Mullon ollut viime aikoina tarvetta saada pikkusen mustaa tähän kotiin.
Oon ystävystynyt mustan spray -maalin kanssa ja maalaillut jos jonkinmoista. Paapan tekemät puiset kellot näyttävät itse asiassa äärimmäisen hyviltä mustina. Tykkään!
Hoksasin yhtenä työpäivänä lounasseuraa pari minuuttia odottaessa kukkakaupan näyteikkunassa vanhoja lehmätauluja. Ilmeisesti ruotsalaisia, meinasi myyjä. Minä hain yhden ittelleni.
Paapan kellotuunaus part 2. Yllä alkuperäinen, alla uudistettu versio. Tykkään ihan hurjasti!
Ikean puuhevosetkin vaihtoivat väriä.
Linnateräksen amppeleita, kynttiläjalkoja sun muita teräsjuttuja olen niin ikään vedellyt mustaksi.
Ja kaivoin laatikosta jo unohtuneen Raita-Jussin. Tämä on siis miehen lapsuuslelu, pappansa tekemä. Oli alkujaan keltavihreä, ja hajonnut osiin vuosien varrella. Jokunen vuosi sitten korjasin ja maalasin uudelleen, ja nyt pääsi taas esille.
Nahkis sai uuden pesän. Tää oli mun köyhän miehen wannabe-Eero Aarnion pastillinkorvike, mutta se ei ollut pitkäikäinen. Kerkesi olla muutaman päivän, kunnes pieni ystävämme oivalsi, että täähän on vessa - sekä sisä- että ulkopuolelta. Huoh. Mä luulen, ettei tämä jää meille... Nahkis ei yleensä luovuta hevillä, joten laitetaan kuvat talteen tänne, jotta näkyi, että meillä OLI hetken tämä aikas hauska Youzoon doonut.
Mukavaa sunnuntaita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tai ajatuksesi ilahduttaa aina. :)