon muutti pienikokoinen, musta-valkoinen riiviö nimeltä Kertu. Ja nyt, vuosi taaksepäin tuntuu, että onko koskaan ollutkaan aikaa ilman tuota täystuhoa...?

Ihanaa joulukuun alkua teille blogiystäväiset!