Nail art

Joskus muinoin esittelin kynsitaiteilujani blogissa ja sain toiveita tarkemmalle postaukselle aiheesta. Tässäpä tulee.

Perjantaipäivän kynsien pohjaväriksi valikoitui tänään violetti. Ihan tuollainen tavallinen halppislakka.

Konadin nail art -idea toimii niin, että ensin sivellään kerros paksua kuviolakkaa haluttuun laattakuvioon.

Ja sipaistaan ylimääräiset kaapimella pois.

Kumisella leimasimella napataan muotista lakkakuvio...

...joka siirtyi leimasimen pintaan.

Painetaan kuvio kynteen...

...ja siinä se pysyy. Nopeus on valttia tässä hommassa, sillä jos hidastelee näissä työvaiheissa, lopputulos on se, että lakka kuivuu jo muottiin, eikä siirry leimasimeen, tai sitten kuivuu kiinni leimasimeen, eikä siirry kynteen. Hosuminen siis kannattaa. :)

Kunhan vanupuikolla on putsattu ylimääräiset lakat sormista pois, on lopputulos aika kiva. Kun tekniikan oppii ja on perusvälineet olemassa, näillä saa leikittyä vaikka kuinka.

Ja perusvälineistöön tarvitaan siis leimasin, kaavin ja kuviomuotti, sekä mielellään paksua, vahvapigmenttistä kuviointilakkaa. Useat tavalliset lakat kuviointiin liian ohuita ja läpinäkyviä, mutta joskus löytyy tavallisista lakoistakin kuvioihin riittävän peittäviä lakkoja. Jos kiinnostuit, googletapa konad, niin pääset alkuun. :)

Tänään kävin lyhyen työpäivän perään väsäämässä gradun maturiteetin ja tein päivän hyvän työn käymällä verenluovutuksessa. Portaiden maalaus saatiin tänään viimein loppuun, ja aamulla olis aika lähteä kohti virolaista kummilastenkotia, jossa vietämme tämän vapun. Viime reissulla kynsitaiteilutarvikkeet olivat mukana, ja olivat lastenkodin pienempien ja isompien tyttöjen mieleen aivan huippujuttu, joten tilasimme jo aikoja sitten tytöille lahjaksi monenmoisia kuviolaattoja, lakkoja ja taiteilutarvikkeita, jotka nyt viimein pääsevät oikeille omistajilleen - saas nähdä, millaisia kynsiä saamme aikaan. :) 

Ihanaa viikonloppua ja tulevaa vappua teille!

Keittiöuutisia

 Jee, meidän keittiöremontti on valmis!

Viime viikolla asentajat kävivät kiskomassa edelliset kaakelit, tiskialtaan ja työtason pois ja vaihtoivat tilalle uudet. Projekti lähti liikkeelle siitä, että hellan takaa kaakelit rakoilivat, ja vahinkoa tarkastamassa käynyt asentaja oli sitä mieltä, että vaihtoon menee. Koska emme olleet alun perinkään noista keittiön kaakeleista tykänneet, kuulosti remontti ihan sopivalta, ja samalla vaihdatimme työtasot, tiskialtaan ja hanankin.

 

Yläkuvassa siis tilanne ennen muutoksia 

 

Ja tässä muutosten jälkeen. No joo, ennen muutoksia -kuva on vanha, ja kukat ovat tähän nykyhetkeen tullessa kokeneet aikamoisen inflaation, mutta jos tässä kesää kohti hankkisi taas uusia muratteja (jotka eläisivät minun hellässä hoidossani ehkä sen kuukauden verran, kuten edelliset...). Mutta kukkia lukuun ottamatta muutos on ehdottomasti parempi, vai mitä olette mieltä?

 

Näihin kelloihin liittyy pieni tarina. Muori, joka on elämänsä aikana keräillyt kaikenlaista, osti etualalla olevan savipitsikellon joskus muinoin, ja kaikenlaista näpertelyä harrastaneena päätti kokeilla itse tehdä savesta samanlaista. Taka-alalla tuo hänen savikokeilunsa lopputulos, ei nyt vallan samanlainen, mutta kaikessa kömpelyydessään aikas suloinen. Kun menimme vuodenvaihteessa naimisiin, pyysi nykyään palvelutalossa asuva muori valitsemaan entisestä kodistaan jotakin mieluisaa häälahjaksi. Minä valitsin nämä kellot.

Siinä se. Tänään saatiin keittiön siivoukset valmiiksi ja loputkin astiat kaappiin. Ihanaa. :) Tykkään niin hurjasti tästä.

Ja vielä loppuun pala huippupinnallista elämää. En ole oikein koskaan ollut mikään ulkonäköihminen, vaan lukeutunut kravattihameideni ja nappikorujeni kanssa pikemminkin elämäntapaintiaanien heimoon kuin vimpan päälle muodikkaaseen väkeen. Kynsilakkaa en ole käyttänyt oikeastaan koskaan. Vaan nyt mä olen hurahtanut. Ystävä tutustutti konad -kynsitaiteiden maailmaan, ja sieltä ei ole vielä ollutkaan paluuta. Ai juku, miten joistakin pienistä ja ylen pinnallisista asioista voikaan tulla hyvä mieli. Näitä tulee väsättyä harva se ilta, ja varsinkin, kun koko lysti on niin yksinkertaista ja helppoa, että jopa minä onnistun. Että tässä teillekin pieniä palasia mun uudesta aluevaltauksesta. :)

Kauniita kevätpäiviä teille, blogiystävät!

Väinämöisen soitto

Tänään olen värkkäillyt pienten askartelupuuhien kanssa, maalaillut ja tuunaillut, mutta valmiiksi tuli ainoastaan tämä Väinämöisen soitto -sydän. Sydän on tehty sanomalehtisuikaleista, sydänilmapallosta ja tapettiliisteristä sekä vanhoista laulukirjan sivuista ja pitsistä.

Vanhassa laulukirjassa olisi ollut vaikka minkälaisia hauskoja lauluja tuohon sydämen keskelle, vaan päädyin viimein tuohon Väinämöisen soittoon, Väinämöisasiat kun ovat aina - syystä jos toisestakin - olleet varsin merkittävä teema meidän perheessämme ja suvussamme.

Tänään myös turhamaisus sai palkkansa. Olin taiteillut elokuvaa katsellessani kynsiäni, ja lähdin siitä sitten puista hyllyä hiomaan. Koska varoin tökkäämästä kynsiäni mihinkään, pidin huolimattomasti kiinni hiomapaperista ja paperi lipsahti sormista niin, että käsi hieraisi voimakkaasti puun pintaa ja sain sormeeni vuosikymmenen muhevimman tikun. Kohtalaisen leveä parisenttinen tikku meni sisään etusormen päästä ja tuli ulos sormen sivusta. Siinä pääsi suusta sana jos toinenkin. Vietävän kipeää otti, vaan (tuo melkein lääkäriksi ruotsalaisella kirjekurssilla opiskellut) mies onnistui viimein kiskomaan tikun miltei kokonaisena pinseteillä ulos.

Mies hioi hyllyn loppuun ja minä järkytykseltäni siirryin kynsieni kanssa takaisin maalauspuuhien pariin.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!