Mukavaa postia ja ompeluksia

Ensimmäinen työviikko piiitkän loman jälkeen takana. Kun viikonloppu koitti, palasin pitkästä aikaa ompelukoneen pariin rentoutumaan.

Nämä vanhasta ruotsinkielisestä reseptistä tehdyt reseptitaulut tein isosiskolle tilauksesta jo jokin aika sitten.

Isosisko lähetti tänä aamuna viestiä Roomasta ja kertoi kihlautuneensa sulhasensa kanssa. Väsäsin heille pieneksi kihlajaismuistajaiseksi taulut heidän lapsuuskuvistaan.

Tämä tilkkupeitto syksyllä 1 v täyttävälle kummipojalle syntyi viikko sitten Pohjanmaalla viikonloppua viettäessä. Tämän koko on 120 cm. x 160 cm ja täytteenä fleeceä.

Pohjanmaalla ompelukaverina hääräsi loputtoman utelias 4-kuukautinen Onni, jonka kanssa ompelu oli kohtalaisen hankalaa...

Tämä tilkkupeitto valmistui myös Pohjanmaan reissulla. Tästä tuli 150 cm x 200 cm, ja sen tikkasin reunoista napeilla ja ruseteilla. Tuli tuollainen vaaleansininen hömppäpeitto.

Ja sitten ensimmäinen Luovan leikin lupaus. Osallistuin aiemmin Luova leikki -haasteeseen, jossa lupasin väsätä viidelle ensimmäiselle osallistujalle jotakin käsintehtyä (minun haasteeseeni osallistuivat Anna, pm, Liisa, Onnenkyynel ja Marika). Pyörittelin tänään ideoita mielessäni, ja yritin kehitellä kullekin viidelle jotakin heidän kunkin näköistään. 

Tässä siis ensimmäinen Luovan leikin lupaukseni, vanhasta dokumentista tehty tyynynpäällinen ja ajatussydän, jotka lähtevät Liisalle Alice in Worderland -blogiin.

Siispä Liisa, laitahan sähköpostilla osoitetta tulemaan, niin pistän sinulle paketin postipojan mukana. :)

Noin normaalisti postin mukana harvemmin tulee muita kirjeitä kuin laskuja. Viime viikon aikana sain kuitenkin kaksi varsin mukavaa kirjettä. Toinen tuli virolaisesta lastenkodista kummitytöltäni Alinalta kera kuvan, jossa hän poseeraa jalkapallojoukkueensa kanssa. Tuskin pysyin nahoissani, kun odottelin ystävän käännöstä kirjeestä - minähän en venäjää aakkosia syvällisemmin osaa. Ihana kirje, ihana tyttö - tulipa taas muistutus siitä, että pitäisi ehkä yrittää kalenteriin sovitella venäjän alkeiskurssi, jonka tällä kertaa kävisin loppuun saakka - olen käynyt viime vuosien aikana kolme puolikasta venäjän alkeiskurssia, ehkä siis olisi aika tällä neljännellä kerralla suorittaa kurssi loppuun saakka... ;)

Niin, ja se toinen kirje tuli yllättäen yliopistosta. Sain jo keväällä tiedon hakemastani maisteriohjelmasta, että olen ensimmäisellä varasijalla, mutta kun tuohon koulutukseen otettiin vain kolme opiskelijaa, olin varma, ettei kukaan noista kolmesta hyväksytystä jätä paikkaansa. Vaan niin kävi, että joku ihana ihminen päätti olla ottamatta opiskelupaikkaansa vastaan, ja minä ensimmäiseltä varasijalta pääsin sisään. Niin hienoa! Tässä on tietysti vähän haasteita, ottaen huomioon, että keväällä varmistuneen vakipaikan myötä tulen varmasti olemaan kokopäivätyössä jatkossakin, lisäksi viime vuoden tapaan jatkan myös osa-aikatyötä eräässä koulutusprojektissa ja minulla on vielä se edellinenkin maisteriohjelma gradun suhteen kesken... Tulee kohtalaisen tiivis ja työntäyteinen vuosi siis! :)

Siispä energistä viikonloppua ja

alkavaa syksyä teille ihanaiset blogiystävät!

Ja arvontaanhan pääset yhä osallistumaan edellisessä postauksessa, ellet ole sitä vielä tehnyt.

*** Arvonta ***

Joskus blogia aloitellessani päätin, että jos joskus blogissani tulee olemaan yli 50 lukijaa tai yli 5000 käyntiä, järjestän minäkin arvonnan. Nyt on kuitenkin menty molemmissa jo seitsemäisellä alkavaan lukemaan, joten sen kunniaksi siis nyt tässäkin blogissa arvonta. On ihan huippua, ettei täällä tarvitse yksinään jorista, vaan että teitä käy täällä enemmän ja vähemmän säännöllisesti näin paljon tutkimassa ja kommentoimassakin! Olen hurjan onnellinen teistä jokaisesta. :)

Arvon tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken kaksi palkintoa, ja palkinnot ovat edellisen postauksen teemaa jatkaen toilettihenkisiä. Toisena palkintona valkoinen paketti, jossa valkoinen wc-sydän pienellä wc-rullalla, maitosaippua, kipsinen wc-kyltti sekä pehmotaulu vanhasta mainoksesta, jossa mainostetaan sekä 20 vuotta ulkonäköä nuorentavaa ihovoidetta että lihotuspillereitä rumille, laihoille naisille - mainos lupaa jopa 12 kilon painonnousua muutamassa viikossa! :)

Toisena palkintona alla oleva pellavapitsillä höystetty setti, jossa pehmotaulu Uppo-Nallen pissirunolla ja pienellä wc-rullalla, wc-sydän, vaniljasaippua sekä kipsinen wc-kyltti.

Arvontaan osallistut siis jättämällä kommentin tähän postaukseen. Myös minä tahtoisin tietää, kuka olet ja miksi käyt täällä, eli avaahan sanainen arkkusi kommentissasi. Kommenttiin voit myös esittää toiveen siitä, kumman palkinnon mielummin itsellesi tahtoisit.

Lukijuudella ei tässä arvonnassa tienaa lisäarpoja, vaan jokaiselle kommentoijalle lähtee yksi arpa, mutta mikäli blogissani käyt silloin tällöin tutkimassa, olen tietysti varsin onnellinen, jos itsesi lukijaksikin klikkaat. Arvontaa saa tietysti linkittää omillekin sivuille. Osallistumisaikaa on elokuun loppuun saakka.

Ihanaa viikkoa

jokaiselle vielä lomailevalle, jo töissä puurtavalle tai kotona touhuavalle!

Toilet x2

Viimein noita lupaamiani toilettikuvia. Kotimme kaksi vessaa on muuttunut kohtalaisen paljon siitä, mitä olivat alkujaan.

Kotimme kaksi vessaa on jaettu kahden asukkaan kesken kristillisesti tasan - toinen sulle, toinen mulle, koska hampaita pestessä ja aamulla hiuskuontaloa tuunatessa ahtaissa vessoissa tulee aina erimielisyyksiä tilan käytöstä. Tässä tämä minun toilettini - ennen muutoksia (koska on niin ruma, laitan vain pikkuruiset kuvat).

Aikas kaamea. Nyt viimein muutosten jälkeen näyttää tältä:

Alakerrassa on miehen yksiö, ja se näytti alkujaan tältä:

Siis jos mahdollista, tämä oli vielä hirveämpi kuin yläkerran toiletti. Siitä ei muutosten jälkeen tullut yläkerran toiletin kaltaista valkoista romantiikkavessaa, vaan tummanpuhuva nykyhuussi:

Kummassa tahansa istuu nyt paljon mieluummin kuin ennen. :)

Edes yksi oma aikuinen

Palasimme tänään hurjan väsyneinä, mutta onnellisina ja sydämet rakkautta pullollaan Virosta maailman suloisimpien lasten luota.

Vuosia sitten lähdimme siskoni kanssa silkasta päähänpistosta ja uteliaisuudesta pienen yhdistyksen järjestämälle kummimatkalle syrjäiseen virolaiseen lastenkotiin. Siltä tieltä ei ole paluuta ollut, vaan puolet sydämestä jäi lastenkotiin. Mukaan lähti myös pikkuveli, ja hiljalleen joukko on kasvanut epäsäännöllisen säännölliseksi. Yhdistystä itseään ei ole enää vuosiin ollut olemassakaan, mutta me muutamat mukana olleet (siis tämä meidän sisarusparvi puolisoineen ja muutamia muita kulkijoita) olemme pienellä porukalla jatkaneet lastenkotireissuja aina jouluisin ja kesäisin.

Perustarpeet näillä lapsilla ovat hyvin kunnossa, varmasti paremmin, kuin monessa muussa lastenkodissa. Heillä on vaatteita, ruokaa ja hyvät asuintilat. Heiltä puuttuu kuitenkin se oma aikuinen. Ihminen, joka vie rannalle uimaan, joka jaksaa hyppyyttää reppuselässään koko päivän, joka muistaa jouluna ja syntymäpäivänä, joka vie jäätelölle lähikahvilaan, joka järjestää picnic-juhlia ja ilmapallokekkereitä - ja joka ennen kaikkea pitää sylissä, tykkää niin vimmatusti ja on sillä hetkellä olemassa vain heitä varten, tässä ja nyt. Lastenkodin kasvattajat ovat tietysti niitä ensisijaisia aikuisia, vaan me pyrimme parhaamme mukaan reissuillamme paikkaamaan sitä, mihin heillä ei arjessa välttämättä ole resursseja.

Olemme ottaneet tavaksi hankkia jokaiselle lapselle tervetuliaispaketin, jouluksi myös joululahjat. Tekemistä riittää, kun lapsia on reilut 30, mutta kun tietää, että vastassa odottaa kolmisenkymmentä mukulaa, joille meidän pakettimme ovat niitä joulun ainokaisia tai kesäisin odotettuja yllätyspaketteja, ei tulisi mieleenkään jättää hommaa kesken.

Paketteja tärkeämpää on kuitenkin se, että vierailuidemme ajan olemme olemassa vain heitä varten. Pelaillaan, halaillaan, pallotellaan, hypitään, juostaan, lauletaan, nauretaan, tanssitaan, piirretään, jumpataan, retkeillään, askarrellaan, herkutellaan, uidaan, leikitään, sylitellään ja suukotellaan. Lapset ovat venäjänkielisiä, joten yhteisen kielen puuttuessa puhutaan kaikkia kieliä päällekkäin, piirretään, kirjoitetaan, viitotaan, näytetään kädestä pitäen - ja tullaan ymmärretyiksi puolin ja toisin juuri sen verran, kuin on tarpeen.

Ihana reissu takana. Ensi viikkoon lähden väsyneenä, mutta taas yhtä arvokasta kokemusta rikkaampana.

Luova leikki -haaste

Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on että yllätyksen pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.

Osallistuin Päivänsäde ja menninkäinen sekä Onnellinen päivä -blogeissa hauskaan haasteeseen, ja kokeilen nyt, löytyisikö teistä viittä innokasta haastetta jatkamaan.

 Homma etenee siis seuraavasti:

Viisi ensimmäistä kommentin jättäjää tulee samaan minulta jotakin itse tehtyä, todennäköisesti jotakin, jota värkkäilen ompelukoneen kanssa, ja postitan ne osallistujille tämän vuoden 2010 aikana. Yritän tehdä jotakin osallistujan näköistä.
Jos jätät kommentin tähän postaukseen ja lähdet leikkiin mukaan, osallistut myös itse samalla panoksella. Osallistuja bloggaa asiasta omassa blogissaan ja valmistaa myös viisi itsetehtyä asiaa omille osallistujilleen.

Löytyykö sinusta leikkimielisyyttä ja väkerrysintoa lähteä tällaiseen haasteeseen mukaan?

Tuunauksia, vanhoja aarteita ja kissapostia

Kesäpäivät ovat touhua täynnä. Niin ne ovat nyt kuin ne olivat myös parikymmentä vuotta sitten.

(päiväkirjamerkintä ensimmäisestä päiväkirjastani vuodelta 1991; päivän tapahtumien raportoinnin voi näemmä tiivistää myös yllä olevaan muotoon)

Nämä helteet... Seuraavasta kommentistani saan todennäköisesti virtuaalisen mustan silmän ja iskun leukaani, mutta niin, saisi tulla jo viilempää. Kesä on ihanaa aikaa, mutta en tykkää helteistä. Että minun puolestani saisi jo vähän viiletä. 25 astetta riittäisi. :) Näillä keleillä ei paljon jaksa mitään värkkäillä ja touhuta, mutta jotakin pientä kuitenkin. Helteitä olen pakoillut muutamina päivinä kirppareilla, ja Lempäälästä Halkolantien kirpparilta löytyi muutamalla eurolla peltinen valkoinen kannu, joka on kastelukannuna kauniimpi kuin perusmuovinen sisarensa.

Tästä pienestä emalisuppilosta maksoin Pirkkalassa kirpputori Alfassa 2 e. Alakuvan löydöt ovat Tampereen Tallipihan Villa Harmoniesta, Anu Pellisen hurmaavat kortit Gepettosta.

Sitten tähän minun hömppälöytööni. Pirkkalan Alfasta löytyi kaamea n. 40 cm korkea puuhevonen, jolla oli kaamea ilme ja aika kova hinta. Tekele on saletisti uusvanha, vaikka hintalappu mainosti aidosti vanhaa hevosta. Kaamea kuitenkin, mikä lie intiaanien toteemihevonen.. En kuitenkaan saanut silmiäni ja näppejäni irti tuosta kaameudesta, vaan mukaani lähti, ja mukisematta pulitin hevosesta vaaditut 25 e.

Illalla heitin hevosen pihalle ja vaihdon sille talvikarvan spraypullon avulla.

Vielä vähän hiekkapaperia ja voilá - aito uusvanha valkoinen toteemihevonen.

Silityslauta sai myös uuden ilmeen. Tykkään nyt enemmän tästä valkoisena, ja tämä kun on ompeluprojektien aikaan pitkäänkin esillä, on kiva, että miellyttää silmää ja sopii kankaiden ja kaaoksen keskelle paremmin.

Ja loppuun vielä kissamainen kevennys, joka löytyy seuraavasta linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=i3mFquzsdvU. Kannattaa käydä kurkistamassa, kyseessä on kohtalaisen koominen minuutin kestoinen videoklippi veljeni ja hänen tyttöystävänsä Valma -kissasta. Ja todellakin, tuo rääkyminen videolla ei ole lapsen itkua, vaan tulee aidosti kissasta.

(kollaasissa otoksia perhepiirin kissoista)

Kiitos ihan jokaisesta kommentista, joita olette edellisiin kirjoituksiin jättäneet. Ihanaa viikonloppua!