Se perinteinen kesäpostaus

 

 

Sain menneellä viikolla sähköpostiini taas yhteistyötarjouksen blogiyhteistyöstä liittyen sisustustuotteisiin (sellaisiin, jotka eivät liity tämän postauksen kuviin). Minuutin ajan ajattelin, että tähän voisin melkein tarttua, koska firma oli kiinnostava, vaan sitten - ei se ole mun blogini juttu. Tää mun blogini on niin puuta heinää, ettei tämä taida haluta vieläkään mainostaa ketään tai mitään sovitusti. Täällä taidetaan mainostaa vain kaikkea sponsoroimatonta sellaista, joka on itsellä aiheuttanut sydämentykytyksiä. Yksi sellaisista asioista on Tyynelän tonttula. 

 

Kyllä, olen kirjoittanut Tonttulasta aiemmin pariinkin kertaan. Koska tämä paikka on yksinkertaisesti ihana, niin saatte nyt taas tonttulafiiliksiä sopivasti heinäkuun puolivälin helteisiin. Tai sateisiin. Tai mihin keleihin nyt tahansa.

 

 Mä olen käynyt tonttulassa neljä kertaa. Kerran joulun aikaan ja kolmena eri kesänä. Tonttulahan on auki heinäkuisin ja joulukuisin. Vähän ristiriitaista ehkä, mutta kesäreissut ovat olleet jouluisimmat. Näin siksi, että kerran joulun alla käydessämme väkimäärä oli niin hurja, että seisoimme tonttulassa kuin sardiinit purkissa ja kaikki energia meni levollisen joulufiilistelyn sijaan siihen, että sain tönittyä ihmiset kyynerpäätaktiikalla nurin ja juostua heidän ylitseen kahmimaan hienoimman tontun jonkun pienen lapsen sylistä itselleni. Tai jotakin sen suuntaista... ;) Ei vainen, mutta heinäkuisin on ollut mukavampi tehdä tonttularetriitti ja kierrellä ihan rauhassa.

 Nyt väkeä oli sopivasti, tonttuja hurjan paljon enemmän. Suhde siis kohdallaan.

Pieniä tonttuja, suuria tonttuja, nuorempia tonttuja, vanhoja tonttuja...

Vaaleapartaisia, harmaapartaisia, ruskeapartaisia, jopa muutama punapartainenkin... 

Tonttulan suuressa pihapiirissä tonttuja on lukuisissa eri rakennuksissa, aitoissa, ladoissa ja suuremmissa päärakennuksissa. Suuressa vanhanajan pihapiirissä ja rakennuksissa on tonttujen lisäksi myös paljon muuta katseltavaa. 

 

  

Tälläkään kertaa emme lähteneet kotiin tyhjin käsin. Auton takapenkillä matkusti kotiin kaksi tonttua, joiden nimilaput kertoivat kavereiden olevan Severi ja Vilho. Vasemmanpuoleinen Severi muutti vanhempieni luokse, murjottava Vilho taas meille aiempien tyyneläläisten joukkoon.

En laskenut, montako yötä jouluun on. En ihan vielä.

Yhteenlasku

+ 

=

"En se minä ollut. Mitä sää mua epäilet?"  Syyllinen yritti piiloutua, jotta välttyisi nootilta.

Jotakin jäi kumminkin näkyviin.

Kaunis vanhus

Taannoinhan kävi niin, että meidän valkoinen nahkasohva sai lähtöpassit pienen nahkaisen kissan vuoksi. Olohuoneessa oli pitkään jotenkin vajaata. Jokin aika sitten otettiin sisälle terassilla olleet valkoiset rottinkintuolit, mutta eivät nekään olleet ihan just. Ollaan haikailtu toista puusänkyä valkoisen sivusta levitettävän kaveriksi, ehkä päästä vedettävää, jonka saisi olohuoneen toiselle puolelle. Eilen sitten aloin etsiskellä torista ja huuto.netistä kandidaatteja, ja hops keikkaa, potentiaalinen ja ihan liian edullinen löytyi reilun 60 km:n päästä. Kolmisen tuntia myöhemmin tuosta oli haettu pakettiauto lainaan, käyty hakemassa sänky Pirkanmaan toiselta laidalta ja kannettu se kylpyhuoneeseen kunnon pesuun.

Pesun jälkeen tästä tuli kyllä kerrassaan kiva. Vähän sen jalkoja täytyy lyhentää, sillä sänky on hieman vintturassa. Puupinnan päällä on rippeet harmaasta maalista. Ne eivät siis ole ripisevää sorttia, koska eivät juuriharjalla pesussa hinkatessakaan lähteneet. Väri on veikeä, ja nyt tuntuu, että taidetaan pitää tää ihan tällaisena. Sitten kun on kunnolla kuivunut, täytyy etsiskellä sopivat patjat ja liuta selkänojatyynyjä.

Sängyn päädystä löytyi myös kaiverrettu vuosiluku 1865. Aika muinainen. Sänky on täysin puutapeilla koottu. Myöhemmin joku on korjaillut päätyjä, ja naulannut päätyjen päälle puulistat. Ne voisi ehkä kiskoa irtikin, mutta olkoon.

Aika räyhäkän värinen tähän vaaleuteen. Täytyi heti käydä varastossa penkomassa jotain muutakin tummaa, ettei ole ihan yksinäinen.

Tummaksi kaveriksi varastosta löytyi tämä pieni tuoli, johon istutin sittemmin yhden Eija Porkolan tontun tuunattuna uudella valkoisella lakilla. Olkoon siinä nyt sitten kotitonttuna.

Pesuhuoneessa on kuivamassa myös yksi varastosta mukaan otettu ruskea pinnatuoli. Vanhat matkalaukut tuovat myös oman ruskean osuutensa kokonaisuuteen.

Olohuoneesta löytyy myös yksi liikkuva ruskea. Sekin on kohtalaisen vanha, joten istuu kokonaisuuteen. :D

Aika namu. En malta odottaa, että on kunnolla kuivunut ja pääsen virittelemään patjoja ja päällisiä.

Näissä tunnelmissa palataan varmaan seuraavankin kerran. :)

Jouluasukkaita

Sen verran joulua on jo hiipinyt tähän kotiin, että jouluasukkaat ovat kaivautuneet kaapista kesäuniltaan ja siirtyneet taloa vartioimaan. Suurin osa on Tyynelän tonttulan kasvatteja, niin kuin tämä Vilperi, jonka vartiokenttänä on yläkerta.

Keittiössä touhuja tarkkailee Armas, Tyynelän alkuperää hänkin.

Olohuoneen puusängyssä istuskelee Sulevi, meidän ensimmäinen Tyynelän tonttu.

Olohuoneesta löytyy myös Eevertti, joka on Tonttumuorin huovutusten tulos. Eevertti on Alvinin suosikki, sillä tontun parta tuoksuu edelleen ehdalta lampaalta - ja sitäkös on nahkapojan mukava järsiä ja makustella...

Portaiden alla arkun päällä kököttää suurin tonttu, Tyynelän tonttulan Ilmari, jolla on metrin verran mittaa.

 

Meillä tontut ovat kiinteä osa joulua. Mitäs teiltä, löytyykö teidän joulusta tonttuja?