Vielä viimeisiä turvakavereita

Mä olen aiemminkin kirjoittanut muutamaan kertaan ystäväni Tuulian organisoimasta keräyksestä, jossa kerätään käsintehtyjä pehmoleluja TAYS:in lastenosaston pienille potilaille. Mä olen aiemmin tehnyt tähän keräykseen parikymmentä pehmoa; kuusi pupua, yhden nallen, seitsemän mitä-lie-örkkiä, neljä siiliä ja viisi kissaa. Pääsiäisen pyhinä rykäisin vielä kunnon loppukirin.

Keräyksen viime metreillä valmistui mukaan vielä yhdeksän haita.

Lisäksi jämäkankaista syntyi kaikkineen 19 kaikenkirjavaa pöllöä, tuollaista simppeliä mallia, joita oli kohtuunopea tehdä useampiakin. Nyt mun saldoni on 51 pehmoa, ja alkaapa tuo keräyskin olla lopuillaan.

Jos näistä otuksista tarttuu iloa tai turvaa edes yhdelle pienelle potilaalle, niin tavoite on saavutettu. :)

 Mä olen elänyt koko talven ja alkuvuoden jotenkin kummallisessa hyperaktiivisen levottomassa tilassa, eikä mikään sellainen, mikä on innostanut aiemmin, ole napannut tippaakaan. Ollut jotenkin tarve pysyä liikkeellä, viettää paljon aikaa ihmisten kanssa siellä sun täällä ja urheilla. Nyt alan hiljalleen olla taas ihan oma tylsä itseni, ja innostua uudelleen myös niistä aiemmin inspiroineista asioista, kodista, käsitöitä, kaikenlaisista pikku tuunauksista. Tiedä sitten, onko se hyvä vai paha. :)

Mutta noihin tuunauksiin ja uusiin sisustusinnostuksiin liittyen - to be continued.

Koura

Meille pesiytyi FB:n sisustuskirppiksen kautta hitusen erikoinen esine, puinen käden mallinen tuoli.

Se oli alkuun puupinnalla. Kaunis niinkin, ja niin sen piti jäädä. Tiedättekö, vähän kontrastia... Mutta ei hemmetti, ei se vaan istunut meidän väriallergisiin silmiin, vaikka kuinka yritettiin.

Pääsiäisenä tuoli sai uuden pinnan. Ja kyllä, maalasin sääliä tuntematta, vaikka jonkun mielestä varmasti menikin kaunis puupinta pilalle.

Nyt istuu paremmin.

Kaikessa kummallisuudessaan aika vietävän hauska esine.

(ja tähän väliin muutama samalla räpsäisty kuva muista nurkista)

Aikas kiva. Tykkään.

Halattavia

Olen aiemmin muutamassa postauksessa täällä ja täällä kertonut ystäväni Tuulian kampanjasta, jossa kerätään käsin tehtyjä pehmoleluja TAYS:n pienille lapsipotilaille. 

Mulla on ollut pitkään täysin ompeluton vaihe, eikä tuo kone ole kiehtonut mua yhtään, mutta tämän asian edessä taas nöyrryin hetkeksi Singerin laatuseuraan. Muutamana iltana syntyi siilejä ja pupuja.

Keräilyaikaa on vielä reilu viikko jäljellä, ja mulla vielä sata ideaa. Josko viikonloppuna saisi vielä muutaman työn alle.

Mulla on kyllä ollut tämän blogin kanssa sen sortin radiohiljaisuutta ettei tosikaan. Vaan ehkä tässä kevään mittaan herää taas tämänkin kanssa eloon. :)