sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Pieniä askeleita



Muutamissa blogeissa on esitelty pienien kenkien kokoelmia. Pieniä töppösiä on meillekin kerääntynyt, joten tässäpä tilastointia niistä.





Pienet kengät ovat kyllä niin uskomattoman suloisia! Ne ovat niitä asioita, joita kirpputorikierroksilla aina toisella silmällä tarkkailee. Että kiitosta vaan sille, jonka blogista joskus aikoinaan innostuksen näihin pieniin töppösiin löysin. Valitettavasti en enää muista, kenen blogi se on mahtanut olla.


Onnellista ja rentouttavaa sunnuntaita!

Viikonlopun tunnelmia


Joskus tulee se fiilis, ettei mikään näytäkään yllättäen hyvältä. Kaikki tavarat tuntuvat olevan väärissä paikoissa, ja kun alat siirtää ja muuttaa yhden paikkaa, tulee väistämättä eteen seuraavankin siirto, ja viimein on jokainen tavara ilman paikkaa, ja kaikki näyttää entistä kaameammalta. Tuo olotila iski minuun viikonlopun aikana, onneksi nyt ollaan jo sen paremmalla puolella. Siinä samassa tuli siivottua kunnolla.


Portaikon korkealla seinällä olevat hyllyt saivat viimein jotakin kannateltavaa. Alemmassa kuvassa oleva kummitädiltä joululahjaksi saatu kodin taulu löysi paikkansa antiikkihuoneessa olevasta vanhasta ovesta.


Sovitusnukke on yhä vailla jalustaa. Nukke on netistä löytyneiden ohjeiden vinkkaamana tehty omien mittojen mukaisesti pitkän paidan, maalarinteipin, sanomalehtisuikaleiden ja tapettiliisterin avulla. Päällimmäinen kerros on tehty vanhan kirjan revityistä sivuista. Nukke on toki ihan oikeisiin sovitusnukkeihin verratttuna aika kömpelö, mutta olemattomiin materiaalikustaannuksiinsa (siis se halpakaupasta löytynyt euron paita, tapettiliisteri sekä viisi rullaa maalarinteippiä) nähden toimii hyvin siinä pienessä vaateompelussa, mitä itse harrastan, ja onhan se kuitenkin omilla mitoilla tehty.


Etsinnän kohteena on ollut torsolle sopiva vanhanaikainen valkoinen mekko. Saas nähdä, koska moinen osuu kohdalle. Muutamia vanhanaikaisia hääpukuja olen huuto.netistä tutkinut, mutta sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt. Kaulassa olevat helmet ovat väripilkku huoneen vaaleassa maailmassa - sain ne vuosi sitten eräältä edellisen päiväkodin pieneltä pojalta. Teimme ystävänpäiväksi helmikoruja ystävälle, ja siinä, missä muut antoivat helmensä parhaalle kaverille tai yleensä äidille, antoi tuo pieni vintiö helmensä hurjan jännittyneenä minulle. Aina kesään saakka hän säännöllisin väliajoin varmisteli, vieläkö helmet ovat tallella. Kesällä vaihdoin työpaikkaa, ja kun myöhemmin syksyllä kävin tuolla entisessä ryhmässäni lapsia tapaamassa, tuli samainen poika heti kysymään, vieläkö muistan hänen antamansa helmet, ja vieläkö ne ovat minulla. Siksipä ne ovat siis huiman tärkeät minulle :)



Loputkin nuket ovat viikonlopun aikana saaneet vartalot ja vaatteet, ja osa nukeista siirtyi gradukirjojen seuraksi perunalaatikkokirjahyllyyn, osa muualle. Täytyy myöntää, että gradukirjahylly näyttää nyt hippasen houkuttelevammalta, josko siitä tarttuisi innostusta myös gradun kirjoittamiseen... ?


Huuto.netistä löytämäni nuket saapuivat postiin ja sitä kautta meille. Toinen saikin jo uudet kodin väriset vaatteet ja pääsi istumaan vanhalle Muurame -tuolille antiikkihuoneen nurkkaan. Kunhan vielä saan kaverinkin vaatteet valmiiksi niin uskoisin, että nyt on nukkekiintiö täynnä...



Niin, nukkejen lisäksihän meillä on myös arsenaali nalleja.



Tämä yksinäinen Bukowski vartioi kynttilää miehen mummolasta löytyneen sota-ajan arkun päällä. Arkku oli alkujaan kirkuvan punainen, joskin punaisen paksun maalipinnan alta löytyi klassinen armeijan vihreä pinta.



Ruokailutilan seinällä on kolme kuutiohyllyä, joissa jokaisessa on Bukowski -nalle. Samannäköiset nallet ovat kaikki eri kokoisia (kuten hyllytkin), ja taitavat muuten kaikki olla lahjoja äitiltä.



17.1.2002 olin naapurin teinipojan kanssa ensimmäisillä treffeillä. Päivälleen kahdeksan vuotta on tänään samaa polkua kuljettu, toivottavasti yhteistä tietä on edessäkin silmän kantamattomiin. :)

tiistai 12. tammikuuta 2010

Ilmeikkäitä nukkeja


En kutsuisi itseäni nukkeihmiseksi, mutta niin vaan kävi, että eräs nukkerotu pääsi meidänkin kotiimme livahtamaan.


Vuosi sitten päiväkodin varastoja raivatessa löytyi pölyn ja hiirenkakan keskeltä raadonsyömä nukke, joka oli jo lentämässä roskalavalle, vaan sai uuden mahdollisuuden hienojen kasvojensa ansiosta. Nukke pääsi pesuun ja sai uuden kangasvartalon.


Seuraavalla viikolla kirpputorilta löytyi samaisen nuken lajitoveri, ja olin myyty. Pikku hiljaa on kyseinen nukkerotu alkanut kotiimme enenevissä määrin hiipiä, ja kirpputorien perukoilta löytyneet nukkeraadot ovat saaneet pesun, uuden kangasvartalon ja uusien vaatteiden myötä uuden elämän.



Alunperin ompelin nukeille talvikamppeet, jotka päällään ne kaahasivat vanhan pienen kelkan kyydissä, nyttemmin olen jättänyt talvivaatteet pois ja istuttanut nuket puusänkyyn.


Vanhassa puusängyssä aikaansa kuluttaa tällä hetkellä kolme nukkea, joista uusimman vaatteet sain puuksittua kokoon eilen.



Lisäksi joko uusia vaatteita tai kokonaan uutta vartaloa odottaa työn alla vielä kolme nukkepoikaa. Nämä nuket on kyllä taitaneet tulla meille pysyvästi, on ne niin uskomattoman hauskan näköisiä.




Niin, ja innolla odotan kohta postilaatikkoon kolahtavaa pakettikorttia, joka kertoo, että saan mennä hakemaan postista kaksi huuto.netistä löytämääni uudennäköistä saman rodun edustajaa. :)

tiistai 5. tammikuuta 2010

Kalojen koti




Kalojen koti on nyt siivottu loppiaista varten. Akvaarioharrastus kiinnosti joskus niinkin, että meillä oli aikaisemmin kaksi akvaariota. Muuton myötä pienempi lähti. Mielenkiinto ei ole enää niin huikea tämänkään kanssa, mutta aina, kun se on siisti, on se kyllä kauniskin.











Akvaario kaloineen majailee yläkerran aulassa, joka toimii myös työtilana.





Tietokonepöytänä toimii vanhasta sittemmin lopetetusta kyläkoulusta (jossa muuten meidän lisäksemme ovat sivistystään kartuttaneet sekä meidän molempien isät että osa isovanhemmista) aikoinaan ostettu paripulpetti, jota anoppi oli varastoissaan vuosia jemmannut. Maalia poistettiin pulpetin entrauksen yhteydessä loputtomat kerrokset, sillä pulpetti oli koulussa palvelleidensa vuosien saatossa saanut pintaansa mitä uskomattomimpia maalisävyjä - ja kaikki yhtä kaameita. Nyt pulpetti on - yllätys yllätys - valkoinen.

Ikkunoita, akkunoita...


Erinäisiä ikkunanraatoja on kotiimme kulkeutunut monenlaisia. Osa palvelee nyt peilinä, osa on saanut säilyttää alkuperäiset lasinsa.

Yläkertaan vievässä portaikossa oli kovin kapea ja korkea seinä, joka kaipaili pitkään jotakin... Anoppilan ulkorakennuksen kanalan vintiltä löytyi pieni kaksiruutuinen ikkunanpoka, joka lähti mukaan viime kesänä. Appiukko oli slaagin partaalla, kun kiipesin kanalan vintille korkkarit jalassa ahtaita ja kapeita portaita pitkin ja etenkin, kun roudasin sieltä tullessani mukanani kanankakalla kuorrutettua ikkunanpokaa :) Vaan ei tullut myyräkuumetta - tästäkään, enkä edes pudonnut siellä kiivetessäni.

 
Ikkunanpokan maalasin sutaisten valkoiseksi ja askartelin ikkunan alle tikkaat. Tikkaissa on pienillä pyykkipojilla kiinni erilaisia vanhoja kirjeitä, dokumentteja ja valokuvia - esimerkiksi yllä mummoni aikoinaan jouluksi lähettämä kirje omalle äidilleen 50-luvulla.

Vanhan laulun sanoja tapaileva rakkauskirje löytyi mieheni mummon aarrelaatikosta. Alla olevalla matkustuslupa taas on kuulunut vaarilleni.



Vanhoja ikkunoita löytyy kodistamme muitakin. Yllä oleva yhdeksänruutuinen ihastus löytyi huuto.netistä ja koristaa antiikkihuoneen seinää.

 

Alakertamme on pääosin oveton, ja olohuonetta sekä eteiskäytävää erottaa toisistaan peillikaappi, jonka päädyssä on työkaverilta saatu kolmiruutuinen poka. Karmi on maalattu alakerran sävymaailman mukaisesti mustaksi ja ikkunaruudut vaihdettu peileiksi.

 

Alakerran katto on osin useammassa eri tasossa. Kuvan yllä näkyvä teksti on keittiön oviaukon yläpuolella (kuva on otettu keittiöstä päin).

 



Jotta karmit eivät loppuisi kesken, löytyy karmeja myös ulkoa. Vanhempieni piharakennuksen välikatosta löytynyt kaksiruutuinen karmi löytyy terassin väliseinästä, joka erottaa meitä naapureista.



Lisäksi kuutisen kappaletta vanhoja erikokoisia karmeja laseineen löytyy varastosta. Nuo karmit löytyivät myöskin huuto.netistä - muutaman kilometrin päässä kodistamme purettiin vanhaa taloa uuden alta, ja tuon vanhan talon ikkunoita sai hakea ilmatteeksi niin paljon kun mieli tahtoo. Meillä mieli olisi tahtonut enemmän kuin autoon ja varastoon mahtui, joten lopullinen saldo jäi kuuteen. Nuo kuusi karmia odottavat, että joskus löytyisi taas kunnolla aikaa ja mielenkiintoa käsitellä ja ideoida niistä jotakin hauskaa.