maanantai 26. marraskuuta 2012

Pieni kummityttö


Kävimme sunnuntaina katsomassa siskon ja miehensä pientä vauvaa, pienen pientä kummityttöä, joka saa virallisesti nimen tammikuussa.



Tuo pieni tyttö on meidän toinen yhteinen kummilapsemme, ja minun kohdallani kolmas kummilapsi. Hirmuisen pieni. :)



Sellaista vauvapostia tältä suunnalta. :)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kynttilöitä, kissoja ja kankaita - ihan tavallinen maanantai


Ei ollut varmaan kuin syyskuu, ja mää keuhkosin tuosta joulusta niin, etten meinannut millään malttaa. Odotin ja odotin, että joko saa laittaa punaista, joko saa laittaa joulua, joko saa... Viimein pari viikkoa sitten laitoin innoissani ensimmäiset punaiset tyynyt sohvalle, ja vähän punaista sinne ja tänne. Meni muutama päivä, ja pistin kaikki punaiset takaisin piiloon, vaihdoin valkomustat sohvatyynyt takaisin ja nostin Sulevi -tontun takaisin kaappiin. Ei sittenkään ihan vielä punaista.Vielä fiilistelen vaalealla, ja sitten rykäiset kaiken punaisen kertaheitolla itsenäisyyspäivän tienoilla.



Olen saanut miehen perheeltä lahjaksi Partyliten Pilari -somisteita, ja tykkään, kun niihin voi heitellä milloin mitäkin fiilikseen ja vuodenaikaan sopivaa. Nyt jo jouluista. 



Kirpparilta löysin veikeän rautalangasta väännellyn, valkoiseksi maalatun sydämen jonkun käsityöläisen pöydästä. Olisin ostanut enemmänkin.



Kun blogimaailmassa surffailee, tulee kaikenlaisia pakko saada -juttuja. Pieniä kuusia on teidän ihanissa blogeissa ollut, ja sellainen kun tuli minua Ikeassa vastaan, lähti tietysti mukaan, ja tumppasin koko komeuden Karhulan ihannetölkkiin multineen päivineen.




Toinen, mikä oli näemmä jäänyt alitajuntaan, ovat nuo talolyhdyt. Mulla on ollut peltisiä talolyhtyjä aiemminkin, vaan jotenkin eivät ole istuneet meille. Vaan nyt löytyi posliinisia mökkejä, joihin ihastuin ihan täpöllä. Ovat niin ihania kynttilänvalon loistaessa ikkuna- ja oviaukoista.

 

Kynttilöitä ja tunnelmavaloja on siellä täällä. Valitettavasti meillä eivät turvallisesti menesty muut kuin lyhdyt ja muut sellaiset, joissa kissat eivät ihan heti pääse nenäkosketuksiin liekin kanssa. Vaan jos sitä on joutunut monista kynttiläsomisteista luopumaan, niin onpa sitten ollut syy hankkia lyhtyjä sitäkin enemmän. :)


 



Viime viikot ovat olleet kovasti ohjelmaa täynnä, mutta jotakin on taas tullut ommeltuakin.



Kummipoika täytti kolme vuotta, ja paketissa lähti kaverille jättinalle. Nallelle ompelin farkut ja paidan, johon tuli etuosaan kummipojan  kuva. Pojan äitiltä tuli myöhemmin viesti, että joutuvat harkitsemaan pojalle suuremman sängyn hankkimista, koska jäpikän Nöffeliksi nimeämä nalle vei unikaverina sängystä suurimman osan.

 

Muutamia joulusydämiä sain tänään valmiiksi samalla, kun odottelin, että pienelle neidille lähtevän prinsessanyhvön hiukset kihartuivat sukkapuikon ympärillä saunan patterin päällä ja sokeritärkätty kruunu kuivui pilttipurkin ympärillä - toivottavasti saisin tuon pitkään vaiheessa olleen projektin pikimmiten valmiiksi, ja pääsisin valokuvaamaan lopputuloksen pään kera.





Avustava väki on riehunut itsensä väsyksiin, ja löytänyt talon parhaat paikat. Kertu tunkeutui jälleen vanupussiin ja nukahti sinne.


Taavi oli asetellut itsensä toisaalla ollessani ystävälle lähtevien ompelusten päälle, vaan sai kyllä lähtöpassit heti kun hoksasin, että herra käytti sydäntä tyynynään. Ei näillä kissoilla mitään rajoja tässä talossa ole ja pilallehan ne on lellitty joka tapauksessa, vaan rajansa kaikella. :)


Mukavaa maanantaita sinulle!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Ja vähän vaaleampia unia...


Meillähän on ollut hyvin pimeä ja musta makuuhuone. Olemme tykänneet siitä, ja erityisesti kesällä on ollut kyllä aikas ihanaa, kun makuuhuone on ollut silti hämärä ja tumma, vaikka muuten onkin ollut valoisaa. Vaan aina ei tarvita paljon, että mieli muuttuu...



Meillähän on siis tv makuuhuoneessa. Halusin sen aikoinaan olohuoneesta pois, koska jotenkin inhotti se asettelu, että tv on kaiken keskipisteenä kodissa, ja siirrettiin se sitten tuonne makkariin, sopii sinne tumman ulkoasunsa vuoksikin paljon paremmin kuin vaaleaan olohuoneeseen. Ja mä olen haikaillut siihen tv:n alle lipastoa.



Kun lipasto viimein Ikeasta meille viikonloppuna muutti, tuli sitten päähänpistos saada jotakin muutakin vaaleaa makuuhuoneeseen, ja vaalean maton, päiväpeiton ja verhojen myötä asetelma muuttui kyllä ihan tyystin. Taidan tykätä tästä musta -vaalea -asettelusta enemmän, kuin aiemmasta musta -harmaa -painottuneesta värimaailmasta. Tämä pysyy!



Aiempi makuuhuoneväritys löytyy siis täältä.



Yövalot siirtyivät lipaston päälle ja virittelin ledivalolistat sängynpäätyyn yövalojen virkaa toimittamaan. Ovat meillä toimivammat, koska Kertulla oli tapana yöaikaan herättää huomiota yrittäen työntää yöpöytien lamppuja lattialle, ja nyt on ainakin toistaiseksi jättänyt lipaston päällä olevat lamput rauhaan.



Kuvaussessiot ovat meillä suosituimpia hetkiä, ja kissat punkevat kilpaa itseään esille. Grisli, joka siis muuten on valinnut miehen ihan omaksi ihmisekseen, sai tällä kertaa minulta eniten huomiota, ja koska Kertu sen sijaan luulee omistavansa minut ihan yksinoikeudella, johti Grislin huomioiminen Kertun puolelta hyökkäykseen ja siskon löylyttämiseen. 


Kun sisarukset nujakoivat ja ajoivat toisiaan takaa pitkin taloa, Taavi asettui rauhassa viltin päälle ja valtasi sängyn lämpöisimmän paikan. Toisinaan tuo hitaus ja harkitsevuus siis näemmä toimii. :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Valokehys

 
Ja nythän mää sen idean keksin.


Ostettiin joskus muutama vuosi sitten purettavalta rakennukselta isoja yksiruutuisia ikkunanpokia peräkontillinen hintaan 1 e. Noita pokia on tullut käytettyä monenlaiseen, vaan sitten yhtäkkiä päässä yhdistyivät kaksi asiaa samaan kokonaisuuteen: vanha ikkunanpoka sekä muorin virkkama pitsiliina.


Soviteltiin ja mittailtiin, ja miten sattuikaan, että pitsiliina oli ihan justiin kehykseen sopiva! Pitsiliinan kiinnitin niiteillä, jotta saa sitten halutessaan myös joskus irtikin. Liinan taakse pujottelin ledivalot ja avot - valokarmi on valmis!





Olin niin täpinöissäni sekä ylpeydestä polleana nerokkaasta keksinnöstäni (joka siis toteutettiin eilen aikavälillä 22.30-23.30), etten sitten saanut unta kuin vasta aamuyöstä. Kiepuin sängyssä ja visioin ja hykertelin tyytyväisyydestä. Aamulla väsytti niin armottomasti, että oli muuten taas kovin nöyrä fiilis. Itku pitkästä ilosta, sanois vanha kansa...


Vaan on se siltikin aikas hieno. :)