Pöllöbileet

 Ompelin tuossa jokin ilta sitten pöllön.

Sitten päätin tehdä toisen...

Ja kolmannen.

Kohta oli pöllöbileet pystyssä. Ei pöllömpää menoa.

 En tehnyt näitä yksin. Mies tarjoutui auttamaan. Kääntämään ja täyttämään. Ja sehän käänteli. Ja täytteli. Mä katselin taivaalle, näkyykö siellä lentäviä lautasia, ja pohdin, mahtoiko ufomiehet käydä vaihtamassa mun mieheni johonkuhun toiseen. Se siinä vaan istui ja käänsi pöllön siipiä, ja minä mielessäni jo hahmottelin etsintäkuulutusta siitä mun oikeasta miehestä, että onko joku nähnyt sitä. Että se on sellainen mies, joka inhoaa kaikenlaista askartelua ja näpertelyä. Että kuka sen vei mennessään...

Sitten se lopetti. Totesi, että on kyllä niin ääliömäistä hommaa, ettei tätä tee erkkikään. Että hän tulisi hulluksi, jos täytyisi kaiken päivää täyttää jotain pöllöjä. Lähti siitä omiin puuhiinsa ja jätti minut ompelemaan. Toi kyllä vähän myöhemmin mulle lasillisen kokista, vähän kuin hyvittelynä, ettei tuo ompeluhomma sitten kiinnostanutkaan.

Minä hymyilin ja jatkoin pöllöjen ompelemista yksikseni.

Ufot olivat palauttaneet mieheni. :)

Kun on oikein pieni...

Tänään vietettiin Etelä-Suomessa pienen kummityttömme elämän ensimmäisiä suuria juhlia, ristiäisiä.

Juhlatunnelma oli vimpan päälle, ja kaikki oli kauniisti viimeisteltyä yksityiskohtia myöten. Nuikkunen nukkui koko toimituksen ajan, joten meidän yhteispeli toimi vallan hyvin. Vasta illalla, kun suurin osa vieraista oli lähtenyt, neiti alkoi heräillä tähän päivään.

 Pienen rinsessan kunniaksi pukeuduimme mekin kera tunnelmaan sopivin vaaleanpunaisin asustein.

Koska pienen tytön vanhemmat eivät halunneet mitään klassisia kummilahjoja, kehyksiä, lusikoita, hiustupsu- tai maitohammasrasioita, päädyimme tilkkupeiton lisäksi antamaan nuikkuselle lahjaksi puisen leikkikeittiön. :) Ei nyt vallan ajankohtainen vielä, mutta hetken päästä varmasti. Ja juku sentään kun kotona tätä etukäteen kokosimme - olin aivan lumoutunut. Kun mä olin pieni, ei mitään tällaisia edes myyty missään. Ihastelin leikkikeittiötä kotosalla pari päivää, kunnes olin siitä valmis luopumaan. Ehkä mä pääsen tällä vielä leikkimään, kunhan nuikkunen tuosta vähän kasvaa.

Kauniita ajatuksia sinun viikonloppuusi!

Pitsivalaisin

 

Eräs joululoman projekteista oli olohuoneen pitsivalaisin.

 Tämä musta valaisinhan syntyi makuuhuoneeseen jo aiemmin ja siitä juttua on täällä.

Musta planeettamainen möhkälelamppu toimii hyvin meidän tummassa makuuhuoneessa, vaan olohuoneeseen tarvittiin jotakin kevyttä ja vaaleaa. Musta lamppu tehtiin Ikean riisipaperivalaisimen päälle, vaan nyt päätin kokeilla ilmapalloversiota, joka tekee varjostimesta ilmavan ja pitsimäisemmän. Liinat ovat suurimmalti osin kirppareilta.

Tärkkinä päätin testata sokeritärkkiä. Liuotin kuumaan veteen niin paljon sokeria kuin liukeni.

Sokeritärkissä uitetut liinat asettelin jätti-ilmapallon päälle ja ompelin saumakohdista muutamilla pistoilla yhteen. Kun pallo oli kuivunut, leikkelin näkyvät langat pois.

 Ja sitten pallo kuivumaan ja lopputulosta odottamaan. Pallon kuivuttua osa pitsiliinoista oli vielä kovin joustavia, joten vetelin siveltimellä päälle toisen tärkkikerroksen ja annoin kuivua. 

Sokeritärkki ei ollut paras vaihtoehto, koska varjostin täytyi tärkätä useampaan kertaan, jotta pitsikerroksesta tuli riittävän kestävä. Ilmapallon rippeet pallon sisältä poistettuani varjostin piti hyvin pyöreän muotonsa ja suurin osa liinoista näytti tärkin jälkeen edelleen kauniilta, vaan muutamat ohuet liinat olivat kovin sokerikuorrutetun näköisiä ja tärkkikerros teki liinoista kellertäviä. Vaan eipä huolta. Päätin testata, mitä sokerikerros sanoo valkoisesta spraymaalista. Suhuttelin pintaan useamman kerroksen maalia, ja johan katosi keltaisuus. :)

Siellä se nyt on, kevyenä ja ilmavana.

Vaan tiedättekö, keveys on illuusiota, sillä lamppu on yllättävän painava, ottaen huomioon, että pinnassa on ehkä puoli kiloa sokeria. ;)

Sisällä on led-lamppu, joka ei kuumene, joten ei huolta sokerin lämpenemisestä ja pallon muodon muuttumisesta.

Olen aivan ihastunut kaikenlaisiin kierrätys/tuunausvalaisimiin, ja ihastelen kaikenmoisia aterin-, kumihanska-, kertakäyttölusikka- ja muovipullolamppuja netistä vähän väliä. Hurjan hienoja kierrätyslamppuja olen nähnyt tehdyn niin vessanpönttöharjoista, pingispalloista, vanhoista kirjoista kuin muovimukeistakin, pehmeämpiä versioita taas on tehty muun muassa villapipoista ja suodatinpusseista. Muutamat ideat omaan kotiin ovat jo kypsymässä ja kierrätysvarasto aluillaan, joten saas nähdä, milloin meille saadaan pitsivalaisimien kaveriksi jotakin villimpää. Mites te, onko muita kierrätyslamppuintoisia linjoilla?

Kaljakassi

Eräs totesi tämän nähtyään, että olisi oiva idea päihdetyöhön. Kun jokainen työstäisi jotakin uutta elämänsä aikana tyhjentämiensä tölkkien avaamisklipsuista, voisi pistää miettimään. Toinen taas totesi tämän muistuttavan keskiaikaista ritarin satulalaukkua. Hmm.

Idea tölkin klipsujen uusiokäyttöön ei ole uusi, vaan erinäisissä blogeissa on näkynyt jos jonkinmoisia tölkin klipsuista virkattuja laukkuja ja kukkaroita. Innostuin ajatuksesta jo puolitoista vuotta sitten, vaan kesti hippasen kauan saada kokoon tähän tarvittavat miltei tuhat klipsua, vaikka kerääjiä oli lähipiirissä useampia. Minun henkilökohtainen klipsusaalis kertyi kokistölkeistä. Niitä klipsuja oli paljon. En tiedä, kumpi pahempi, kaljatölkin vai kokistölkin klipsut...?

Klipsut kylpyyn ja virkkaamaan. Kokemus opetti, että turhan fanaattinen ei kannata näitä klipsuja pestessä olla. Kloriittivedessä liottaminen ei kannattanut, sillä klipsuista lähti niiden kiiltävä pinta, ja nämä näyttävät lähinnä kadulta kerätyiltä. Vaan aina oppii.

Laukun olkahihna on metalliketjua, ja laukun etuosaan askartelin harmaasta pitsistä ja metallinapista ruusukkeen. Laukun sisusta on kovikehuopaa, jonka sisällä on vielä pahvit tukemassa, että laukku pysyy muodossaan.

 Kaljakassi on valmis. :)

Klipsuista virkkaaminen oli yllättävän koukuttavaa, ja mielelläni tekisin erilaisia sovelluksia lisääkin. Siispä kaikki sukulaiset ja tuttavat, pistäkäähän keräyskuppi esille ja ostakaa kaikenlaiset juomat tölkeissä, niin pääsen tehtailemaan lisää. :)

Pitsitetty

Kun vuosi vaihtuu, mulle tulee kumma tarve tyhjentää kaappeja ja keventää kotia turhasta tavarasta. Keräilin tuossa kirpputorille lähteviä tavaroita ja kasaan eksyi myös kaksi jakkua, musta vakosamettinen ja toinen valkoinen. Eivät ole kai koskaan olleet ihan minun näköisiäni.

Ja sitten bongasin blogimaailmasta idean. Koska takit olivat jo kirpputorikuormassa hylkytavarana, uskalsin kokeilla, eikä suurta menetystä olisi tapahtunut, vaikka idea ei olisi toiminutkaan.

Keltainen pitsiliina, joka ei suostunut värjääntymään pesussa mustaksi, kelpasi tähän käyttöön juuri sopivasti. Ja koska kokemus on osoittanut, ettei vahingossa vaatteisiin päätynyt spraymaali lähde pesussa vaikka niin haluaisikin, uskon, että se pysyy kankaassa myös siihen tahallisesti suihkutettuna.

Tadaa: pitsitetyt takit!

Mustasta tykkään, valkoisen kanssa vielä aprikoin. Vaan kirpputorikuormasta nämä joka tapauksessa lähtivät pois. Aika näyttää, tuliko näistä takeista tällä tuunauksella enemmän minun näköisiäni.

Me ollaan oltu reissun päällä miltei pari viikkoa, ensin Pohjanmaalla pitkä joulunaika ja sitten Virossa vuodenvaihde. Ajokilometrejä tälle pariviikkoiselle kertyi miltei 2000 + laivamatkat. Kissat jäivät jatkamaan joulunviettoa Pohjanmaalle meidän Viron reissun ajaksi, ja eilen käytiin hakemassa kissat kotiin. Tänään ollaan nautittu viimein laiskoista ja rennoista kotitunnelmista. Onpa hurjan ihana olla kotona!

Kertukin on nauttinut kotona olemisesta koko pituutensa edestä. :)

Paljon rakkautta pakkasukon paketeissa

 Pakkasukon joulu Koillis-Virolaisessa lastenkodissa on vietetty.

Muistorikas kolmipäiväinen piti sisällään monenlaisia leikkejä pienten ipanoiden kanssa...

...kädenvääntömatseja isojen poikien kanssa...

...sekä loputtoman monia pulkkamäen laskuja niin isojen kuin pientenkin lasten kanssa.

Reissu sisälsi monenlaista touhua ja tohinaa, isojen tyttöjen kynsien lakkaamista, hiusten kihartamista ja kampausten tekemistä, pikkupoikien junaradan kokoamista, lahjojen tutkimista, vanhojen reissujen valokuvien ihastelua ja kommunikointia suomella, englannilla, virolla, venäjällä ja elekielellä sekä googlen kääntäjää apuvälineenä käyttäen.

Ennen kaikkea matka piti sisällään hirmuisesti halauksia, sylittelyjä ja lähellä oloa, sillä lahjapakettien ohella paras joululahja näille lapsille tuntuu olevan se lahjasäkillinen rakkautta. Ihminen, jota voi halata ja puristaa niin, että henki meinaa lakata kulkemasta. Ihminen, joka on valmis riepoteltavaksi, juoksutettavaksi, halattavaksi ja suukotettavaksi mielin määrin. Ihminen, joka jaksaa kyllästymiseen asti vääntää kättä, kihartaa tukkaa, leikkiä "kukkuu" -leikkiä niin kauan että päässä soi ja juoksuttaa naperoita reppuselässä hiki hatussa. Ihminen, jonka paidanhelma tai letti on niistämiseen juuri sopiva. Ihminen, joka on valmis antamaan itsestään kaikkensa ja sydämestään puolikkaan, vaikkakin vain muutamana viikonloppuna vuodessa. Kunpa nämä pienet ihmiset vain löytäisivät itselleen sen ihmisen, joka olisi valmis rakastamaan ihan joka ikinen päivä.

Olemme väsyneitä, kaikkemme antaneita ja onnellisia. Takki on tyhjä, vaan sydän riemua pullollaan. Näihin tunnelmiin on hyvä palata.

Siispä kohti alkavaa vuotta!