Arvontaa, leivontaa, löytöjä ja ompeluksia

Tänään oli aika arpoa eilen päättyneen arvonnan ompelukset. Kun pari viikkoa sitten laitoin tuota arvontaa blogiini eikä kukaan ollut ensimmäisen viiden minuutin kuluessa vielä osallistunut, veisasin itselleni siinä samalla pilkkalaulua siitä, miten kukaan ei kuitenkaan halua osallistua... ;) Olen aivan hämmentynyt, kuinka paljon teitä osallistui. 132 osallistujaa, ja linkityksistä kun sai toisen arvan, niin kaikkineen 172 arpaa oli mukana arvonnassa. Hui, hienoa!

 Ensimmäinen voittopalkinto lähti Liisalle, joka on blogituttu jo pitkän matkan takaa.

Toisen setin voittajaksi osui uusi blogituttavuus Nanti Laa, jolla on muuten myös blogissaan käynnissä arvonta - käyhän kurkkaamassa.

Kolmas setti lähtee Anskulle. Ansku on myös uusi blogituttavuus, ja kun kävin Anskun blogissa ilmoittelemassa arvontavoitosta, hoksasin, että Ansku oli aiemmin arvontaani linkittäessään maininnut blogissaan toivovansa juurikin tätä kolmatta palkintoa. Se osui sitten aivan täysin kohdalleen. :)

En ole ikinä itse tainnut linkittää yhtään arvontaa, ihan laiskuuttani. Olen kuitenkin toisten linkitysten kautta löytänyt monia ihania blogeja. Nyt, kun olitte linkitelleet omaa arvontaani eteenpäin, löysi sitä kautta blogiini  moni uusi lukija, ja vastaavasti minä itse löysin sitä kautta paljon uutta luettavaa ja uusia blogeja, joiden kahlailua jatkan vielä pitkään. Siksipä päätin arvoa vielä linkittäneiden kesken yhden pehmokyltin, ja se osui Mehtäemännälle. 

Kiitos paljon kaikille osallistuneille ja linkittäneille. Laittakaahan voittajat yhteystietojanne osoitteeseen ek78265@uta.fi, niin pistän paketteja matkaan. :)

Jotain on tullut myös ommeltua viime viikkojen aikana. Aikasemmin tehdyn muorin piparkakkuresepti -sydämen kaveriksi väsäsin sydämen mumman lusikkaleipäreseptistä. Nyt on sydämet molempien mummojen resepteistä.

Ystävä toi vanhan lapsuusaikaisen nuken kehtonsa ja pyysi tekemään siihen petivaatteet. Nyt on ystävän pienelle pojalle kehto petivaatteineen nallen pediksi. :)

Kaksi nyhvöä, tyttö ja poika, ovat olleet jo jonkin aikaa rakenteilla ja tuumailun alla. Vaatteet on jo suunniteltu ja osin toteutettukin, nyhvöt itse sen sijaan vielä osittain osina.

Sisko oli nähnyt jossakin tilda-ohjeella tehdyn merihevosen, ja toivoi samantyylistä. Minulla ei ohjetta ollut, mutta sovelsin päästäni, ja muutaman epämuodostuneen koevedoksen jälkeen syntyi kolme kipaletta pitsieväisiä ruutuhevosia.

Myös kolme pientä kankashenkaria lähti sisaren ja hänen miehensä vauvanhuoneeseen, joka vielä hetkisen asukastaan odottaan.

Lauantaina kävimme Porvoossa sisaren ja miehensä luona. Vanhassa kaupungissa talonpoikaisaitassa kävimme Pitsileidin pitsin penkojaisissa. Mielenkiintoinen paikka, jossa oli myynnissä uskomaton määrä antiikki-/vintagepitsejä jopa yli sadan vuoden takaa eri puolilta Eurooppaa. Jotakin lähti mukaankin, joskin näitä tuskin hennon käyttää ihan perusompeluissa.

 Ja koska tämä on niin harvinaista herkkua meillä, täytyypi oikein kuvien kera todistaa, että olemme tänään mienen kanssa SEKÄ laittaneet ruokaa ETTÄ leiponeet. Yleensä meillä ei nimittäin tehdä kumpaakaan. Ruokana popsimme tänään tortilloja (kyllä kyllä, vaikka tämä ei nyt hirvittävästi ruoanlaittoa vaadikaan niin menee meillä kategoriaan kotiruoka, jos vaihtoehtona on kotipizzalla käynti taikka einesten popsiminen) ja lisäksi leivoimme kuutisenkymmentä sämpylää.

Elokuun puolivälissä järjestettiin Lempäälän Huutokauppakamari Aleksissa huutokauppa. Itse osallistuin etukäteen netin kautta ennakkohuutoina useampien tuotteiden huutoon. Moni huutamistani meni, kuten olin arvellutkin, sivu suun, mutta yllätyksekseni onnistuin myös saamaan jotakin. Nämä alpakkalusikat maksoivat yhteensä 10 e.

Nippu vanhoja joulupostikortteja lähti mukaan 5 euron huudolla.

 

Ja sitten nämä jymyihanuudet, kuusi vanhaa pinnatuolia yhteensä 60 e. Olivat aika heikossa hapessa, epämääräisen maali/likakerroksen kuorruttamia ja osa vaatii kunnostamista, mutta kun ensimmäisen pesin kunnolla, olin myyty. Muinaiset jämämaalit irtosivat sienellä pesemällä, ja samalla lähti lika. Ainakin tämä kappale jää puupinnalle, ja kunhan saan loput tuolit pestyä, taidan jokusen käsitellä harmahtavaksi antiikkipetsillä.

Syksy tulee kovaa kyytiä ja illat ovat jo pimeitä. Minä sytyttelen kynttilöitä ja suunnittelen jo hurjasti joulua. Olen aina pitänyt itseäni hyvin jouluihmisenä, vaan monena viime vuotena meillä ei ole tehty jouluvalmisteluja oikeastaan ollenkaan. Jotenkin joulu on tullut niin yllättäen, ja joulukoristelut ovat jääneet kuusen koristeluun ja muutamiin perinteisiin jouluesineisiin, joita olen esille laittanut. Vaan tänä vuonna mä aion olla valppaana, ettei joulu tule huomaamatta. Selailen ideat päässä lennellen vanhoja sisustuslehtien joulunumeroita ja visioin, mitä kaikkea tässä ehtisikään toteuttaa - vaan onneksi jouluun on vielä aikaa. :)

*** Arvonta ***

 Tässä blogissa on ollut vain yksi arvonta, ja siitäkin on jo aika tarkalleen kaksi vuotta... Hups. Ajattelin, että kun 200 lukijaa tulee täyteen, järjestän toisen arvonnan. 200 tuli ja meni, vaan nyt viimein, kun 100 000 käyntiä on ihan nurkan takana, on aika laittaa tässäkin blogissa pystyyn elokuun arvonta.

Palkintoina tässä arvonnassa on - yllätys yllätys - jotakin ommeltua. Ensimmäiselle voittajalle lähtee tämä pellavainen vanha vaaka -pussukka, Koti kultaisin -sydän ja Hetki unelmaa -sydän.

Toisen voittajan setti on miltei samanlainen, joskin sydäminä Bathroom ja Wc.

Kolmannelle voittajalle on tarjolla Keittiö - avoinna 24 h sekä Hyvä ystävä on aina tervetullut -pehmokyltit sekä kolme pellavaista sydäntä teksteillä Tervetuloa, Hetki unelmaa ja Koti kultaisin.

Jokainen tähän postaukseen kommentoinut saa siis yhden arvan (anonyyminä kommentoivat, laitattehan mukaan jonkin yhteystiedon, josta tavoittaa). Olen onnellinen jokaisesta lukijasta, joka blogiini kirjautuu, ja olen iloinen, mikäli täällä tykkäät käydä ja klikkaat itsesi joukkoon mukaan. Lukijuudesta ei tässä arvonnassa kuitenkaan saa lisäarpoja. Vaan koska olen itse viime aikoina löytänyt hurjan monta ihanaa blogia arvontalinkitysten kautta, toisen arvan saa, mikäli arvonnan linkittää omaan blogiinsa (voit käyttää ylimmäistä arvonta-kuvaa linkittäessäsi). Ilmoitathan kommentoidessasi, monellako arvalla olet mukana.

Arvonta alkaa tästä hetkestä ja päättyy 1.9.2012. :)

Tee se itse -naisen Globe hope copy

 Globe Hopella on minusta aivan ihania laukkuja. Tuotemerkki on kiehtova, ja tuotteissa yhdistyvät sekä kauneus että hyvä idea. Itselläni on muutamia Globe Hope -pussukoita, ja ensimmäinen kosketus merkkiin tuli siskoltani muinoin lahjaksi saamasta Lato -kassista, josta tykkäsin niin paljon, että käytin sen konkreettisesti loppuun. Kassi kului vuosien aikana lopulta niin, että pintamateriaali repeili käsissä, ja murhemielillä luovutin kassin roskakuskin kuljetettavaksi. Tätä Hertta -kassia olen ihastellut Globe Hopen sivuilla pitkään, vaan en ole malttanut ostaa... Tänään sitten löytyi kirpparilta mieletön löytö. Eräs pöytä oli täynnä kaikenvärisiä huopalaukkuja (mulle ei selvinnyt, olivatko jonkun käsitöitä vai jonkun liikkeen poistoja, mutta uusia joka tapauksessa), ja minulle väriallergisellekin oli tarjolla tämä harmaa mummomainen ihanuus.

Ompelin laukkuun kiinni palan pitsinauhaa ja pienen vanhan pitsiliinan - ja voilá - tee se itse -naisen Hertta -laukku on valmis. Mää kyllä nimesin tän toisin. Tästä tuli Kyllikki. :)

Kassi on niin mummo kuin vain voi, oikein umpimummo, ja niin viehättävä. :) Halusin kassin toiselle puolelle Globe Hopen tapaan jonkinlaisen tuotemerkin, ja pyörittelin jos jonkinmoista aforismia, mietelausetta ja kuolematonta mottoa. Ja lopulta, kaikkien hyvien ja elämää syleilevien vaihtoehtojen sijaan päädyin tähän:

"Älä syö keltaista lunta." Kuvana jälleen muorin piirtämä klassikko-hevonen.

 Tämä kassi tyydyttänee mun kaipuuni Hertta -laukkua kohtaan. :) Tosin ihan vielä en kehtaa kassin kanssa alkaa kulkemaan, on vielä liian lämmin paksulle huopalaukulle. Mutta eiköhän tuo syksy sieltä aikanaan tule, että pääsen Kyllikki-kassiani kanniskelemaan.

 Kirpparilta tarttui mukaani myös kuvan taaempi puuheppa, Taalainmaan hevosen halpakopio. Mutta kiva sellainen, ja hintaa oli hevosella vain kolme euroa.

 Vitosella ostin Riihimäen lasin mittapullon, joka pääsi toimittamaan kukkamaljakon virkaa.

Mittapullo on ihan iskemätön, ja ilman pohjassa olevaa Riihimäen ilveksen kuvaa olisin epäillyt sen olevan ulkolaista uudistuotantoa. Vaan ehta kotimainen on.

Olen pidempään etsiskellyt nättiä vanhaa tietynväristä ja -tyylistä kahvimyllyä, joka myös viimein löytyi kirpparireissulta. Tosin tämän purin miltei osiin ja jynssäsin tiskiharjan ja fairyn kanssa kunnolla ennen esille laittoa. Pohdittavaksi tuli jälleen, miten usein kirpparilta törmääkään siihen kummalliseen harhaluuloon, että loputtoman likainen on yhtä kuin vanhanaikainen, antiikkinen ja keräilyesine... No jaa, tämä nyt on oikeastikin vanha, vaan toisinaan tuntuu, että jotkut ne kauppaavat kaikkea, missä on vuosikausien likakerros pinnassa, termillä vanha ja talonpoikainen. Ja hinta on tietysti sen mukainen... Tämä oli kuitenkin kohtuuhintainen, ja siksi sen likakerroksineen kaikkineen kelpuutin mukaani. Nätti, tykkään.

Viime viikon iltoina ja nyt viikonloppuna sain myös joitakin mielessä muhineita ompeluksia valmiiksi. Muorin vanhasta reseptistä ja ystävältä saaduista alpakkalusikoista syntyi sydämiä.

Vanhoista kirpputorilta mukaan tarttuneista metallilautasista tuunailin lusikkatauluja.

Sisko oli nähnyt jossakin blogissa kuvan verhojäniksestä, joka kiinnitetään sivuverhojen nauhaan. Tänään väsäsin siskolle tällaisen version verhojäniksestä. Näissä meidän kuvausrekvisiittana toimineissa verhoissa ei ollut tuota verhonauhaa, johon pupu sitten kiinnitetään, mutta hyvinhän tuo pysyi nuppineuloillakin verhoissa kiinni.

Ja jälleen kerran estraadilla tuo ikuinen apulainen, Kertu. Joskus (lue: kymmeniä kertoja päivässä) mulla niin palaa pinna tuon otuksen kanssa, vaan tänään Kertu keksi taas niin tyhmiä juttuja, ettei voinut kuin nauraa. Lattialla oli kuitukangastyyny, josta olin ottanut täytettä ompeluksiin. Kertuhan se hoksasi houkuttelevan piilopaikan, ja syöksyi säkkiin. Uppoutuminen vanun sekaan innosti tietysti tuota höyrypäätä entistä enemmän, ja niinpä lattialla syöksähteli sinne tänne vanupussi, joka oli juuri saanut elävää täytettä...

Ai että miten ihanaa. :) Ja niin, aiemman kissapostauksen kommenteissa useampikin kyseli, miten meillä pysyy koti kunnossa tämän kissan kanssa. Vastaus on, ettei pysykään. Juuri viime viikolla imuroidessa mies huomasi muutamasta kohtaa lattiaa laminaatista lähteneen pieniä palasia - kohdat juurikin siellä, missä Kertu on kolttosiaan tehnyt ja tavaroita pudotellut. Portaissa on kolhuja Kertun pudottelemista esineistä, ja koska kissa tosiaan rakastaa vippailla tassulla lattialle kaikenlaista, mikä on pöydillä, tasoilla tai hyllyillä, kolisee meillä jatkuvasti. Kertun aktiivisen vippaustassun johdosta on muun muassa hajotettu yhdet silmälasit, ja sen sata kertaa yöpöydältä yöllä lattialle paiskattu kännykkä vetelee loputtomien putoamistensa seurauksena viimeisiään.

En oikeasti ole koskaan törmännyt toiseen näin aktiiviseen ja kaistapäiseen kissaan, varsinkin, kun tää täystuho on oikeasti jo aikuinen kissa. Vaan onhan koti asumista varten, tavarat kuluttamista ja elämä elämistä varten. Ja onpa tämä käsittämättömän rasittava ja silti niin rakastettava luontokappale kuitenkin tuhoistaan huolimatta kohtuuedullinen lapsi, syö jatkuvan kiireensä vuoksi hyvin vähän ja on sen verran itsenäinen, ettei tarvitse tästä päivähoitomaksujakaan maksaa. :D

Niin, ja ennen kaikkea mun luonne on tämän otuksen myötä jalostunut tarkasta nipottajasta vähän sinnepäin -tyypiksi, sillä eihän tämän kissan kanssa pysyisi järjissään, mikäli haluaisi kaiken olevan just eikä melkein. :)

Kertun elämänohjeet ihan jokaiselle:

- Syöksy päätä pahkaa kohti kaikkea uutta

- Suhtaudu jokaiseen arkipäivän tilanteeseen kuin elämäsi seikkailuun 

- Älä suotta liikaa ajattele ja pohdiskele asioiden seurauksia, vaan toimi. Liika ajattelu on yliarvostettua.

- Muista, että kaikki esteet on tarkoitettu ylitettäväksi, alitettavaksi tai kierrettäväksi, kaapit avattaviksi ja laatikot tutkittaviksi

- Jos joudut pulaan, huuda, kunnes joku hyvä ihminen tulee auttamaan sinut kiipelistä 

- Jos rikot jotain, älä suotta pakene paikalta tai ryhdy häpeilemään. Vahinko on jo tapahtunut, joten mitä sitä enää murehtimaan.

- Jos joku suuttuu sinulle, heittäydy rakastettavaksi, hyppää syliin ja ala kehrätä. Kyllä se ärsytys siitä helpottaa.

- Muista, että paras tapa osoittaa rakkautensa on jatkuva pieni pureskelu ja sylipaini. :D