Tämän viikonlopun olen istunut konreettisesti sydän kourassa. Olen ommellut sydämen kyllyydestä taas pitkästä aikaa, ja tehtaillut tällä kertaa sydämiä. Oma sydänkin on ollut käpälissä kuvainnollisesti pohtiessani, mikä ihme musta sitten ihan oikeasti isona tuliskaan. Juu, kyllähän mä olen ihan vakipestissä ja oman alani töissä, sellaisessa työssä, mihin jo hyvin nuorena päätin, että lukion jälkeen itseni opiskelen, vaan aina toisinaan miettii, että mikähän musta sitten oikeasti isona voisi tulla... Tiedätte tunteen? Näitä ikuisia ihmisyyden ja olemisen pieniä peruskysymyksiä, ehkäpä...
...että tulisko musta puuseppä vai puutarhuri vai kukkakauppias vai imurikauppias vai metsuri vai... Lapsena haaveilin lentoemännän, leipurin tai salapoliisin urasta. Lentoemäntä tai leipuri eivät enää oikein kolahda, mutta kuinkahan olis tuo salapoliisin laita...
Koska tulevaisuuden ura ei, ainakaan vielä, selvinnyt ja mitä ilmeisimmin jatkan vielä huomenna siinä vanhassa jobissani, päätin keskittyä sitä suuremmalla painoarvolla noiden sydänten tekemiseen.
Reseptisydänten lisäksi sain viimein tehtyä Keittiö on kodin sydän -sydämiä, joihin ostin jo aikoja sitten nukkekotikaupasta pieniä vispilöitä ja raastimia somisteiksi. Lisäksi taannoin löytyi kirpputorilta löytyi kasa vanhoja avaimia, joista ompelin Muista avain -sydämiä. Nämä kaikki sydämet menivät
tänne.
Kaapissa oli jemmassa myös jouluista huopakangasta, joten tein tämän aurinkoisen ja keväisen viikonlopun kunniaksi myös vähän joulusydämiä. :)
Joitakin aikoja sitten sain postia eläkeläisystävältäni. Kirjekuori oli täynnä vanhoja ystävän äidiltä peräisin olevia paperinukkeja 30-luvulta.
Nukkeja oli useampia, ja jokaiselle löytyi kokoelma vaatteita. Jokaisen vaatekappaleen taakse oli kirjoitettu, kenelle vaate kuuluu, ja myös määritelty, mistä vaatteesta oli kyse.
Kuukauden päivät näitä paperinukkeja pyöriteltyäni sain viimein Raakelin kehyksiin. Raakelin kanssa kehyksiin pääsivät Raakelin vaatteet, jotka nukkejen alkuperäinen omistaja oli vaatteiden taakse kaunokirjaimin nimennyt pyhäpuvuksi, juhlapuvuksi, arkipuvuksi, keittiöpuvuksi...
Näihin Ikean vitriinikehyksiin olen aiemmin samaan tyyliin laittanut esille vanhan alpakkalusikkakokoelman sekä vanhan saksiparin.
Vitriinikehykset löytyvät nykyään yläkerran aulasta löytyvän saarekkeen alahyllyltä. Mulla on jemmassa näitä kehyksiä vielä lisääkin, sekä ideoita niihin tulevista esineistä tai kokoelmista. Vielä kun löytäisi inspiraation tehdä ideasta konkretiaa.
Ja tiedättekö, nyt tässä kodissa on viimein jotain kunnolla värillistä. Esittelinkin joskus eräisen viikonlopun kirppislöydöt, maatuskat, Taalainmaan kevoset ja kukkopillit, joille ei vielä silloin paikkaa löytynyt. Nyt nämä kaikki kököttävät ompeluhuoneen lautahyllyillä ja huutavat rivissä, etteivät koskaan aio sulautua meidän väriallergiseen maailmaamme. Vaan ei se mitään. Pieni siedätys tekee nipolle hyvää. :)
Loppuun vielä muutama muukin kuva mun ompeluvaltakunnastani, joka on kyllä täysin miehetöntä valtakuntaa - Alvinia ja Taavia lukuun ottamatta. Jostakin kumman syystä tuo meidän talon kaksijalkainen mies ei tässä huoneessa viihdy, lieneekö siitä, että A) tämä huone on yleensä aina tolkuttoman sotkuinen, mistä meillä kärsii enemmän mies kuin minä, ja B) täältä puuttuu valojen, silitysraudan ja ompelukoneen lisäksi kaikki muu sähköelektroniikka, ja se onkin vasta tympeää se. Lisäksi tässä huoneessa saattaa joutua palkattomiin et-sä-viitsis-täyttää-tätä-yhtä-sydäntä-mun-seurana -töihin, ellei ymmärrä pysyä kaukana. :)
Meidän kissakansa on ollut riemuissaan auringosta ja siitä, että kevät on herättänyt maailmaa eloon. Ikkunan takana on lintuja ja ikkunan välissä kärpäsiä, mitäpä muuta kukaan elollinen olento nyt itselleen kaipaisikaan... :)
Nämä meidän kissat tosin tuntuvat olevan riemuissaan vähän milloin mistäkin. Tämän hetken kuumin juttu ikkunan välissä pörräävien kärpästen lisäksi ovat ovet, erityisesti vaatekaappien ja vessojen ovet. Aina on joukkio kytistämässä, milloin mikäkin ovi aukeaa, ja sitten rynnitään porukalla sisään. Tätä jengiä on toisinaan vaikea saada vessasta tai kaapista ulos, sillä kun yhden saat pihalle, tulee vaihdossa seuraava sisään. Tiedä sitten, mikä niissä vessoissa ja kaapeissa oikein kiehtoo, mutta kuten kuvat kertovat, joka paikka tutkitaan ja testataan tarkkaan. :)
Mies nappasi aamulla muutaman kuvan Taavin astmalääkkeen annosta, ja koska Taavin ilme oli niin kyllästynyt, oli pakko nämä kuvat teillekin julkistaa. Kaverin ilme kertoo, että anna mun kaikki kestää. Vaan hienostihan meillä hengitellään aamua iltaa, kun on tiedossa, että aina lääkkeen jälkeen saa ruokaa. Pitkälle on päästy siitä, kun puolitoista vuotta sitten astmalääkitys aloitettiin, ja alkuun oli suunnilleen pakko istua kissan päällä, ettei katti päässyt karkuun. Nyt on asento HIEMAN toisenlainen. :)
Ihania aurinkopäiviä sinulle! :)
