Kaikki on juuri hyvin

Tänään on sellainen päivä, jolloin kaikki on vaan niin hyvin. Liekö kevättä rinnassa vai muuten vaan riemumieli, mutta tänään on ollut oikein täydellinen päivä. Ei mitään erikoista, enemmänkin arkisinta arkea, mutta jotenkin vaan niin onnellista sellaista. :)

Tänään olen tehnyt inventaariota keittiössä. Tarkoituksena on ottaa lähiviikkoina kirppispöytä, ja hirmuisesti tavaraa on taas lähdössä pois nurkista. Ah, tulee niin raikas fiilis kun kaapit tyhjenee kaikesta kummallisesta. Mielikin samalla kevenee - ehkä siksi mä olenkin niin iloisella päällä. :) Joitakin kuvia meidän keittiöstä, jossa olen tämän päivän häärännyt.

Jokin aika sitten löysin kirppikseltä vanhan Singerin (siis vielä vanhemman, kun tuo mun arkikäytössä oleva, joka sekin on ihan muinainen). Tämä lähti mukaan, koska maksoi vain 6 e. Nyt nököttää eteisessä pienen jakkaran päällä.

Eilen käytiin Hämeenlinnassa kirpparikierroksella, ja samalla Kissakoti Kattilassa ihastelemassa  ja silittelemässä - juu, eikä huolta, ei meille ketään mukaan lähtenyt, nämä nykyiset riittää vallan hyvin. Vaan olihan siellä taas ripakopallinen aivan ihania kissoja, joille toivoisi löytyvän oman kodin. Käyhän kurkistamassa. Erityisesti tämä elämän kolhima, korvanpäänsä menettänyt, arpinenäinen, kookas kissaherra vetosi muhun. Pitkään Kattilassa ollut, niin ihanan rujo otus, joka on mitä ilmeisimmin joutunut aika tavalla taistelemaan olemassa olostaan entisessä elämässään. Ja mitä ilmeisimmin joutuu etsimään omaa kotiaan pitkään, tällainen tuikitavallisen näköinen, kolhiintunut kolli kun varmasti taitaa helposti jäädä kakkoseksi pienten ja söpöjen kissojen rinnalla. Kunpa joku antaisi tälle kulkurille ihan oikean kodin ja rakastaisi tuon kolhiintuneen otuksen taas ehjäksi. :)

 Kissakoti Kattilaan vein heidän myyjäisiään varten vanhoista farkuista ommeltuja kissa -sydämiä parisenkymmentä kipaletta. Josko niiillä jonkun elämän murjoman löytökissan leikkauttaisi.

Ja siinä vielä 2/3 meidän "elämän murjomista".

Anopilta sain yli polven ulottuvat ihanat villasukat jokin aika sitten postissa - ai juku, ihan mun näköiset!

 Ja eiliseltä kirpparikierrokselta mukaan lähti nämä valkoiset lapaset jonkun ahkeran kutojan pöydästä. Ihanat!

Ja sitten jotain vallan ihmeellistä - sain tänään leivottua! Oon maailman laiskoin keittiössä, enkä oikeastaan ikinä tee mitään ruokaa, enkä sen kummemmin leivo. Tässä talossa sellaisia ihmisiä löytyy kaksi. Että me ollaan ihan einesihmisiä. :( Vaan tänään repäisin. Sumin blogissa oli herkullinen suklaamuffinssiohje, ja nyt pari viikkoa asiaa aloiteltuani sain viimein jotain aikaiseksi. Jee, hyvä minä! Tällä tahdilla seuraavan kerran voikin sitten leipoa vaikka neljän vuoden päästä.

Ja sitten se viikonlopun ihanin materialistinen juttu: me tilattiin uusi sohva. Tämä musta kulmasohvahan ei ole ollut meillä kuin 2,5 vuotta, vaan on ollut kyllä suuri pettymys. Tätä ostaessamme tykättiin siitä hurjasti, vaan sohva menetti ryhdikkyyttään nopeasti ja erityisesti selkänojatyynyt lysähtivät ehkä vuoden käytön jälkeen. Nykyään olen saanut näppylöitä joka kerta, kun alan tuota tarkemmalla silmällä katselemaan. Ja eilen siivotessa tuli sitten mitta täyteen. Tuo niin lähtee meiltä. Tilalle on tulossa reilun kuukauden päästä Ikean kolmenistuttava Karlstad valkoinen nahkasohva. Jee, olen niin innoissani! Tuskin maltan odottaa, että uusi sohva rantautuu ja vanha katoaa meiltä ikiajoiksi. Aikansa kaikkea, ja ottajakin vanhalle sohvalle löytyi, joten se saa jatkaa elämäänsä hetken kuluttua siellä, missä siitä joku saattaa vielä tykätäkin. 
Happy end.

Iloa ja aurinkoa alkavaan viikkoosi!

Tauluja, tuunauksia ja tunnustus

Koko talven ajan tuunaus-, väkerrys- ja ompeluinto on ollut huikea, vaikka olenkin samalla nyt viimeinkin yrittänyt pyhittää aikaa myös viimein tuo liian pitkään roikkuneen gradun loppuun tekemiselle. Jotain gradutekstin rinnalla on kuitenkin syntynyt (no arvatkaa vaan kumpaan oon keskittynyt enemmän, ompeluun vai graduun?). Vanhoista kehyksistä on tullut tuunailtua jos jonkinmoista yritelmää, jotka ovat melkein kaikki nyt jo löytäneet tiensä uusiin koteihinsa.

 

Mulla on vähän taipumuksena hurahtaa johonkin, ja nää pellavapussukat oli yksi niistä. Ensin ompelin kokeilumielessä yhden, ja sitten niitä olikin kohta jo koko liuta kasassa. Seuraavaksi taas jotain muuta. :)

Sanna-Marilta  sain tämän tunnustuksen, kiitän ja kumarran kauniisti.

Tehtävän antona oli kertoa itsestään seitsemän faktaa. Seuraavassa siis faktoja minusta:

1. Olen koulutukseltani lastentarhanopettaja ja teen päätyötäni päiväkodissa. Voisi jopa sanoa, että rakastan työtäni todella paljon, mutta koskaan en ole vielä kokenut, että kaipaisin ketään alle 18-vuotiasta pysyvästi kotiini töiden jälkeen. Onneksi tässä taloudessa on kaksi samoin ajattelevaa. Saas nähdä, muuttuuko mieli, ja kumman ensin. Mä veikkaan tuota miestä. 

2. Olen aina tykännyt hurjasti kissoista.

 

 

3. Elämäni yksi tärkein ihminen on aina ollut mummoni. Koska kukaan ei kai elä ikuisesti, olen minä joulusta alkaen opetellut elämään ilman häntä.

 

 

4. Olen pienestä pitäen ommellut, askarrellut ja väkerrellyt. Ompelukaverina on edelleen äitin vanha singeri sieltä aikojen alusta.

 

 

5. Lapsuuteni olen elänyt maatilalla, mutta pelkään lehmiä silti ihan hitosti. Jokaisen lapsuuden kesän pelottavin hetki oli, kun lehmät päästettiin laitumelle, eivätkä ne niin välttämättä siellä sähköaidan takana heti alkuun pysyneet.

 

 

6. Vaikka en vielä olekaan ihan ikivanha, olen elänyt tuon toisen puoliskon kanssa jo yli 10 vuotta. Se on hippasen reilu kolmannes minun vielä aika lyhyestä elämästäni. Aika kauan siis.

 

 

7. Olen Pohjanmaan lakeuksien ja viljapeltojen tyttö. Aika pirkanmaalaistunut, tasoittunut ja tylsistynyt, mutta pohjimmiltaan aina häijy, temperamenttinen ja kovaääninen pohjalainen. :)

 

 

 Ihanaa, että on taas perjantai. Tämän viikonlopun tavoitteena olisi tähdä taas vähän gradua, ommella vielä enemmän ja koluta monta tuntia kirppislöytöjen perässä - siispä ihanata viikonloppua siis myös teille blogiystävät!

Harmaata, mutta niin valoisaa

Johan tämä taas alkoi koukuttaa. Ei ollut ongelma olla blogimaailmasta poissa yli puoli vuotta, ja kun oikein katselin, niin olen koko viime vuoden aikana päivittänyt blogia vain surkeat 8 kertaa. Vaan nyt, kun tuli tehtyä tuo ensimmäinen päivitys piiitkään aikaan, jäin heti koukkuun. Tässä pienessä sievässä turhamaisuudessa kun unohtuu vallan kokonaan kaikki vielä turhemmat mielessä pyörivät asiat. :) Koko ilta on mennyt blogejanne tutkiessa. Koska blogilistallani on mielettömästi upeita blogeja ja koteja, en ole ehtinyt kovinkaan pitkälle - mulla on niin paljon tutkittavaa pitkältä ajalta. Vaan pikku hiljaa palailen. 

Sitä omaa unelmien omakotitaloa odotellessa (no jaa, mies on ilmoittanut jo aikoja sitten, että hän on valmis muuttamaan siihen josssakin lymyävään unelmien taloon heti kun minä vain suostun tästä asunnosta luopumaan, että joku omakotitalosta unelmoiva tässä ihan itse omien unelmiensa tiellä jarruttelee) ollaan kokeiltu toteuttaa kaikenlaiset remontointivisiot, kömmähdykset ja yritykset tässä asunnossa, jotta sitten siinä unelmien talossa voidaan tehdä kaikki kerralla kunnolla ja täydellisesti :) Ei vaan. Silloin kun tähän jokunen vuosi sitten muutettiin, haluttiin kovasti tummia sävyjä vaaleiden rinnalle, ja tuota tummaa ruskeaa. Tykkään tummista sävyistä sisustuksessa edelleen ja tykkäsin tosi paljon tuosta ruokailutilan tummasta seinästä, vaan tosiasia oli se, että täällä oli aina pimeää, eikä millään valoratkaisuilla oikein saanut tarpeeksi valoa tupaan. Ja tuo lattia ja portaat - ai että mä niin inhosin niitä. Asunnon edellisessä elämässä täällä oli asunut pieniä koiria, joiden jäljet näkyi kaikkialla tuossa parketissa. Ja tuo väri - ugh, se ei vaan istu meille.

Kesällä sitten aloitettiin. Maalattiin/tapetoitiin kaikki jo kertaalleen tässä parin vuoden sisään maalaamamme seinät uudelleen, vaihdettiin lattioihin hopeamäntylaminaatti (juu, tiedän, että nyt tulee sapiskaa parketin vaihtamisesta laminaattiin, mutta ei olla kyllä kaduttu), vaihdettiin uudet valkoiset lattialistat ja maalattiin portaat. Tai mies maalasi. Ja vaihtoi lattiat. Ja maalasikin. Minä autoin oikeasti vain tuon yhden seinän tapetoinnissa. Kuinkas sattuikaan, että lomat osui tänä kesänä osin eri ajoille, ja mies käytti omansa kotiorjana remonttiin, minä lomailin oman lomani valmiissa kodissa. :)

Mää niin tykkään! Nyt meillä on niin paljon valoisampaa kuin aiemmin, ja tykkään tuosta lattiasta aivan mielettömästi. Ja ei kuulkaa jää laminaattiin kissan kynnenjäljet, vaikka tuolla menolla, mitä meillä nykyään on, taitaisi vanha parketti olla säleinä.

Ihan kuin alkais olla jo kevättä ilmassa. Sitä kohti nokka ojossa! Mukavaa viikon alkua sinulle ystäväni!