Ei ollut varmaan kuin syyskuu, ja mää keuhkosin tuosta joulusta niin, etten meinannut millään malttaa. Odotin ja odotin, että joko saa laittaa punaista, joko saa laittaa joulua, joko saa... Viimein pari viikkoa sitten laitoin innoissani ensimmäiset punaiset tyynyt sohvalle, ja vähän punaista sinne ja tänne. Meni muutama päivä, ja pistin kaikki punaiset takaisin piiloon, vaihdoin valkomustat sohvatyynyt takaisin ja nostin Sulevi -tontun takaisin kaappiin. Ei sittenkään ihan vielä punaista.Vielä fiilistelen vaalealla, ja sitten rykäiset kaiken punaisen kertaheitolla itsenäisyyspäivän tienoilla.
Olen saanut miehen perheeltä lahjaksi Partyliten Pilari -somisteita, ja tykkään, kun niihin voi heitellä milloin mitäkin fiilikseen ja vuodenaikaan sopivaa. Nyt jo jouluista.
Kirpparilta löysin veikeän rautalangasta väännellyn, valkoiseksi maalatun sydämen jonkun käsityöläisen pöydästä. Olisin ostanut enemmänkin.
Kun blogimaailmassa surffailee, tulee kaikenlaisia pakko saada -juttuja. Pieniä kuusia on teidän ihanissa blogeissa ollut, ja sellainen kun tuli minua Ikeassa vastaan, lähti tietysti mukaan, ja tumppasin koko komeuden Karhulan ihannetölkkiin multineen päivineen.
Toinen, mikä oli näemmä jäänyt alitajuntaan, ovat nuo talolyhdyt. Mulla on ollut peltisiä talolyhtyjä aiemminkin, vaan jotenkin eivät ole istuneet meille. Vaan nyt löytyi posliinisia mökkejä, joihin ihastuin ihan täpöllä. Ovat niin ihania kynttilänvalon loistaessa ikkuna- ja oviaukoista.
Kynttilöitä ja tunnelmavaloja on siellä täällä. Valitettavasti meillä eivät turvallisesti menesty muut kuin lyhdyt ja muut sellaiset, joissa kissat eivät ihan heti pääse nenäkosketuksiin liekin kanssa. Vaan jos sitä on joutunut monista kynttiläsomisteista luopumaan, niin onpa sitten ollut syy hankkia lyhtyjä sitäkin enemmän. :)
Viime viikot ovat olleet kovasti ohjelmaa täynnä, mutta jotakin on taas tullut ommeltuakin.
Kummipoika täytti kolme vuotta, ja paketissa lähti kaverille jättinalle. Nallelle ompelin farkut ja paidan, johon tuli etuosaan kummipojan kuva. Pojan äitiltä tuli myöhemmin viesti, että joutuvat harkitsemaan pojalle suuremman sängyn hankkimista, koska jäpikän Nöffeliksi nimeämä nalle vei unikaverina sängystä suurimman osan.
Muutamia joulusydämiä sain tänään valmiiksi samalla, kun odottelin, että
pienelle neidille lähtevän prinsessanyhvön hiukset kihartuivat
sukkapuikon ympärillä saunan patterin päällä ja sokeritärkätty kruunu
kuivui pilttipurkin ympärillä - toivottavasti saisin tuon pitkään
vaiheessa olleen projektin pikimmiten valmiiksi, ja pääsisin valokuvaamaan lopputuloksen pään kera.
Avustava väki on riehunut itsensä väsyksiin, ja löytänyt talon parhaat paikat. Kertu tunkeutui jälleen vanupussiin ja nukahti sinne.
Taavi oli asetellut itsensä toisaalla ollessani ystävälle lähtevien ompelusten päälle, vaan sai kyllä lähtöpassit heti kun hoksasin, että herra käytti sydäntä tyynynään. Ei näillä kissoilla mitään rajoja tässä talossa ole ja pilallehan ne on lellitty joka tapauksessa, vaan rajansa kaikella. :)
Mukavaa maanantaita sinulle!
