Globe Hopella on minusta aivan ihania laukkuja. Tuotemerkki on kiehtova, ja tuotteissa yhdistyvät sekä kauneus että hyvä idea. Itselläni on muutamia Globe Hope -pussukoita, ja ensimmäinen kosketus merkkiin tuli siskoltani muinoin lahjaksi saamasta
Lato -kassista, josta tykkäsin niin paljon, että käytin sen konkreettisesti loppuun. Kassi kului vuosien aikana lopulta niin, että pintamateriaali repeili käsissä, ja murhemielillä luovutin kassin roskakuskin kuljetettavaksi. Tätä
Hertta -kassia olen ihastellut Globe Hopen sivuilla pitkään, vaan en ole malttanut ostaa... Tänään sitten löytyi kirpparilta mieletön löytö. Eräs pöytä oli täynnä kaikenvärisiä huopalaukkuja
(mulle ei selvinnyt, olivatko jonkun käsitöitä vai jonkun liikkeen poistoja, mutta uusia joka tapauksessa), ja minulle väriallergisellekin oli tarjolla tämä harmaa mummomainen ihanuus.
Ompelin laukkuun kiinni palan pitsinauhaa ja pienen vanhan pitsiliinan - ja voilá - tee se itse -naisen Hertta -laukku on valmis. Mää kyllä nimesin tän toisin. Tästä tuli Kyllikki. :)
Kassi on niin mummo kuin vain voi, oikein umpimummo, ja niin viehättävä. :) Halusin kassin toiselle puolelle Globe Hopen tapaan jonkinlaisen tuotemerkin, ja pyörittelin jos jonkinmoista aforismia, mietelausetta ja kuolematonta mottoa. Ja lopulta, kaikkien hyvien ja elämää syleilevien vaihtoehtojen sijaan päädyin tähän:
"Älä syö keltaista lunta." Kuvana jälleen muorin piirtämä klassikko-hevonen.
Tämä kassi tyydyttänee mun kaipuuni Hertta -laukkua kohtaan. :) Tosin ihan vielä en kehtaa kassin kanssa alkaa kulkemaan, on vielä liian lämmin paksulle huopalaukulle. Mutta eiköhän tuo syksy sieltä aikanaan tule, että pääsen Kyllikki-kassiani kanniskelemaan.
Kirpparilta tarttui mukaani myös kuvan taaempi puuheppa, Taalainmaan hevosen halpakopio. Mutta kiva sellainen, ja hintaa oli hevosella vain kolme euroa.
Vitosella ostin Riihimäen lasin mittapullon, joka pääsi toimittamaan kukkamaljakon virkaa.
Mittapullo on ihan iskemätön, ja ilman pohjassa olevaa Riihimäen ilveksen kuvaa olisin epäillyt sen olevan ulkolaista uudistuotantoa. Vaan ehta kotimainen on.
Olen pidempään etsiskellyt nättiä vanhaa tietynväristä ja -tyylistä kahvimyllyä, joka myös viimein löytyi kirpparireissulta. Tosin tämän purin miltei osiin ja jynssäsin tiskiharjan ja fairyn kanssa kunnolla ennen esille laittoa. Pohdittavaksi tuli jälleen, miten usein kirpparilta törmääkään siihen kummalliseen harhaluuloon, että loputtoman likainen on yhtä kuin vanhanaikainen, antiikkinen ja keräilyesine... No jaa, tämä nyt on oikeastikin vanha, vaan toisinaan tuntuu, että jotkut ne kauppaavat kaikkea, missä on vuosikausien likakerros pinnassa, termillä vanha ja talonpoikainen. Ja hinta on tietysti sen mukainen... Tämä oli kuitenkin kohtuuhintainen, ja siksi sen likakerroksineen kaikkineen kelpuutin mukaani. Nätti, tykkään.
Viime viikon iltoina ja nyt viikonloppuna sain myös joitakin mielessä muhineita ompeluksia valmiiksi. Muorin vanhasta reseptistä ja ystävältä saaduista alpakkalusikoista syntyi sydämiä.
Vanhoista kirpputorilta mukaan tarttuneista metallilautasista tuunailin lusikkatauluja.
Sisko oli nähnyt jossakin blogissa kuvan verhojäniksestä, joka kiinnitetään sivuverhojen nauhaan. Tänään väsäsin siskolle tällaisen version verhojäniksestä. Näissä meidän kuvausrekvisiittana toimineissa verhoissa ei ollut tuota verhonauhaa, johon pupu sitten kiinnitetään, mutta hyvinhän tuo pysyi nuppineuloillakin verhoissa kiinni.
Ja jälleen kerran estraadilla tuo ikuinen apulainen, Kertu. Joskus (lue: kymmeniä kertoja päivässä) mulla niin palaa pinna tuon otuksen kanssa, vaan tänään Kertu keksi taas niin tyhmiä juttuja, ettei voinut kuin nauraa. Lattialla oli kuitukangastyyny, josta olin ottanut täytettä ompeluksiin. Kertuhan se hoksasi houkuttelevan piilopaikan, ja syöksyi säkkiin. Uppoutuminen vanun sekaan innosti tietysti tuota höyrypäätä entistä enemmän, ja niinpä lattialla syöksähteli sinne tänne vanupussi, joka oli juuri saanut elävää täytettä...
Ai
että miten ihanaa. :) Ja niin, aiemman kissapostauksen kommenteissa
useampikin kyseli, miten meillä pysyy koti kunnossa tämän kissan kanssa.
Vastaus on, ettei pysykään. Juuri viime viikolla imuroidessa mies
huomasi muutamasta kohtaa lattiaa laminaatista lähteneen pieniä palasia -
kohdat juurikin siellä, missä Kertu on kolttosiaan tehnyt ja tavaroita
pudotellut. Portaissa on kolhuja Kertun pudottelemista esineistä, ja
koska kissa tosiaan rakastaa vippailla tassulla lattialle kaikenlaista,
mikä on pöydillä, tasoilla tai hyllyillä, kolisee meillä jatkuvasti.
Kertun aktiivisen vippaustassun johdosta on muun muassa hajotettu yhdet
silmälasit, ja sen sata kertaa yöpöydältä yöllä lattialle paiskattu
kännykkä vetelee loputtomien putoamistensa seurauksena viimeisiään.
En oikeasti ole koskaan
törmännyt toiseen näin aktiiviseen ja kaistapäiseen kissaan, varsinkin,
kun tää täystuho on oikeasti jo aikuinen kissa. Vaan onhan koti asumista
varten, tavarat kuluttamista ja elämä elämistä varten. Ja onpa tämä
käsittämättömän rasittava ja silti niin rakastettava luontokappale
kuitenkin tuhoistaan huolimatta kohtuuedullinen lapsi, syö jatkuvan
kiireensä vuoksi hyvin vähän ja on sen verran itsenäinen, ettei tarvitse
tästä päivähoitomaksujakaan maksaa. :D
Niin, ja ennen kaikkea mun luonne on tämän otuksen myötä jalostunut tarkasta nipottajasta vähän sinnepäin -tyypiksi, sillä eihän tämän kissan kanssa pysyisi järjissään, mikäli haluaisi kaiken olevan just eikä melkein. :)
Kertun elämänohjeet ihan jokaiselle:
- Syöksy päätä pahkaa kohti kaikkea uutta
- Suhtaudu jokaiseen arkipäivän tilanteeseen kuin elämäsi seikkailuun
- Älä suotta liikaa ajattele ja pohdiskele asioiden seurauksia, vaan toimi. Liika ajattelu on yliarvostettua.
- Muista, että kaikki esteet on tarkoitettu ylitettäväksi, alitettavaksi tai kierrettäväksi, kaapit avattaviksi ja laatikot tutkittaviksi
- Jos joudut pulaan, huuda, kunnes joku hyvä ihminen tulee auttamaan sinut kiipelistä
- Jos rikot jotain, älä suotta pakene paikalta tai ryhdy häpeilemään. Vahinko on jo tapahtunut, joten mitä sitä enää murehtimaan.
- Jos joku suuttuu sinulle, heittäydy rakastettavaksi, hyppää syliin ja ala kehrätä. Kyllä se ärsytys siitä helpottaa.
- Muista, että paras tapa osoittaa rakkautensa on jatkuva pieni pureskelu ja sylipaini. :D
