keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Valoa tulvillaan


Se on kuulkaas kevät nyt!


Havahduin siihen eräänä päivänä tällä viikolla tullessani töistä kotiin normaalia aikaisemmin. Aurinko paistoi niin täpöllä, ja kotonakin näytti ihan erilaiselta, kun ikkunoista tulvi valoa tupaan.



Kaikkialla näytti heti paljon onnellisemmalta. 



Kissakatras nautti auringonsäteistä.



Toki vähän täytyi nujakoidakin... Paksu poika ja nahkamies ottavat mittaa toisistaan.




Sama koti, samat nurkat, vaan oli niin vallan ihana kuvata, kun koti heräsi taas kevätauringon myötä talviuniltaan.


 
 



Ruokapöytäpostaukseen tuli aivan hurjasti kommentteja. Muutamaan esitettyyn kysymykseen vastailen tässä, eli reunalistat on liimattu asennusliimalla ja on tiiviisti kiinni laminaatin reunassa. Siksi murusten pääseminen listan reunan alle on epätodennäköistä suuressa määrin, pienessä määrin ehkä mahdollista. Ja tokikin haaste on se, jos pöydälle jotakin juomantynkää kaatuu - eihän tuo laminaatti vedessä uittamista kestä, ja mikäli nestettä pääsee laminaatin saumakohdista pinnan alle, se saattaa olla kehnompi juttu. Vaan onneksi meillä ei ole lapsia. :) Pöytää rakennettaessa tuli kohtuusyvällisesti mietittyä sitä, että entä jos siihen kaatuu jotakin nestepitoista, vaan eipä ole näin syvällisesti tullut pohdittua, että ongelmahan on ihan sama, jos jotakin kaatuu lattialaminaatille.



 Ja vielä loppuun tuorein kirpparitulokas. Mulla on jonkinmoinen intohimo noihin Karhulan ja Riihimäen ihannetölkkeihin, ja kuudes harvinaisuus kotiutui meille viime viikolla. Tällä kertaa löydös oli kirkas litran kokoinen purnukka, jollaista en ole aikaisemmin missään edes nähnyt. Pari kaksilitraista kirkasta, 2,5-litrainen vihertävä sekä 3- ja 4-litrainen vihertävä meiltä jo onkin monenlaisessa vaihtelevassa aktiivikäytössä, ja kunhan kaupasta tarttuu mukaan kevättulppaanit, pääsee tuo litran purnukkakin käyttöön. Vaan tuohon laminaattipöydälle en taida kukkamaljakkoa uskaltaa laittaa. ;)
 


Aurinkoa ja hyvää mieltä sinun viikkoosi! :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ideavarkaissa


Tämä sunnuntaipäivä kului keittiönpöytätuunauksen parissa. 


 Pitkään on ollut visiona tuunata meidän mustasta keittiönpöydästä jotakin enemmän tämän hetken kodin värimaailmaan ja tyyliin sopivaa. Musta pöytä, jonka nikkaroimme aikoinaan iskän kanssa, ei oikein ole enää meille istunut, ja olen vain odotellut sen the idean löytymistä. Olemme pyöritelleet mielessä vanhasta harmaasta laudasta tehtyä pöydän pintaa, vaan käytännöllisuus ruokapöytänä ei oikein toimi. Viimein maanantaina löytyi Kolmen tähden koti -blogista aivan ihana idea.


Laminaatista tehtyjä pöydänpintoja on mitä ilmeisimmin ollut jo monessakin esillä, vaan ennen tuota Marikan blogipostausta en minä ollut moiseen ideaan törmännyt ollenkaan. Miten voi olla, että tää idea oli mennyt multa kokonaan ohi...?


Vaan ei sen väliä. Idea myi myös miehelle ja me pistettiin tänään töpinäksi. Pöydän jalat ja reunat maalasin valkoisella betoluxilla. Jäi yli meidän portaiden maalauksesta, ja toivon, että tarttuu ja kestää, vaikka laiskoteltiin, eikä viitsitty hioa aiempaa pintaa laisinkaan. Meillä on tuosta betoluxista sinänsä vähän huonoja kokemuksia juurikin yhdistettynä hiomattomaan, jo aiemmin käsiteltyyn pintaan, vaan ensiavuksi vetäisin betoluxin kuivuttua päälle vielä lakan, että pinta pysyisi hyvänä paremmin. Saas nähdä, kostautuuko huono pohjatyö jossakin kohtaa myöhemmin...


 Pöydän pintaa alettiin rakentaa harmaasta tekstilaminaatista, jota haimme paketillisen. Meidän lattia on leveämpää harmaata laminaattia, joten tämä hieman vaaleampi, tekstillinen ja kapea laminaatti sopi hyvin yksiin lattian kanssa näyttämättä kuitenkaan lattian jatkeelta.


Ensin mittailtiin ja leikattiin...



Sitten kasattiin ja liimattiin. Reunat huoliteltiin hopeaan vivahtavalla kulmalistalla.

 

Ja siinä se nyt on. Iiiiihana!  

 


Juku. Tykkään ihan hurjasti. Tämä pöytä istuu nyt niin paljon paremmin asunnon muuhun ilmeeseen kuin aiempi musta.  



Mikäli maalipinta alkaa osoittaa kärsimisen merkkejä huonon pohjatyön vuoksi, täytynee siirtyä lattialle syömään. Ulkonäkö toki ennen käytännöllisyyttä... ;)



Kiitos Marikalle kolmen tähden kotiin ideasta!



Kertu ihailee valmista pöytää kissoille jokseenkin epätyypillisessä, mutta Kertulle varsin tavanomaisessa asennossa.



Iloista alkavaa viikkoa!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Jostain me lähdettiin...


Tuntuu olevan ikuisuus siitä, kun pakkasimme tavaramme entisestä kodistamme, kerrostalon vuokra-asunnosta Tampereelta ja muutimme ihkaomaan kotiin "maalle". Ihan rehellisesti siitä tulee ihan lähiaikoina täyteen neljä vuotta. Vasta. Tuota 56 neliöistä luukkua asutimme monta vuotta, ja sitä ennen asuttiin minikokoisessa 42 neliöisessä asunnossa muutama vuosi toisella puolella kaupunkia. Pienistä neliöistä on lähdetty liikkeelle...

 
 Tietokoneen kuvatiedostojen kätköistä löytyi kokoelma entisen (siis sen 56 neliöisen, sitä edeltävästä ei kuvamateriaalia löytynyt) kodin kuvia ja tunnelmia, jotka ajattelin teillekin jakaa. Tuo puolta tätä nykyistä kotia pienempi kerrostaloluukkumme oli pinnoiltaan sitä luokkaa, että vaikka oli kova halu laittaa kodista kaunis ja omannäköinen, ei se oikein toiminut, sillä vain pilkkopimeässä asunto näytti rehellisesti hyvältä. :)




Jo tuolloin heräsi kiinnostus kaikkeen vanhaan, ja kuolasin blogeissa ihania unelmakoteja, joissa vanhat esineet olivat kauniisti esillä. Siihen mekin pyrittiin, vaan tuo asunnon muu habitus ei oikein tukenut yrityksiä. Imin blogeista ideoita, ja yritettiin soveltaa tuohon luukkuun sopivia viritelmiä.



Ja kyllähän me kovasti yritettiin. Nyt kun katsoo, niin paikoitellenhan siellä näytti ihan kivalta. Siis yksityiskohdissa, pimeässä, ja valokuvista katsottuna. Suurinta osaa asunnosta ei olisi kehdannut kuvatakaan... :)


Siellähän ne ovat, nuo sisarelta kierrossa tulleet, ah, niin sievät nahkasohvatkin. Eivät kumma kyllä periytyneet uuteen kotiin, niin kuin ei moni muukaan vanhan kodin huonekalu.



Hahaa, kaikista kuvista löytyi vain kaksi kuvaa, jotka oli kuvattu valoisalla. Mistäköhän mahtais johtua? Kenties juuri siitä, että pimeässä näytti parhaimmalta. ;) Näissä kuvissa näkyy mun tuon aikainen pyrkimykseni vihreään maailmaan. Viherpeukaloa mulle vaan ei ole siunaantunut, joten vihreä maailma koki nopeaa vaihtuvuutta ja teetti aktiivisesti käyntejä Plantagenissa.


Akvaarioita meillä oli tuolloin kaksin kappalein, vaan vaikka kuinka olin aiheesta kiinnostunut ja luin jos jonkinmoisia oppaita, en hyvälläkään yrityksellä pitkässä juoksussa saanut meren kansaa voimaan meillä kovinkaan hyvin. En, vaikka olin opetellut tätä kalamaailman hoitoa jo lapsena kotona monta vuotta - silloinkin aivan yhtä huonolla menestyksellä. Tänne muutettuamme akvaariot pikku hiljaa lähtivät, toinen muutossa ja toinen vuotta myöhemmin. Naapurintyttö totesikin, että vaihdoitte sitten kalat kissoihin.





Kaakaonruskea makuuhuone oli meidän ylpeys, koska me tapetoitiin se itse. Ensin makuuhuone oli esineistöltään sininen varustettuna vaaleanpunaisilla tapeteilla. Kerrassaan viehättävä. Vuokranantaja maksoi tarvikkeet, ja me tapetoitiin huone uuteen uskoon. Siitä tuli NIIIIN hieno, verrattuna siis asunnon muuhun habitukseen. Vaan miksi ihmeessä en ole kuvannut tätä kovan työn tulosta tämän enempää?




Jostain me lähdettiin. Into piukassa muutettiin remointoimaan ihka omasta kodista juuri sellaista, mistä oltiin haaveiltu vuosikausia, joskin se "juuri sellainenkin" on kyllä ehtinyt tässä kodissa vaihtaa muotoaan jo useampaan kertaan... Nyt kun näitä kuvia ihastelin, niin tulipa oikeastaan aikamoisen kiva fiilis. Hetkeäkään en ole tuohon asuntoon kaivannut, vaan aikansa kaikella. Ja olihan se tuo luukkukin näin jälkikäteen ihasteltuna oikeastaan aika sympaattinen. :)